Suuri maanantai 29.3.

Kirkkovuosi | 29.03.2021
Viikunapuun lehti ja hedelmä

Suuren maanantain keskeiset teemat – viikunapuun kuivattaminen ja patriarkka Joosef – kytkeytyvät kiinnostavalla tavalla yhteen.

Suuren viikon ensimmäisen päivän teemoista vanhan liiton patriarkka Joosefin (1. Moos.:37–50) elämäntarina on monille vähemmän tuttu. Veljiensä kateuden vuoksi Egyptiin orjaksi päätynyt Joosef joutui viettely-yrityksen kohteeksi. Joosef pakeni viettelijätärtä, joka järjesti hänet vankilaan. Joosef alistui kärsimään syyttömänä vaatimatta oikeutta itselleen. Katkeruuden hän vältti luottamalla Jumalaan.

Tämä ylittää sen mitä ihmiseltä voi terveen järjen mukaan kohtuudella vaatia. Kyseessä on pyhimysten mitta, kirjoittaa pappismunkki Serafim Seppälä kirjassaan Tie ylösnousemukseen ja jatkaa:

– Liturgisessa runoudessa Joosef rinnastetaan Aadamiin. Siinä missä Aadam taipui Eevan houkutuksiin, Joosef pysyi järkähtämättömänä. Näin hän ansaitsi ikuisen muiston todellisen toisen Aadamin, Kristuksen esikuvana. Suuren maanantain aamupalveluksessa Kristus itse lausuu kirkkonsa suulla: Minä itse, jumaluudessani rikas, tulin palvelemaan köyhtynyttä Aadamia, jonka muodon minä, maailman luoja, otin itselleni vapaaehtoisesti. Vaikka jumaluuteni puolesta en ollut kärsimykselle altis, annoin henkeni lunastukseksi hänen edestään.

Suurena maanantaina kuultava kertomus viikunapuun kuivattamisesta sisältää sekin useita tasoja. Kyseessä on profeetallinen ja symbolinen teko, jolla on merkityksiä useassa eri tasossa, toteaa isä Serafim.

– Ensimmäinen on synnin kuivattaminen. Lähi-idän vanhojen perimätietojen mukaan hyvän- ja pahantiedon puu paratiisissa oli nimenomaan viikunapuu, siis sama puulaji, jonka lehdillä synnintekijät peittivät itsensä ja häpeänsä. Näin ollen Kristus teki elottomaksi puun, jonka kautta synti tuli maailmaan, näyttääkseen konkreettisesti kuinka synnin voima menettää tehonsa hänen edessään.

Puulajin kautta viikunapuuteema liittyy yhteen Joosefin tarinan kanssa. Syntiin langennut ihminen verhosi häpeänsä viikunapuun lehtiin, mutta viettelijätärtä alastomana paennut Joosef ja ristillä alastomana kärsinyt Kristus eivät joudu tuntemaan häpeää. Alastomuus symboloi siis viattomuutta ja himottomuutta.

Viikunapuun kiroamisen toinen merkitystaso liittyy uuden liiton synnytyskipuihin, opettaa isä Serafim:

– Yhä useammat juutalaiset kääntyivät Kristusta vastaan. He olivat kiinnostuneempia roomalaisten vallan kukistamisesta kuin synnin vallasta vapautumisesta. Heidän sisäisessä puussaan oli kyllä lehtiä synnin peitteeksi, mutta hedelmiä puuttui. Heidän puunsa juuret olivat syvällä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin traditiossa, mutta oksat eivät kantaneet juurten veroista elämää, ainoastaan ulkonaisten käskyjen lehtiä. Kirkkoveisun sanoin ulkonainen laki kasvatti vain Raamatun varjon käsittämisen lehvästön.

Kristuksen tekemän kuivattamisteon kolmas merkitystaso on pysäyttävä, sillä viikunapuu kuvaa myös sielua, jossa ei ole hengellistä hedelmää.

– Kristuksella on valta tuomita rangaistukseen jokainen, joka ei toteuta omaa kutsumustaan ja omaa tehtäväänsä. Syyttä ei ole mainittu puun kiroamisen tapahtuneen aamulla, onhan aamunkoitto ylösnousemuksen vertauskuva. Viikunapuun tuomio on myös meidän tuomiomme, ellei Kristus löydä meistä sitä hedelmää, jonka odottaa löytävänsä. Juuri tätä kirkko tahtoo tänään korostaa, tiivistää isä Serafim.