Helsingin hiippakunnan koronarajoitukset jatkuvat maaliskuun ajan

Ajankohtaista | 19.02.2021

Rokotusten edetessä tunnelin päässä näkyy kuitenkin jo valoa.

Koronaepidemia ei näytä laantumisen merkkejä Suomessa. Erityisesti Uudellamaalla on havaittu enenevissä määrin muita virustyyppejä rivakammin leviävää brittiläistä varianttia. Helsingin ortodoksisen hiippakunnan alueella myös Etelä-Karjalan yleinen koronatilanne on huonontunut.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 19.2. päättänyt, että heikentyneen epidemiatilanteen vuoksi kaikki yli kuuden hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään Uudenmaan alueella ajalla 22.2.–14.3. Päätös korvaa aiemman päätöksen kymmenen hengen rajasta. AVI:n suosituksen mukaan myös kuutta henkilöä pienempiäkin kokoontumisia tulisi välttää aina kun se on mahdollista.

AVI:n päätöksen valossa näyttää selvältä, ettei vielä ole oikea aika purkaa koronarajoituksia. Kuultuaan hiippakunnan koronatiimiä arkkipiispa Leo on raskain sydämin päättänyt, että Helsingin hiippakunnan nykyisiä rajoituksia jatketaan maaliskuun loppuun asti. Lisäksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella noudatetaan AVI:n päätöksen mukaisesti tiukennettua kuuden hengen henkilörajoitusta 14.3. saakka.

Rajoitusten jatkamisen vuoksi jumalanpalvelukset toimitetaan edelleen suljetuin ovin ja kaikki kokoava toiminta on tauolla, lukuun ottamatta monimuoto-opetuksena järjestettäviä kristinoppikouluja.

Valoa tunnelin päässä

Vaikeasta epidemiatilanteesta huolimatta tulevaisuus ei kuitenkaan näytä synkältä. Valtakunnalliset rokotukset ovat alkuvaiheen ongelmien jälkeen lähteneet hyvin käyntiin. Euroopassa koronatilanne näyttää jo paikoin kääntyvän hiljalleen parempaan suuntaan. Kesän toivotaan myös tuovan virustilanteeseen helpotusta viime vuoden tapaan.

Elämme parhaillaan suuren paaston ja lähestyvän pääsiäisen aikaa. Emme vielä tiedä, minkälainen tilanne Suomessa pääsiäisenä vallitsee. Kirkko on joka tapauksessa valmistautunut viettämään Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa kaikilla niillä tavoilla, jotka tuolloinen tilanne sallii. Etsimme aktiivisesti keinoja, joilla voimme mahdollistaa seurakuntalaisten osallistumisen juhlien juhlan viettoon, vaikka joutuisimmekin noudattamaan poikkeusjärjestelyitä. Viime kädessä pääsiäisen riemu ei ole kiinni ulkoisista tekijöistä vaan tekee asuinsijansa sydämiimme. Kristuksen ylösnousemuksen tuottama ilo kirkastaa ja yhdistää meidät myös vaikeina aikoina. Näin on ollut kautta kirkon historian.

Epidemian aikanakin kirkko palvelee joka päivä. Jumalanpalveluksia voi seurata verkkolähetyksinä, ja ehtoolliselle pääsee osallistumaan liturgian lopussa pyhäköiden edustalla. Papiston kanssa voi sopia pyhien lahjojen nauttimisesta omassa kodissa, mikäli pyhäkköön saapuminen ei ole mahdollista. Sama pätee synnintunnustukseen ja sielunhoidollisiin keskusteluihin: turvavälit ja maskisuositukset huomioiden on mahdollisuus järjestää tapaamisia papiston kanssa. Keskustelut papin kanssa voidaan toteuttaa myös puhelimitse tai videoviestintäsovelluksilla, mikäli halutaan välttää fyysisiä kontakteja. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.

Vaikka kokoava toiminta on muilta osin tauolla, seurakunnat järjestävät erilaisia tilaisuuksia viestintäsovellusten avulla. Voimme niiden kautta tavata toisemme ja järjestää keskusteluita, luentoja, virtuaalisia kohtaamisia ja kahvihetkiä. Tämä ei ehkä täytä kasvokkaistapaamisten kaipuuta, mutta antaa mahdollisuuden nähdä ja kuulla toinen toistamme. Emme ole tässä historiallisessa tilanteessa yksin vaan yhdessä. Kirkko on rakkauden yhteisö, ja tämä vain korostuu epidemian aikana.

Lopulta epidemia tulee väistymään. Silloin on riemumme sitäkin suurempi, kirkonkellot soittavat juhlasoittoa, syleilemme toisiamme ja kokoonnumme jälleen yhteisiin jumalanpalveluksiin. Tuohon päivään päästäksemme meidän on vielä hiukan purtava hammasta, kestettävä, tuettava kanssakulkijoitamme, pidettävä huolta henkisestä ja hengellisestä hyvinvoinnistamme, kaikkien läheistemme hyvinvoinnista. Käytämme maskeja, pesemme käsiä, noudatamme turvavälejä ja viranomaisten suosituksia, vaikka vähän jo väsyttäisi. Käännämme ajatuksemme siihen asentoon, että tämä ajanjakso on kilvoitusten kilvoitus ja suurista suurin paasto. Käymme sen läpi – pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanoin – sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden hengen täyttäminä ja muistamme, että palkka on suuri.

Teksti: Dimitri Tolonen