Palveleminen on jumalallista

Kirkkovuosi | 14.02.2021
Kaksi kohtaavaa kättä

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen paastokirje Herran vuonna 2021.

Valmistautukaamme pidättyväisyyden kautta osallistumaan Valtiaan pyhästä uhripalveluksesta Siionissa, kyynelin puhdistautukaamme Hänen jumalallista jalkojenpesuansa varten, rukoilkaamme, että saisimme täällä nähdä vertauskuvallisen pääsiäisen täyttymyksen ja totisen pääsiäisen ilmestymisen!” – ote virrelmästikiirasta, laskiaisviikon keskiviikko.

Ortodoksinen kirkkovuoden kierto on tullut murroskohtaansa. Suuri ja pyhä paasto kutsuu meitä jälleen tarkastelemaan sydäntämme ja pohtimaan paikkaamme tässä maailmassa. Samalla se on myös kutsu tulla arvioitavaksi Jumalan mittapuulla. Evankeliumin Jumala ei kuitenkaan arvioi eikä punnitse tekojamme ja tekemättä jättämisiämme kiloissa taikka metrimitalla. Hänen mittansa toimii toisin kuin ihmisen oma arviointi. Arvioitavaksi tulee ennen kaikkea kykymme antaa anteeksi, mutta myös hyvät tekomme. Lamppu on toisin sanoen pantava lampunjalkaan ainakin seuraaviksi neljäksikymmeneksi päiväksi, jotta ”ihmiset näkevät teidän hyvät tekonne” (Matt. 5:16).

Rakkauden tekojen tulisi olla paastoaikojenkin ulkopuolella arkisia asioita meille kristityille. Erityisesti niiden on oltava sellaisia tänä väsyttävänä poikkeusaikana. Kun kohtaamme apua tarvitsevan, ryhdymmekö nopeasti selvittämään hänen ongelmiaan ja tarjoamaan eri ratkaisumalleja? Tällainen asenne voi hetkittäin olla hyväkin, mutta meidän tulee pitää mielessämme myös toinen, vaatimattomaltakin kuulostava näkökohta: lähimmäisemme ei aina ole etsimässä ratkaisua.

Maailma on tullut kipeäksi omasta kohtaamattomuudestaan. On ohiajamista, yhä armottomampaa julistusta itsestä ja pintaa kovaksi kiillottavaa henkeä. Kaipuuta huudetaan rajuimmin sanakääntein ja vihaisemmin puhein, jotta edes joku kuulisi. Velvollisuutenamme on kuitenkin pitää mielessä, että evankeliumin mittojen laki koskee hyvää. Meidän ei tarvitse liikaa ajatella, säteilemmekö valoa lampun tavoin. Ratkaisevinta on, että jaamme toiselle omasta ajastamme. Usein parasta apua on se, että suhtaudumme kunnioittavasti toiseen, olemme valmiit kohtaamaan hänet ja kuuntelemaan häntä. Tähän pystymme kaikki – jos vain haluamme.

Meillä on vastuu lähimmäisistämme. Tämän vastuun kantaminen ei onnistu pelkillä kauniilla sanoilla. Tekojemme on puhuttava puolestamme – elämäntavastamme on tultava meidän julistuksemme. Lähimmäisen arkinen auttaminen on tänäkin vuonna, poikkeusoloista huolimatta, paastomme keskipiste, johon kirkkomme kansainvälinen diakonian ja lähetystyön Filantropiakin kutsuu meitä Johanneksen evankeliumin kysyvin sanoin ”Herra, sinäkö peset jalkani?” (Joh. 13:6).

Evankeliumin Kristus asettaa todellisuuden ja käsityksemme inhimillisestä arvokkuudesta tapansa mukaan päälaelleen. Hän osoittaa, että kun Jumala itse ottaa palvelijan hahmon, ei voi olla meidän inhimillistä arvoamme vastaan tulla toisten palvelijaksi. Toisin sanoen, palveleminen on jumalallista!

Kunpa ymmärtäisimme edes hitusen siitä, mitä Kristus yrittää opettaa meille tässä. Jos vain näkisimme, että Jumalan olemukseen kuuluu nöyrtyminen, meidän täytyisi pitää kunniana sitä, kun meille osoitetaan viimeinen paikka. Siellä missä Jumala on tullut suureksi ja ihminen pieneksi, palvellaan lähimmäistä aidon kristillisen rakkauden hengessä.

On helppo sanoa, että Jumala on rakkaus. Mutta useinhan emme edes tiedä, mitä rakkaus on ja mitä se sisältää. Määrittelyjen sijasta Kristus kehottaa suoraan toimintaan. Hän osoittaa, että rakkaus on sitä, että vapaaehtoisesti suostuu pienimmäksi, olemaan kaikkien palvelija. ”Annoin teille esimerkin”, hän sanoi ja lisäsi, ”jotta tekisitte samoin kuin minä tein teille” (Joh. 13:15).

On myös helppo sanoa, että lähimmäinen tarvitsee meitä ja on oikeutettu odottamaan rakkauttamme. Todellisuudessa me tarvitsemme tätä rakkauden suhdetta myös itse, jos haluamme kasvaa kristittyinä. Älkäämme siis unohtako lähimmäistämme, ettemme hukkaisi samalla itseämme.

Pyhää ja suurta paastokilvoitustanne siunaten,

Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa

Arseni
Kuopion ja Karjalan metropoliitta

Elia
Oulun metropoliitta