Ortodoksista uskontoa etäopetuksena – opettajien kokemuksia

Ajankohtaista | 09.12.2020

Kyselytutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että lähes 400 alakoulun oppilasta jäi ilman heille perusopetuslain mukaan kuuluvaa oman uskonnon opetusta.

Koronaepidemian vuoksi keväällä 2020 kouluissa siirryttiin maaliskuun jälkeen etäopetukseen. Se oli täysin uusi pedagoginen toteutustapa koulun opetuskulttuurissa lähes kaikissa oppiaineissa sekä perusopetuksessa, että lukiossa. Ortodoksisen uskonnon opetuksessa asia ei ollut täysin uusi, sillä jossain määrin perusopetuksessa ja lukiossa kurssien osalta on järjestetty jo aikaisemminkin etäopetusta.

Ortodoksisen uskonnon opetusjärjestelyjen selittämiseksi Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastossa tehtiin selvitys. Kyselyn kohteena olivat eri kouluilla kiertävät uskonnon aineenopettajat. Aineisto (n=32) koottiin kevätlukukauden 2020 päätyttyä. Kyselytutkimuksessa selvitettiin millaisia toimintamalleja opettajat ovat käyttäneet ortodoksisen uskonnon etäopetuksessa, miten opettajat ovat kokeneet etäopetuksen, miten opettajat ovat kokeneet valmiutensa ortodoksisen uskonnon etäopetuksen toteuttajina ja miten opettajat näkevät etäopetuksen osana ortodoksisen uskonnonopetuksen pedagogiikkaa?

Uuden edessä uusin välinein – oppilaat onnistuivat

Lähes puolelle kyselyyn vastanneille opettajille etäopetus oli uusi pedagoginen kokemus. Vastanneista kaksi opettajaa opetti ortodoksista uskontoa pelkästään etäopetuksena. Käytetyimmät pilvipalvelujen ryhmätyöskentelyalustat ja sovellukset olivat Googlen (Meet, Classroom, Docs) tai Microsoftin (Teams) tarjoamia alustoja. Myös Zoom-verkkokokoustyökalu tuli esille. Muita, vähemmän käytettyjä sovelluksia olivat WhatsApp, YouTube, Wilma ja Ortoboxi. Yhteyttä oppilaisiin pidettiin myös puhelimitse. Opettaja käytti etäopetuksessa pääasiassa kannettavaa tietokonetta. Etäopetus perustui pääasiassa opettajajohtoiselle opetukselle, jonka osana joissakin tapauksissa käytettiin opetuskeskustelua. Muutamissa tapauksissa ei käytetty verkkokokouksia, oli vain tehtävät.

Etäopetuksessa opettajat onnistuivat mielestään lähes kiitettävästi, sillä itselleen antamien kouluarvosanojen keskiarvo oli 8.44. Sitä tukivat myös heidän kyselyyn antamat vastaukset. Tärkein ja yleisin perustelu oli heidän pääasiassa myönteinen kokemus oppilaiden aktiivisesta osallistumista, oppilaat olivat olleet motivoituneita, eikä opetustapahtumassa esiintynyt teknologiasta johtuvia haittoja. Opettajat olivat olleet luottavaisia rakentamaan toimivan vuorovaikutuksen oppilaiden kanssa, pystyneet seuraamaan oppilaan oppimista ja havainnollistamaan oppilaille vaikeita asioita heidän havaitessaan ongelmia käsiteltävissä asioissa.

Yleisesti ottaen opettajat eivät olleet kokeneet kielteiseksi sitä, että ortodoksisen uskonnon opetus piti melko nopeasti muuttaa etäopetukseksi maaliskuussa 2020. Tosin kaksi väittämää vastausten keskiarvollaan viestii vastaajista viidenneksen osalta sitä, että muutokseen on liittynyt myös epävarmuutta. Se oli kuitenkin kohdattu vastuullisesti kysymällä apua kollegoilta.

Oman uskonnon tunnuspiirteitä esille

Opettajat pyrkivät tuomaan opetukseen oman uskonnon oppiaineen tunnuspiirteitä visuaalisesti (ikonit), auditiivisesti (troparit, rukoukset) ja kontekstuaalisesti (kirkkovuoden huomioiminen). Oppilaan toimintaa he arvioivat liittyen yleensäkin hänen työskentelyynsä ja toisaalta, miten he opettajina olivat sitä arvioineet. Oppilaiden suoriutuminen oli koettu positiiviseksi. Opettajien vastauksista erottui, että työskentelytapa oli auttanut luokkaopetuksessa heikommin menestyneitä parempiin suorituksiin.

Työskentely arvioitiin keskusteluaktiivisuuden ja tehtävien tekemisen kautta joihin liittyi myös numeerinen arviointi. Tehtävistä oli annettu myös palautetta sanallista palautetta. Lähes puolet vastanneista piti opetuksensa parhaimpana kokemuksena oppilaan onnistumista. Vajaa neljännes iloitsi oppilaiden myönteisestä asenteesta opetusta ja omaa uskontoaan kohtaan.

Onnistunut kyllä, mutta raskas opetuskevät

Onnistumisen kokemuksesta huolimatta etäopetus oli ollut kysymykseen vastanneille opettajille kuitenkin vähemmän positiivinen. Lähes 2/3 opettajista ilmaisi jotain negatiivisia kokemuksia, joista suurin oli sen mukanaan tuoma runsas ja raskas työmäärä. Negatiiviseen tuntemukseen liittyivät myös asiat, joilla he kuvasivat riittämättömyyden tunnettaan. Ne käsittelevät vuorovaikutusta oppilaiden kanssa tai pedagogisia ja teknisiä asioita. Tukea huoltajilta saatiin jossain määrin (lähinnä tekninen tuki verkkoyhteyksissä), tosin vajaa kolmannes opettajista ei sitä saanut mitenkään. Yli puolella vastauksista opettajien toisilleen antama vertaistuki liittyi pääasiassa oppisisältöihin, ohjelmistoihin ja sovelluksiin. Toisille annettu pedagogisen tuki ei tullut esille. Eniten opettajat olivat saaneet toisiltaan sosiaalista tukea eli kannustusta opetuksen toteuttamiseen. Seuraavaksi eniten he olivat kokeneet saaneensa teknistä tukea ryhmätyöskentelysovellusten ja muiden sovellusten käyttöönottoon. Yksi maininta oli pedagogisesta tuesta. Osaamisen kehittäminen liittyi sovellusten ja ryhmätyöalustojen toimintaan liittyvään käyttöön, teknologiaan ja verkkopedagogiikkaan.

Miten heijastuu tulevaisuuteen?

Opettajien enemmistön näkemyksen mukaan koronakevään ortodoksisen uskonnon opetuksen toteuttaminen etäopetuksena vaikuttaa lähinnä kielteisesti oppiaineen opetukselle tulevaisuudessa. Huolenaiheena oli, että opetuksen järjestäjä voi jatkossa nähdä etäopetuksen säästökeinona (mm. oppilaskuljetukset tai lähiopetuksen järjestäminen) tai opetusta aletaan keskittää yhä suurempiin ryhmiin kouluja ja luokkia yhdistämällä. Asiassa neljännes opettajista näki myös positiivisia puolia ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämiselle. Pätevän opettajan opetusta saataisiin alueille, joihin ei muuten saada kelpoista opettajaa. Erityisesti tämä voisi koskea pienten paikkakuntien lukio-opetusta.

Yleisellä tasolla opettajat suhtautuivat vastausten keskiarvojen mukaan erittäin varauksellisesti etäopetukseen joko kokonaan tai osana ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämistä. Heidän mielestä etäopetus ei sovellu hyvin alakoulun uskonnonopetukseen, eivätkä he voisi tulevaisuudessa toteuttaa opetustaan kokonaan etäopetuksena. Toisaalta kysymykseen vastanneiden opettajien mielestä he voisivat jatkossakin sisällyttää opetukseensa joitakin etäopetusjaksoja, ja etäopetus soveltuisi hyvin lukion opetukseen.

Alanko etäopettajaksi?

Lukio-opetukseen liittyen yli puolelle kyselyyn vastanneista opettajista sopisi alueellinen etäopettajuusvastuu lukioasteen opetuksessa. Vajaalle kolmannekselle kysymykseen vastanneelle alueellinen etäopettajuus sopisi yläkoulussa. Sekä perusasteen luokkien 1 – 9 tai kaikkien kouluasteiden alueellinen etäopettajuus sopisi kysymykseen vastanneille samalla tavalla eli kumpaakinkin vaihtoehtoon vastasi vain muutama opettaja. Alakoulun alueellinen ortodoksisen uskonnon opettajuus tullut esille.

Jos ortodoksisen uskonnon opetusta toteutettaisiin etäopetuksena, se voisi mukailla entistä kiertävien uskonnonopettajien tehtäväkenttää. Tällöin etäopettajien myötä opetusta voitaisiin järjestää niiden alueiden kouluille, joihin sitä ei muuten voida järjestää pätevien opettajien tarjoamana oman uskonnon opetuksena eli kun muuta mahdollisuutta ei ole. Niin sanottu hybridiopetus voisi olla myös osa jo nykyistenkin opettajien toimenkuvaa. Tämä malli voisi pienentää matkakuluja alueilla, joissa muodostuvat kohtuuttoman suureksi osaksi opetuksen järjestämisessä. Etäopetus voisi olla myös oppilaiden näkökulmasta myönteinen seikka, jos se vähentäisi koululta toiselle siirtymisiä. Tosin eniten ongelmia lienee alakoulun opetuksen järjestämisessä, jonne opettajat eivät veisi etäopetusta.

Etäopetus pääasiallisena opetusmuotona toisi mukanaan useita sen järjestämiseen liittyviä ongelmia. Niitä ovat käytettävä teknologia, oppilaiden ja koulujen valmiudet sen käyttöön, oppilaiden valvonta, turvallisuus ja avustaminen opetuksen aikana ja erityisesti koulujen koordinoitu lukujärjestysten yhteensovittaminen opetuksen järjestämiseksi.

Yllättävä tulos – opetusta ei järjestetä!

Tutkimuksen yllättävin oheistulos liittyi siihen, miten alakoulun ortodoksisen uskonnonopetuksen vuosiviikkotuntimäärä toteutuu tuntijakoasetuksen mukaisesti. Jo näinkin pienessä tutkimusjoukossa kävi ilmi, että peräti lähes joka neljännen (24 %) alakoulun oppilaan kohdalla ei toteutunut oppilaan oikeus tuntikehyksen mukaiseen oman uskonnon opetuksen vuosiviikkotuntimäärään. Tämän perusteella voidaan todeta, että lähes 400 alakoulun oppilasta jäi ilman heille perusopetuslain mukaan kuuluvaa oman uskonnon opetusta. Yläkoulussa tutkimukseen osallistuneiden opettajien oppilailla toteutui tuntikehyksen mukainen opetuksen vuosiviikkotuntimäärä. Lukion pakollisista kursseista yli neljännes (26 %) oli toteutettu pelkästään etäopetuksena. Onko tämä toisin vuosiviikkotunnin puuttuminen tutkimukseen osallistuneiden alakoulun ns. kiertävien opettajien kohdalla lukujärjetystekninen asia vai onko opetuksen järjestäjällä tässä taustalla taloudellisia intressejä taustalla?

Tutkimuksen kautta välittyy joiltakin osin hieman ristiriitainen kuva kevään 2020 ortodoksisen uskonnon opetuksen siirtymisestä etäopetukseen ja opetuksen toteuttamisesta verkkokokoustyökalujen ja niihin liittyvien sovellusten avulla. Pääasiassa opettajat kuitenkin kokivat onnistuneensa ja heidän vastauksistaan kuvastui hyvä ammatillinen varmuus ja realistinen suhtautuminen uusien pedagogisten haasteiden edessä.

Yhtenä johtopäätöksenä, varauksellisesta asenteesta huolimatta, voi todeta, että tähän tutkimukseen osallistuneiden opettajien keskuudessa on myös myönteistä suhtautumista etäopetukseen. Se miten laajaa tämä on, vaatisi laajemman selvityksen, kuten muutkin tämän pääasiassa laadullisen tutkimuksen esille tuomat ortodoksisen uskonnonopetuksen järjestämiseen liittyvät asiat ja teemat.

Teksti: Risto Aikonen