Kirkko turvalliseksi kaikille

Ajankohtaista | 29.09.2020

Kaavamaisista toiminta- ja ajatusmalleista luopuminen antaa jokaiselle kirkon jäsenelle tilaa tulla kohdatuksi omana itsenään, todettiin Valamon opistossa järjestetyssä työseminaarissa.

Valamon opistossa pohdittiin syyskuun puolivälissä kirkon toimintaa suhteessa naisten asemaan. Kyse oli työseminaarista, jossa etsittiin keinoja tasa-arvoisen kohtelun edistämiseksi kirkossa sekä laadittiin suuntaviivoja naistyön tulevaisuudelle. Hyvin pian seminaarin alussa todettiin, että tasa-arvoisen kohtelun ongelmat eivät liity vain naisten asemaan ortodoksisessa kirkossa, vaan ylipäänsä kaikkien kirkon jäsenten – niin miesten, naisten kuin lasten ja nuortenkin oikeuteen tulla kohdatuksi ja kuulluksi turvallisesti omana itsenään ilman pelkoa.

Kirkossa aiemmin toiminut naistyötoimikunta on sittemmin lakkautettu ja nyt mietittiin myös tapoja tämän työn jatkamiselle. Oman kirkkomme tilanne on suotuisa, sillä naiset ovat eri tavoilla mukana seurakuntien toiminnassa ja päätöksenteossa. Omassa paikalliskirkossamme on monia keskeisiä työtehtäviä, joissa ei katsota sukupuoleen vaan osaamiseen.

Opiston keskustelutilaisuus alkoi Turun yliopiston prosessioikeuden professori Johanna Niemen luennolla, jossa hän avasi Istanbulin sopimusta (katso linkki jutun lopusta) ja sitä, miksi Suomi saa siihen liittyen kritiikkiä. Sopimus on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä, jonka Suomi ratifioi vuonna 2015. Arviointitoimikunnan (GREVIO) tekemä raportti (katso linkki jutun lopusta) sopimuksen toteutuksesta Suomessa on kauttaaltaan kriittinen. Siinä kiinnitetään huomiota Suomen osalta poliisien ja erityisesti naispoliisien vähäiseen määrään, heikkoihin perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten selvitysprosentteihin, turvakotien paikkojen vähäiseen määrään sekä siihen, että turvakodit eivät ole salaisissa osoitteissa. Merkillepantavaa on, että Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille.

Istanbulin sopimuksen artiklassa 12 sanotaan: "Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet edistääkseen naisten ja miesten sosiaalisten ja kulttuuristen käyttäytymismallien muuttamista tarkoituksena poistaa ennakkoluuloja, tapoja, perinteitä ja kaikkia muita käytäntöjä, jotka perustuvat ajatukseen naisten alhaisemmasta asemasta tai kaavamaisiin käsityksiin naisten ja miesten rooleista”. Tämä auttaa näkemään, millaisia kehittämiskohteita voimme tunnistaa myös oman kirkkomme arjen toiminnassa.

Miten Istanbulin sopimuksessa mainitut kaavamaiset käsitykset naisten ja miesten rooleista voivat sitten näkyä kirkossa? Tätä on hyvä pohtia laajasti. Olisiko esimerkiksi jo aika luopua puheesta, jossa naista peilataan helposti Mariaan ja miestä Kristukseen, ja tuoda laajemmin esille ortodoksista ihmiskuvaa kokonaisuutena? Kirkko opettaa meitä pyrkimään kohti jumaloitumista – sukupuolesta riippumatta. Myös esikuvat ovat kaikille yhteisiä: Kristus, Jumalansynnyttäjä ja kaikki pyhät.

Valamossa kokoontunut seminaari asetti omaksi tavoitteekseen kehittää toimintaa, jonka päämääränä on ”turvallinen kirkko”. Turvallinen toiminta ei suojele ainoastaan naisia, vaan kaikkia kirkon piirissä toimivia. Epäasiallisen puheen, palautteen tai käytöksen kohteena ei saisi olla kukaan. Voimme kaikki omista rooleistamme käsin tavoitella sitä, että kirkossa ei esiinny minkäänlaista asiatonta ja vähättelevää puhetta tai käytöstä.

Käytännössä tämä edellyttää, että valta-asemasta tai kaavamaisesta sukupuoliroolikäsityksestä nousevaan vallankäyttöön tai toimintatapaan puututaan viipymättä kaikissa kirkon yhteisöissä. Jotta näin voidaan toimia, väärät toimintamallit on tunnistettava.

Henkistä väkivaltaa on mm. huutaminen, kiroilu, pilkkaaminen, uhkaaminen, vähättely, pelottelu, syyttely ja häirintä. Se on myös rajoittamista, pakottamista, eristämistä tai kohtuutonta kontrollointia.

Seksuaalista häirintää on esimerkiksi kaksimieliset vitsit ja härskit puheet, asiattomat vartaloon tai seksuaalisuuteen kohdistuvat huomautukset ja fyysinen lähentely. Seminaarissa huomioitiin ja arvostettiin sitä, että vuoden 2020 kirkolliskokoukselle on tehty aloite toimintaohjeen laatimisesta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai aikuiseen kohdistuvan seksuaalisen häirinnän estämiseksi. 

Kirkossa voi esiintyä myös hengellistä väkivaltaa, joka voi ilmetä esimerkiksi opetuspuheissa tai hengellisessä ohjauksessa.

Valta-asemasta kumpuava vääränlainen toiminta ei liity ainoastaan ylätason toimintaan, vaan se voi olla normaaliksi koettua toimintaa omassa lähipiirissä – vaikkapa työyhteisössä. Varsinkaan kirkossa mitään valta-asemaa ei saisi käyttää väärin, olipa kyse papista tai maallikosta. Kirkossa Kristus itse antaa nöyryydessään esimerkin siitä, että valta-asemassakin toimiminen on aina ensisijaisesti palvelutehtävä.

Vääränlaiseen toimintaan puuttumisen lisäksi turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä myös avoimella päätöksenteolla, joka pyrkii ylivarovaisen salassa pitämisen sijaan tiedottamaan päätöksistä selkokielellä ja riittävän avoimesti.

Valamossa käydyissä keskusteluissa yhtenä ohjenuorana oli Ekumeenisen patriarkan siunaaman teologisen työryhmän vuoden 2019 lopussa julkaisema Maailman elämän edestä -dokumentti, joka julkaistiin kirkon sivuilla äskettäin myös suomeksi (katso linkki jutun lopusta). Seminaarissa pohdittiin, miten asiakirjan esille nostamat teemat voisivat jatkossa olla toiminnan suunnittelun taustalla. Samalla todettiin, että myös kirkon strategian tulisi nojata vahvasti tähän dokumenttiin. Keskustelussa nostettiin esille erityisesti joitakin asiakirjan toteamia, jotka liittyivät seminaarin teemoihin.

Maailman elämän edestä -asiakirjassa todetaan: ”Todellisuudessa, vaikka ortodoksinen kirkko onkin pitänyt aina opillisella ja teologisella tasolla kiinni naisten ja miesten persoonallisesta tasa-arvosta, kirkko ei aina ole pysynyt tunnollisesti uskollisena tälle ideaalilleen.” Edelleen viitataan esimerkiksi niihin taikauskoisiin olettamuksiin naisen epäpuhtaudesta, jotka edelleen voivat jossakin vaikuttaa. Tässä pohdittiin erityisesti sitä, miten suuri merkitys piispojen ohjauksella ja valvonnalla on.

Seminaarin teemaan liittyi erityisen läheisesti eräs toinen asiakirjan toteama: ”Ortodoksinen kirkko ei luonnollisesti voi hyväksyä väkivaltaa, ei päämääränä itsessään eikä myöskään välineenä, esiintyipä tuo väkivalta sitten fyysisessä, seksuaalisessa tai vallan väärinkäytön muodossa.

Yhdessä käsiteltyjä asioita päätettiin tuoda laajempaan keskusteluun esimerkiksi järjestämällä 25.11. kaikille avoin striimattu keskustelutilaisuus Maailman elämän edestä- asiakirjan teemoista sekä järjestämällä keväällä 2021 kansainvälinen virtuaaliseminaari naisen asemasta kirkossa.

Vaikka tällä kertaa koolla olivat naiset, keskustelu on avoinna kaikille, koska turvallisen kirkon rakentaminen on meidän kaikkien vastuulla. Turvallista kirkkoa rakennetaan yhdessä, kaikilla tasoilla, kaikkien kanssa ja kaikkia kuullen.

Istanbulin sopimus: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2015/20150053

Grevion raportti: https://valtioneuvosto.fi/-/euroopan-neuvosto-tarkastelee-naisiin-kohdistuvaa-vakivaltaa-ja-perhevakivaltaa-suomessa

Maailman elämän edestä: https://ort.fi/uutishuone/2020-09-01/maailman-elaman-edesta-life-world