10 vuotta Nikean metropoliitta Johanneksen kuolemasta

Ajankohtaista | 30.06.2020

Uspenskin katedraalissa ja Turun ortodoksisella hautausmaalla toimitetaan muistopalvelus keskiviikkona 1. heinäkuuta.

Nikean metropoliitta Johannes arkkipiispan klobukisssa

Kirkkomme arkkipiispana 1987–2001 toimineen Nikean metropoliitta Johanneksen kuolemasta tulee 1.7.2020 kuluneeksi kymmenen vuotta.

Uspenskin katedraalissa toimitetaan metropoliitalle muistopalvelus aamulla kello 8 alkavan liturgian jälkeen. Turun ortodoksisella hautausmaalla toimitettava panihida alkaa kello 12.30.

Nikean metropoliitta Johannes (Johannes Wilho Rinne) syntyi Turussa vuonna 1923 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1942. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulunut Johannes hakeutui jo varhain teologisten opintojen pariin ja suoritti ensimmäisen teologisen tutkintonsa (teologian kandidaatti) vuonna 1948. Jo seuraavana vuonna hän siirtyi ensi kertaa opiskelemaan ulkomaille: ensin Englantiin ja vuosiksi 1952–1953 Yhdysvaltoihin. Teologian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1966. Väitöskirja käsitteli anglikaanisen arkkipiispa William Templen näkemystä Jumalan valtakunnasta.

Opintojensa ohessa hän toimi opettajana ja rehtorina eri puolilla Suomea.

Johanneksen elämässä tapahtui suuri käänne vuonna 1966: hänet voideltiin ortodoksisen kirkon jäseneksi. Tästä alkoivat uudet opinnot Tessalonikissa. Toinen, kreikankielinen, väitöskirja tarkistettiin vuonna 1971. Väitöskirja on käännetty suomeksi nimellä Ykseyden ja yhdenmukaisuuden suhde kirkossa ekumeenisten synodien valossa. Johanneksesta kehittyi ajan mittaan ortodoksisen kanonisen perinteen johtava asiantuntija Suomessa.

Vuonna 1967 Johannes vihittiin Konstantinopolissa diakoniksi. Myöhemmin samana vuonna hänet liitettiin Kreikassa Patmoksen saarella sijaitsevan Johanneksen luostarin veljestöön ja vihittiin munkiksi ja papiksi. Hän sai myös arkkimandriitan arvon.

Suomeen palattuaan isä Johannes toimi Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston päätoimittajana ja sihteerinä 1968–1969. OKJ:n päätoimittajana hän toimi aina vuoteen 1979 saakka.

Vuonna 1969 arkkimandriitta Johannes valittiin Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi nimikkeellä Lapin piispa. Samana vuonna hän hoiti ensin viransijaisena ja piispa Aleksanterin kuoltua virkaa tekevänä myös Helsingin piispan virkaa noin vuoden ajan. Vuonna 1970 hänet valittiin Helsingin ortodoksisen hiippakunnan piispaksi. Kun Suomen ortodoksiset hiippakunnat korotettiin metropoliittakunniksi vuonna 1972, hän sai Helsingin metropoliitan arvon.

Lähes kahdenkymmenen vuoden piispallisen palveluksen jälkeen metropoliitta Johannes valittiin Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuodet 1987–2001. 1990-luvun lopulla arkkipiispa Johannes toimi jonkin aikaa myös Viron ortodoksisen kirkon vt. arkkipiispana, kun osa Viron seurakunnista siirtyi Moskovan patriarkaatista Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen. Kirkollisten tehtäviensä ohessa metropoliitta Johannes toimi eri yliopistoissa assistenttina sekä virkaatekevänä professorina ja dosenttina.

Arkkipiispa Johannes jäi eläkkeelle vuonna 2001. Ekumeeninen patriarkka myönsi hänelle Nikean metropoliitan arvon. Nikean metropoliittana Johannes osallistui mm. Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhän Synodin työskentelyyn – ensimmäisenä suomalaisena piispana.

Eläkevuosiksi Nikean metropoliitta muutti lapsuuden kotikaupunkiinsa Turkuun, jossa hän kuoli 1.7.2010. Hänet on haudattu Turun ortodoksiselle hautausmaalle.