”Parhaimmillaan maailman paras ammatti”

Ajankohtaista | 22.06.2020

Joakim ja Elia Pietarisen äskettäin julkistetussa pro gradu -tutkiemassa pureudutaan ortodoksisten kanttorien kokemuksiin kiusaamisesta työpaikalla.

Itä-Suomen yliopistossa ortodoksista teologiaa kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdossa opiskelleet Joakim ja Elia Pietarinen eivät opinnot päättäessään sovi perinteiseen kuvaan vastavalmistuneesta kanttorista: molemmat ovat ehtineet työskennellä jo pitkään useammankin seurakunnan palveluksessa.

Ilman monipuolista työkokemusta olisikin ollut varmasti vaikeaa tarttua aiheeseen, jota veljekset käsittelivät yhteistyössä tekemässään pro gradu -tutkielmassa ”Pahoilla mielin on hankala laulaa ja rukoilla – kanttorien kokemuksia kiusaamisesta Suomen ortodoksisessa kirkossa vuonna 2019” .

Suomessa on tutkittu ortodoksista kirkkomusiikkia hyvin vähän – perustutkimus puuttuu kirkkomusiikin osalta monilta osin kokonaan. Kun tutkielmaseminaarin ohjaaja ehdotti meille aiheeksi kanttorien työhyvinvointia, .ymmärsimme molemmat työkokemuksemme perusteella, että tässä on aihe, jota tulisi avata, kertoo Elia Pietarinen.

Pietariset keräsivät tutkielman pääasiallisen aineiston Suomen ortodoksisen kirkon toimessa oleville kanttoreille kohdennetulla kyselyllä. Tuloksia analysoitaessa hälyttävin yksittäinen havainto oli se, että 95% Suomen ortodoksisen kirkon toimessa olevista kanttoreista on kokenut tulleensa kiusatuksi työssään.

– Aihe on vaikea, eikä sen käsitteleminen ollut helppoa. Vaikeistakin asioista on kuitenkin pystyttävä puhumaan kyynistymättä, toteaa Joakim Pietarinen.

Tutkielma ei heijastele tekijöiden omia kokemuksia, sillä kumpikaan ei koe tulleensa kaltoinkohdelluksi työssään.

– Epäasiallista puhetta ja käytöstä olemme kuitenkin kohdanneet. Tutkielman tekeminen auttoi meitä ymmärtämään näitä tilanteita paremmin. Suurin osa kiusaajista ei edes tiedä olevansa kiusaaja, vaan luulee toimivansa yhteisön parhaaksi, toteaa Elia Pietarinen.

Ongelmien tunnistaminen on ensimmäinen askel niiden ratkaisemiseksi. Tekijät toivovat, että nyt tehdyt havainnot auttavat kirkkomuusikoiden työhyvinvoinnin eri osa-alueiden tarkastelussa ja työkulttuurin kehittämisessä. Tutkielman tekijät suosittelisivat yhä nuorelle kanttorin työhön kouluttautumista.

– Haluamme muistuttaa kaikkia siitä, että kanttorin työ on parhaimmillaan maailman paras ammatti.

Kanttori saa olla koko ajan kirkossa, myös poikkeusolojen vallitessa. Kanttori saa tavata jatkuvasti uusia ihmisiä heidän elämänsä eri vaiheissa. Kanttori on seurakuntalaisten elämässä mukana kasteesta hautaan siunaamiseen, niin iloissa kuin suruissakin. Kanttorina olo on todellista ihmisenä olemista ihmiselle. Jatkuva Jumalan ylistäminen muuttaa elämän parhaimmillaan kauniiksi Jumalan valtakunnan loistoksi. Harvassa ammatissa saa hyödyntää sekä taiteellista että akateemista osaamista samalla tavalla kuin kanttorin työssä, sillä kanttori on paitsi muusikko, niin myös teologian asiantuntija.

Kohti nollatoleranssia

Pietariset tarkastelevat tutkielmassaan kanttorin työtä ja työnkuvaa varsin laaja-alaisesti. Heillä on myös monia ideoita siitä, kuinka kirkon työkulttuuria ja toimintatapoja tulisi kehittää.

Ensimmäinen näistä on tulosten valossa ilmeinen: kirkolla tulisi olla kiusaamisen suhteen nollatoleranssi.

“Työpaikkakiusaaminen voi ilmetä eri muodoissa: ilmeinä, eleinä, sanoina tai tekoina. Se on huonoa työkäyttäytymistä: mykkäkoulua, ivallisia kommentteja, eristämistä, mustamaalaamista, mielenterveyden kyseenalaistamista, piikittelyä, hyökkäämistä, nöyryyttämistä ja muuta käyttäytymistä, joka haittaa työn tekemistä. Työpaikkakiusaamisen kohteena oleva henkilö joutuu puolustuskyvyttömään tilaan.” (Työturvallisuuskeskus)

Työpaikalla vallitsee työpaikkakiusaamisen suhteen nollatoleranssi, kun:

  • Johto viestittää, että minkäänlaista häirintää tai kiusaamista ei hyväksytä.
  • Kiusaamista kokeva ottaa asian puheeksi.
  • Jokainen työyhteisön jäsen nostaa epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen puheeksi ja puuttuu siihen sitä havaitessaan tai siitä kuullessaan.
  • Esimies puuttuu tilanteeseen asianmukaisesti ja viivytyksettä saatuaan tiedon kiusaamiskokemuksesta ja -havainnosta.

Kirkon olisi hyvä varmistaa, että kaikissa seurakunnissa on sitouduttu nollatoleranssiin. Sekä työntekijöiden että kirkon jäsenten saatavilla pitäisi olla selkeä ohjeistus kiusaamiseen puuttumiseksi, täydentää Joakim Pietarinen.

Kanttorien osaaminen paremmin käyttöön

Tutkielmassa tuodaan selkeästi esiin, että kirkossa ei osata hyödyntää kanttoreissa piilevää potentiaalia.

– Vallitsevassa käytännössä kanttori on muusikko joka vain laulaa ja laulattaa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa näin onkin (kanttoreilta vaaditaan musiikin maisterin tutkinto, toim. huom.), mutta ortodoksiset kanttorit ovat koulutukseltaan nykyisin teologian maistereita. Yliopistokoulutusta on ollut tarjolla jo 32 vuotta, mutta koulutuksen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ei ole tartuttu.

Papistoon verrattuna yhtä laajan tutkinnon suorittaneet kanttorit ovat siis tutkielman mukaan selkeästi ylikoulutettuja suhteessa käytännössä tehtävään työhön.

– Tilanne on sama kuin laittaisi rakennusmestarin apupojan tehtäviin työmaalla. Kyllä se onnistuu, mutta suuri resurssi valuu hukkaan.

Pietariset perehtyivät aiempiin työnkuvia käsitelleisiin tutkielmiin ja havaitsivat, että isä Jaakko Vainion pro gradu –tutkielman mukaan papit ovat ylityöllistettyjä ja kanttori Valeria Mäkirinnan pro gradu –tutkielman mukaan kanttorit ovat vastaavasti alihyödynnettyjä.

– Yksinkertainen ratkaisu olisi mielestämme siirtää papeilta heille kasaantunutta maallista vastuuta kanttoreille.

Kanttorit voivat tehdä ilman pappia kaiken paitsi toimittaa sakramentteihin ja kirkollisiin toimituksiin liittyvät palvelukset.

– Kanttorit voivat esimerkiksi kirjoittaa hartauskirjoituksia, saarnoja, Yleisradion aamu- ja iltahartauksia, käydä sielunhoidollisia keskusteluja, toimittaa maallikkopalveluksia, olla kirkon työryhmien jäseniä ja suunnitella suurempia kokonaisuuksia alusta alkaen. Kirkkomusiikkiin liittyvien projektien lisäksi kanttorit voisivat ottaa vetovastuun esimerkiksi koko vuoden jumalanpalveluslistojen suunnittelusta, seurakunnan diakonia-, kasvatus-, perhe-, nuoriso-, vanhus- tai aikuistyön organisoinnista tai hoitokoti- ja sairaalavierailuista.

Kapea ymmärrys kanttorin osaamisesta johtaa siihen, että ammatti ei käytännössä tarjoa tilaisuuksia uralla etenemiseen. Tämäkin on omiaan synnyttämään turhautumista. Osaamispotentiaalin käyttämättä jättäminen heijastuu myös palkkaukseen: toisin kuin papit, kanttorit on jaettu kahteen eri vaativuusryhmään. Pietaristen mukaan tämä kertoo osaltaan kanttorin työn arvostuksesta.

Pahimmillaan nämä tekijät yhdessä saavat osan kanttoreista harkitsemaan alanvaihtoa. Tämä on kirkon näkökulmasta hyvin huolestuttavaa, sillä ammattikunta on pieni ja alalle valmistuu jatkuvasti tavoitetasoa vähemmän uusia osaajia.

Kandidaatin tutkinnolla töihin?

Vaikka suoranaisesta työntekijäpulasta ei ehkä vielä voida puhua, niin seurakunnilla on viime vuosina ollut ongelmia kanttorin sijaisuuksien ja erityisesti kanttorin toimien täyttämisessä. Pietariset ehdottavat ratkaisuksi kanttoreiden pätevyysvaatimusten uudelleentarkastelua.

Suomen ortodoksisessa kirkossa ortodoksisen kanttorin pätevyyden saa nykyisin vain suorittamalla teologian maisterin tutkinnon kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdosta. Aiemmin pätevyyden sai myös pappisseminaarin tutkinnolla tai alemmalla kandidaatin tutkinnolla.

– Jälkimmäisen käytännön palauttamista olisi hyvä harkita uudestaan. Alemman tutkinnon suorittaneet voisivat jatkossakin kuulua palkkauksen osalta alempaan vaativuusryhmään. Tästä voisivat hyötyä erityisesti heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat seurakunnat. Kanttori puolestaan hyötyisi päästessään aikaisemmin töihin. Kehityshakuisimmat ja motivoituneimmat opiskelijat voisivat suorittaa maisteriopinnot nykyiseen tapaan. Tällainen porrastettu järjestelmä on jo käytössä evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Terveisiä kanttorin ammattia harkitseville

Itä-Suomen yliopistossa järjestetään heinäkuussa haku avoimen yliopiston väylään, jonka kautta voi päästä ortodoksisen teologian tutkinto-opiskelijaksi ilman valintakoetta. Tutkinto-opiskelupaikkaan vaaditaan vähintään hyvin tiedoin suoritetut väyläopinnot (29 opintopistettä). Tätä kautta voi hakeutua opiskelemaan sekä teologin että kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehtoon.

Seuraava tilaisuus hakeutua kirkkomusiikin kandidaatin ja maisterin opintoihin avautuu ensi keväänä. Yhteishaku alkaa 17.3.2021 ja päättyy 31.3.2021.

Millaiset terveiset Joakim ja Elia Pietarinen lähettävät opintoihin hakeutumista harkitseville?

Jos harkitset kanttoriksi ryhtymistä, niin muista, että siinä vaiheessa kun valmistut, nämä ongelmat on toivottavasti jo korjattu. Pohdi asiaa sekä järjellä että tunteella.

Järki

Järjellä ajateltuna kanttorien työllistymisaste on poikkeuksellisen korkea. Kanttoriksi on suhteellisen helppo päästä opiskelemaan, jos on harrastanut nuorena musiikkia. Jos olet opiskellut musiikkiopistossa, pystyt hyväksilukemaan näitä opintoja opintopisteiksi. Pääset siis yliopistoon suhteellisen helposti sisälle. 

Heti kun kanttoriopiskelija on oppinut peruspalvelukset, hänet todennäköisesti rekrytoidaan kentälle töihin. Kumpikin meistä on työskennellyt ympäri Suomea varhaisteini-iästä alkaen. Seurakunnat ovat olleet valmiita maksamaan matkojen, päivärahojen ja hotellien lisäksi pätevän kanttorin palkan, jotta saisivat kanttorin paikan päälle. Kyse on myös joidenkin seurakuntien harjoittamasta rekrytoinnista. Kanttoreita siis myös houkutellaan töihin. Koko Suomen työttömien kanttorien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla. Työllistyminen kanttorin tehtävissä on varma, jos on valmis seikkailemaan toiselle paikkakunnalle.

Suomen ortodoksinen kirkko on työnantajana hyvin erilainen kuin maallisella puolella. Ensisijainen syy on kirkon tehtävän erikoisuus. Kirkon tehtävä ei ole tehdä mahdollisimman suurta rahallista voittoa, vaan pyrkiä tekemään seurakuntalaisten elämästä mahdollisimman hyvää. Kanttori saa siis palkkaa siitä, että hän elää hyvää elämää ja levittää hyvyyttä ympärilleen. Kanttorin työn erikoisuutena on myös työajattomuus. Tämä tarkoittaa sitä, että kanttorilla ei ole viikkotuntimäärää, vaan kanttori on töissä silloin kun tarvitaan, kuten näyttelijät tai oopperalaulajat. Viikottaisia vapaapäivä on kaksi ja vuosilomapäivät kertyvät työehtosopimuksen mukaan. Palkkakin on kohtuullinen, jos osaat tehdä työsi ja osaat neuvotella.

Tunne

Harvassa ammatissa saa tuntea erilaisia tunteita yhtä avoimesti kuin kanttorin ammatissa. Tunteet ovat inhimillisiä eikä niitä voi poistaa ihmisyydestä. Kanttori on ihmisten elämässä läsnä surullisina ja iloisina hetkinä. Tämä herkistää ja kasvattaa. Herkkyys ja kasvu ovatkin kanttorin työn kulmakivi. Saat olla oma itsesi, kasvaa ihmisenä ja auttaa muita kasvamaan ihmisinä. Kirkon lukuisat jumalanpalvelukset ovat lyömätön apuväline tämän kasvun kannalta. Liturgisten tekstien loputon aarreaitta on rikkaus, johon tutustuttua ei sitä voi enää sivuuttaa. Nämä kauniit tekstit yhdistettynä kauniiseen säveleen on jo maailmaa muuttava kokemus. Pyhyys ei ole hävinnyt minnekkään tästä maailmasta. Pyhiä ihmisiä on yhä keskellämme ja pohjimmiltaan meidät kaikki on kutsuttu pyhyyteen. Kanttori on kauneuden lähettiläs, joka vie lohdutuksen hädässä olevalle.

Suosittelemme kanttorin ammattia kaikille siitä vähänkään kiinnostuneille. Jos tahdot enemmän tietoa kanttorin työstä, voit soittaa tai lähettää sähköposti meistä jommalle kummalle. Kerromme mielellämme nippelitietoa kanttoriopinnoista ja kanttorin työstä. Voit ottaa yhteyttä osoitteella elia.pietarinen@ort.fi tai joakim.pietarinen@ort.fi."

Joakim ja Elia Pietarisen pro gradu –tutkielma löytyy kokonaisuudessaan oheisesta pdf-liitteestä.

Teksti: Maria Hattunen