Helsingin hiippakunnassa valmistaudutaan pyhäkköjen avautumiseen

Ajankohtaista | 15.06.2020

Koronatiimi on laatinut arkkipiispan päätöksenteon tueksi tiekartan, jossa varaudutaan koronaviruspandemian erilaisiin skenaarioihin.

Metropoliitta Elia toimittamassa jumalanpalvelusta Tampereella

Koronaviruspandemia on näyttänyt Suomessa hiipumisen merkkejä, ja yhteiskuntaa on asteittain avattu kesäkuun alusta lähtien. Monet odottavat myös kirkolta uusia linjauksia ja toivovat, että seurakuntaelämää koskevista rajoituksista päästään eroon viimeistään elokuun alussa.

Hiippakunnissa seurataan tarkasti tilanteen kehittymistä. Päätöksiä siitä, miten seurakunnissa toimitaan elokuusta alkaen ei ole kuitenkaan vielä tehty.

Helsingin hiippakunnan koronatiimi on laatinut Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leolle päätöksenteon tueksi koronaviruspandemian eri kehityssuuntia erittelevän tiekartan sekä suositukset sille, kuinka kirkon toiminnan avaaminen asteittain käytännössä kannattaisi toteuttaa.

Missä mennään juuri nyt?

Tämänhetkiset rajoitukset ovat voimassa kirkossa heinäkuun loppuun saakka. Ennen elokuun alkua ei siis kokoonnuta pyhäköihin ja palvelukset toimitetaan minimihenkilöstöllä.

Kesäkuun alusta lähtien seurakunnilla on kuitenkin ollut mahdollisuus toimittaa jumalanpalveluksia tarkoitukseen sopivissa ulkotiloissa – esimerkiksi pyhäkköjen pihoilla. Sisätiloja karttamalla pyritään siihen, että palvelukseen olisi mahdollisimman turvallista tulla. Tutkimusten mukaan tartuntavaara onkin ulkotiloissa pienempi kuin sisällä järjestettävissä tilaisuuksissa.

Ulkojumalanpalveluksiin osallistuvien määrä on myös rajattu enintään 50 henkeen, jotta tilaa jäisi myös riittäville turvaväleille. Tarvittaessa osallistujamäärää on rajattu vielä pienemmäksi: esimerkiksi Helsingissä Liisankadun Kotikirkon pihalla toimitettaviin palveluksiin voi osallistua kerrallaan vain 25 ihmistä.

Koska palvelusten osallistujamäärää on rajattu, suuremmilla paikkakunnilla on paikoin otettu käyttöön myös ilmoittautumisjärjestelmiä, jotta palvelukseen saapuvia ei tarvitsisi koskaan käännyttää pois liian osallistujamäärän vuoksi.

Mikä muuttuu elokuussa?

Kesäkuun alku ei ole monien rajoitusten purkamisesta huolimatta lisännyt Suomessa koronatartuntojen määrää. On siis mahdollista, että valtaosasta koronavirukseen liittyvistä varotoimista voidaan luopua syksyn mittaan.

– Tämä vaikuttaa tällä hetkellä todennäköisimmältä skenaariolta, arvioi Helsingin hiippakunnan koronatiimin puheenjohtaja, isä Jonas Bergenstad.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että ihmisillä olisi jälleen mahdollisuus osallistua vapaasti jumalanpalveluksiin ja muuhun seurakunnalliseen toimintaan. Jonkinlaisiin turvaväleihin ja tehostettuun hygieniaan kiinnitetään silti varmasti huomiota vielä pitkään.

– Tehostettu hygienia näkyisi tässäkin tapauksessa vielä esimerkiksi ehtoollisen jakamisen tavassa. Varovaisuudesta jäisivät muistuttamaan myös käsidesi, pintojen koskettelun välttely ja fyysisten lähikontaktien karttaminen, luettelee isä Jonas.

Helsingin hiippakunnan koronaryhmässä on kuitenkin varauduttu myös ikävämpiin skenaarioihin.

– Vasta heinäkuun puolivälissä näemme, kuinka epidemiatilanne on elänyt kesäkaudella. On mahdollista, että joudumme pitämään nykyiset rajoitukset voimassa joko sellaisenaan tai lieventämään niitä vain varovasti askel kerrallaan.

Tätä mahdollisuutta varten hiippakunnassa on esimerkiksi kartoitettu, kuinka paljon mihinkin pyhäkköön mahtuu ihmisiä suositellulla kahden metrin turvavälillä. Jos palveluksiin osallistuvien määrää on rajattava vielä syksyllä, kaikissa seurakunnissa tulee kehittää myös toimivia tapoja palveluksiin ilmoittautumista ja osallistujamäärän kontrollointia varten. Myös palvelusten välittämistä kirkosta seurakuntasalin puolelle kannattaa varmasti paikoin harkita: esimerkiksi Tampereella palvelukseen osallistuvien määrä olisi kaksinkertaistettavissa, jos osa seuraisi palvelusta salin puolella.

Ikävimmässä tapauksessa viruksen leviäminen kiihtyy syksyllä ja edessä on epidemian niin kutsuttu toinen aalto. Silloin rajoituksia joudutaan jälleen kiristämään.

– Valmiutemme reagoida tällaiseen tilanteeseen on huomattavasti parempi kuin maaliskuussa epidemian alkaessa. Keväältä saatu kokemus helpottaisi varmasti tilanteeseen sopeutumista: meillä olisi jo olemassa toimintamalleja tätä ikävintä skenaariota varten, toteaa isä Jonas.

Voimakkaimmat rajoitukset olivat kirkossa käytössä 17.3.–31.5. välisenä aikana. Vaikka kokemus oli ikävä, se toi mukanaan myös paljon hyvää. Seurakunnissa on esimerkiksi löydetty uudenlaista yhteisöllisyyttä ja opittu hyödyntämään tietotekniikkaa sen vahvistamisessa. Kaikesta tästä huolimatta on selvää, että kirkon perustehtävää on hyvin vaikeaa toteuttaa ilman ihmisten välistä vuorovaikutusta ja kohtaamista.

– Toisen aallon skenaariossa meidän olisi varmasti arvioitava entistä kriittisemmin sitä, millaisia vaikutuksia tiukoilla rajoitustoimilla olisi koko kirkon toimintaan ja kuinka pahimmat riskit voitaisiin välttää ilman normaalin seurakuntaelämän lamaannuttamista.

Tartuntavaara on edelleen olemassa

Kesälomakauden kynnyksellä on hyvä muistaa, että tartuntavaara on edelleen todellinen, vaikka epidemia osoittaa selviä laantumisen merkkejä. Näin muistutettiin myös valtioneuvoston 15.6. järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, jossa todettiin, että poikkeusolojen päättyminen ei tarkoita sitä, että tilanne ja epidemian uudelleen kiihtymisen uhka olisi ohi.

– Yritetään olla kärsivällisiä ja edetä pienin askelin. Nautitaan kesästä ja kesätaivaan alla toimitetuista jumalanpalveluksista. Jos kaikki menee hyvin, syyskesällä voimme taas palata pyhäköiden suojiin. Hygieniasta ja turvaväleistä puhutaan varmasti vielä pitkään ja todennäköisesti seurakunnissa on varauduttava ainakin jonkin aikaa myös kaikkien tilojen tehostettuun siivoukseen. Flunssaoireisena jäädään tulevaisuudessa kotiin, oli oma paikka kirkossa sitten kirkkosalissa, kuoron riveissä tai alttarissa, luettelee isä Jonas.

Nämä ovat niitä paljon puhutun ”uuden normaalin” elementtejä, jotka suojaavat meitä myös muilta tartunnoilta esimerkiksi influenssakaudella.

– Jos kirkko on näiden toimien ansiosta jatkossa entistä turvallisempi paikka, niin se on meille kaikille hyvä asia, muistuttaa isä Jonas.

Teksti ja kuva: Maria Hattunen