Kirkot eivät avaudu kesäkuussa

Ajankohtaista | 05.05.2020

Hallituksen 4.5. tekemä päätös kokoontumisrajoituksen nostamisesta 50 henkilöön kesäkuun alussa tuo niukasti muutoksia nykytilanteeseen.

Suomen ortodoksisessa kirkossa tällä hetkellä voimassa olevia rajoitustoimia on päätetty noudattaa heinäkuun loppuun saakka. Jumalanpalvelukset toimitetaan siis pyhäköissä edelleen minimihenkilöstöllä suljetuin ovin. Kristinoppileirejä järjestetään monimuoto-opetuksena, päivätapaamisina elokuun alusta lähtien tai ne siirtyvät järjestettäviksi aikaisintaan koulujen syyslomien aikaan. Myös päivätapaamisissa tulee noudattaa kaikkia edelleen voimassa olevia rajoituksia. Tavanmukaisia praasniekkajuhlia ei järjestetä. Etätyön tekemistä jatketaan siltä osin kuin se on mahdollista. 

Hallitus ilmoitti 4.5. pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että kesäkuun alussa kokoontumisrajoituksia lievennetään niin, että yhteen saa kokoontua kymmenen hengen sijaan enintään 50 ihmistä. Tämä on varmasti herättänyt monissa toiveita siitä, että myös seurakuntaelämä voisi hiljalleen palata normaaliksi.

Olemme kuitenkin edelleen kaukana normaalitilanteesta. Kaikki kesäkuun alussa voimaan tulevat rajoitusten lievennykset sisältävät viestin siitä, että tilanne on edelleen vakava. Turhia kontakteja ja kokoontumisia on yhä syytä välttää tartuntojen rajoittamiseksi ja ihmisten hengen ja terveyden turvaamiseksi. Varsinkin riskiryhmien kohdalla fyysisen etäisyyden pitämiselle on ehdottomasti tarvetta vielä pidemmän aikaa.

Mikään ei tuota seurakuntien henkilöstölle enemmän iloa kuin täysi kirkko. Jumalanpalvelusten osallistujamäärän kasvattaminen Suomen ortodoksisen kirkon pyhäköissä ei ole kuitenkaan tässä tilanteessa mahdollista. Syitä tähän on monia.

  • Kaikissa kokoontumisissa on jatkossakin huolehdittava riittävistä turvaväleistä. Koska valtaosa maamme ortodoksisista pyhäköistä on melko pieniä, niihin ei yksinkertaisesti mahdu turvavälit huomioiden pariakymmentä henkeä enempää.
  • Merkittävä osa kirkkomme aktiiviväestöstä kuuluu jo ikänsä puolesta riskiryhmiin.
  • Palvelusten avaaminen vain pienelle joukolle kerrallaan asettaisi seurakuntalaiset epätasa-arvoiseen asemaan.
  • Palvelusten avaaminen paikallisesti (esimerkiksi alueilla, joilla tartuntavaara katsotaan pienemmäksi vahvistettujen tartuntojen perusteella) asettaisi kirkon jäsenet eriarvoiseen asemaan ja saattaisi lisätä tartuntariskiä ihmisten matkustaessa palveluksiin kauempaa.
  • Seurakuntien henkilöstömäärät ovat niin pienet, että varsinkin kesälomakaudella yksikin tartuntatapaus voi käytännössä lamauttaa koko seurakunnan toiminnan.
  • Seurakunnissa ei ole valmiuksia tilojen tehostettuun siivoamiseen jokaisen tilaisuuden jälkeen.
  • Myös osa kirkon hengellisen työn tekijöistä kuuluu riskiryhmiin.

Myös leiritoimintaan sisältyy paljon sellaisia riskejä, joita ei ehkä osata ajatella. Leiriolosuhteissa fyysisen etäisyyden pitäminen on erityisen haasteellista jo senkin vuoksi, että useita eri ruokakunnista tulevia henkilöitä majoittuisi samoissa tiloissa. Myös yksilötason varotoimien huomioiminen on leireillä haastavaa. Esimerkiksi käsihygieniasta huolehtiminen ei kaikissa leiriolosuhteissa ole yhtä helppoa kuin kotioloissa.

Nyt on edettävä varovasti kohti uutta normaalia.

Kukaan ei osaa vielä sanoa, miten pitkään koronavirus vaikuttaa yhteisiin kokoontumisiin. On mahdollista, että entisenkaltaiseen seurakuntaelämään voidaan palata vasta ensi vuonna tai jopa myöhemmin.

Meiltä vaaditaan nyt siis kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea mielikuvitusta. Miten voimme huolehtia jumalanpalvelus- ja seurakuntaelämän jatkuvuudesta tässä tilanteessa?

Kesäkuun alussa voimaan tuleva kokoontumisrajoituksen lievennys tarjoaa seurakunnille hieman enemmän liikkumavaraa joidenkin toimintojen järjestelyissä. Seurakunnissa voidaan harkinnan mukaan pohtia esimerkiksi ulkotilojen ottamista jumalanpalveluskäyttöön. Myös pienryhmissä kokoontuminen  avarissa tiloissa on mahdollista. Tämä antaa seurakunnille mahdollisuudet käynnistää esimerkiksi monimuotokripareita tai järjestää erilaisten toimintapiirien lyhyitä kokoontumisia. Muut kirkolliset toimitukset, kuten hautauspalvelukset on syytä pitää edelleen mahdollisimman pienen joukon kokoontumisina turvallisuusnäkökohdat huomioden.

Kaikissa kokoontumisissa on muistettava huolehtia tarpeellisista varotoimista. Kokoontumisrajoja (1.6. alkaen 50 henkeä yhteensä) ei saa ylittää, turvavälien on oltava riittävät, tapaamisiin tullaan vain terveinä ja kaikki fyysiset kontaktit minimoidaan. Lisäksi kaikkien on muistettava huolehtia myös yksilötason varotoimista eli käsi-, yskimis-, ja aivastamishygieniasta. Pienetkin kokoontumiset on suunniteltava huolellisesti mahdolliset riskit huomioiden ja niihin liittyvistä varotoimista on aktiivisesti tiedotettava ennakoivasti kaikenlaisten kokoontumisten yhteydessä. Kaikki nämä toimet ovat oleellinen osa tehostettua epidemian hallintaa ja niiden merkitys kasvaa entisestään, kun yleisiä kokoontumisrajoituksia kevennetään.