Ristinkumartamisen sunnuntai 15. maaliskuuta

Kirkkovuosi | 13.03.2020
Risti analogilla

Ristinkumartamisen sunnuntai sijoittuu suuren paaston puoliväliin. 

Ristinkumartamisen sunnuntain aamupalvelus toimitetaan useimmissa pyhäköissä lauantai-iltana osana vigiliaa. Sen lopussa Herran risti kannetaan keskelle kirkkoa, ja se jää analogille koko viikon ajaksi kumarrettavaksemme.

Perinne neuvoo, että ennen ristinkumartamisen viikkoa suuren paaston alussa keskitytään omaan katumukseen, parannukseen. Risti keskellä kirkkoa näyttää meille puolestaan paastomatkan päämäärän: sen myötä ristinkumartamisen sunnuntain jälkeen suuntaudutaan seuraamaan Vapahtajan opetuksia ja tunnustekoja matkalla ylös Jerusalemiin. Lopulta hiljennytään Herran kärsimysten edessä ja Hänen ristinsä juurella suurella viikolla.

Päivän evankeliumissa (Mark. 8:34-9:1) Vapahtaja käskee kieltämään itseni ja ottamaan ristini. Sillä tavoin voin seurata Häntä. Minun on siirrettävä maailmani keskipiste itsestäni Häneen. Voin ottaa oman ristini ja pystyn kantamaan sitä, jos teen sen huomioni Vapahtajaan kiinnittyneenä. Kun en tuijota omaan napaani, vaan kohotan katseeni ja seuraan Kristusta, pystyn myös näkemään muut ympärilläni. Näen lähimmäiset ja maailman ympärilläni, näen enkelit ja pyhät, ja voin oppia kulkemaan Kristuksen jalanjäljissä.

Johanneksen evankeliumin mukaan Herran ristin juurella oli hänen äitinsä ja vain yksi apostoleista. On merkittävää, että evankeliumi nimenomaan mainitsee, kuinka Jeesus antoi Jumalansynnyttäjän äidiksi Johannekselle, ja tämän pojaksi äidilleen (Joh. 19:26-27). Se tarkoittaa, että Jumalansynnyttäjä on annettu äidiksi, esirukoilijaksi ja turvaksi kaikille Kristuksen seuraajille. Johanneksen evankeliumin alussa Jeesuksen ensimmäinen ihme Kaanaan häissä (Joh.2:1-11) tapahtui äidin pyynnöstä, ja samalla äiti kehotti tekemään niin kuin poika sanoo. Alusta loppuun evankeliumi kertoo, kuinka Jumalansynnyttäjä on esirukoilijamme ja äitimme ja kuinka hän kutsuu meitä seuraamaan Kristusta. Hän suuntaa katseemme Kristuksen ristiin.

Jumalanäidin kanssa saan voiman kieltää itsekeskeisyyteni ja kantaa oman elämäni ristiä. Hänen esirukoustensa turvin löydän omat askeleeni hänen poikansa tien kulkijana. Se tie johtaa ristin tuolle puolelle, tyhjälle haudalle.

Vanhin kristillinen Jumalansynnyttäjälle osoitettu rukous on 200-luvun Egyptistä. Eräässä suuren paaston veisussa käännymme Jumalansynnyttäjän puoleen tämän rukouksen sanoin: ”Sinun armosi suojaan me kiiruhdamme oi Jumalanäiti Neitsyt. Älä ylenkatso rukouksiamme, vaan päästä meidät vaaroista, Sinä ainoa puhdas ja siunattu.

Teksti: Rovasti Heikki Huttunen
Kuva: Martinus Markoff