Suuri paasto tuo jumalanpalvelusjärjestykseen ennenpyhitettyjen lahjain liturgian

Ajankohtaista | 04.03.2020

Seurakunnissa keskiviikkoisin ja perjantaisin toimitettavassa palveluksessa jaetaan ehtoollisesta osallistuville edellisenä sunnuntaina pyhitetyt ehtoollislahjat.

Rovasti Leo Iltola toimittamassa ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa

Katumus mielenmuutoksena – Kristuksen puoleen kääntymisenä – on olennainen osa kristillistä elämänkokemusta ympäri kirkkovuoden. Tähän kokemiseen kirkon jäseniä ohjaa paastoaikoina erityisesti ennenpyhitettyjen lahjain liturgia ja sitä edeltävä täydellinen paasto sekä palveluksen katumuskumarrukset. Ne ohjaavat meitä nöyryyteen ja kohtaamaan ylösnousseen Kristuksen, jonka ”valkeus säteilee kaikille” ja kaikkialle maailmaan.

Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa voisi kanonien mukaan toimittaa paaston kaikkina arkipäivinä, mutta tavaksi on muodostunut toimittaa niitä keskiviikko- ja perjantai-iltaisin. Keskiviikot ja perjantait ovat paastopäiviä ympäri kirkkovuoden, liittyyhän niihin aina Kristuksen kärsimysten ja ristin muistaminen.

Muodoltaan ennenpyhitettyjen lahjain liturgia koostuu paaston ehtoopalveluksesta sekä joistakin liturgian osista. Liturgiasta se poikkeaa esimerkiksi siinä, ettei palveluksessa lueta evankeliumia kuin suurella viikolla, tai palveluksen sattuessa juhlapäivälle. Sen paastopalveluksille luonteenomaisia elementtejä ovat myös katumusta ilmaisevat maahankumarrukset ja polvillaan rukoileminen, joista etenkään jälkimmäistä ei harjoiteta sunnuntaisin, sillä sunnuntai on aina ylösnousemusjuhla.

Maahankumarruksien ja polvillaan rukoilemisen paikkaa ei tarvitse ulkoa opetella, vaan mallia voi katsoa paikalla olevasta kirkkokansasta tai vaikka kanttorilta. Maahan kumarrutaan papin laulaessa psalmeja vuorolauluna kuoron kanssa, Efraim Syyrialaisen paastorukousta luettaessa, suuressa saatossa ehtoollislahjoja esiin kannettaessa sekä ennen ehtoollista. Osassa näistä kohdista kirkkokansa on pidemmän aikaa polviseisonnassa tai maahan kumartuneina.

Jos seurakunnassa ei joskus jaeta jälkiviiniä tai leipää paastoliturgian yhteydessä, ei kannata hämmästyä. Leipä, joka normaalisti liturgian yhteydessä jaetaan, on proskomidin muisteluissa ja esirukouksissa käytettyä leipää, eli niin kutsuttua antidoraa. Ennenpyhitettyjen lahjojen liturgian alla ei toimiteta proskomidia eikä leikata muisteluosasia, joten on luontevaa, ettei antidoraa välttämättä erikseen tarjota. Useimmissa seurakunnissa sitä kuitenkin säästetään edelliseltä sunnuntailta paastoliturgioita varten. Pappi jakaa joka tapauksessa palveluksen lopussa antidoraa seurakuntalaisille siitä kirkkoleivästä, josta Karitsa eli Kristuksen ruumiiksi pyhitettävä leivän osa on leikattu.

Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa voisi kutsua ortodoksisen liturgisen elämän aarteeksi. Sen sisältö paljastaa, kuinka kristillinen elämä on kokonaisuudessaan katumusta ja valmistautumista Kristuksen kohtaamiseen niin ehtoollisessa kuin tulevassa elämässä.