Kun Rivorera-yhtye kiertää Suomessa, isä Serafim aikoo olla paikalla useammassakin konsertissa.
Georgialaisella laulutavalla on Suomessa jo vanhoja ystäviä. Yksi heistä löytyy Itä-Suomen yliopiston professorin istuimelta. Miten professori kiinnostui georgialaisesta musiikista?
– Ensikosketukseni tapahtui jonkun vaatimattoman äänitteen kautta. Laulun viritykset ja harmoniat tuntuivat levyllä oudoilta ja arvoituksellisilta. Sitten kun kuulin laulua livenä kirkossa, tapahtui räjähdys. Sehän on voimakkainta ja elämyksellisintä mitä ihmisestä voi tulla ulos. Luolamiesten laulua, juuri sellaista joka kaikui muinaisissa luolissa kun tuli rätisi ja saurukset liikkuivat alangolla!
Livekokemusta ei siis voi korvata googlettamalla?
– Georgialaisessa laulussa on voimaa, mutta myös jalostunutta herkkyyttä. Se on ehdottomasti koettava kirkossa tai luolassa, tietokoneista tulee vain tyhjää ääntä ilman sielua.
Mitä annettavaa nimenomaan ikivanhalla laulutraditiolla voi olla?
– Kokonainen maailma! Nykyäänhän meillä laulut ovat samanlaisia kuin ihmisetkin: irrallisia ja itsenäisiä, identiteetti hukassa. Georgiassa laulutkin kuuluvat omiin muinaisiin sukuihinsa. Lauluilla on vahva identiteetti. On työlauluja, joissa on voimaa ja nostetta. On juomalauluja, joissa silmäkulmat välkkyvät niin että häikäisee. Ja sotalauluja, joissa tanner tömisee. Jo muinaiset kreikkalaiset historioitsijat kertovat siitä, miten georgialaiset käyvät taisteluun laulaen. On metsästyslauluja, jotka ovat hyvin muinaisia, sillä niissä mainitaan esikristillisiä jumaluuksia. On häälauluja, joiden takana ovat värikkäät rituaalit. Georgiassa samoin kuin Armeniassa sulhasta verrataan aurinkoon. Tämäkin teema on elänyt vuosituhansia. Ja tietysti rakkauslauluja. Tämä kaikki osoittaa, kuinka surkastunut meidän nykyinen laulukulttuurimme on. Meillähän on oikeastaan vain rakkauslauluja ja kirkkolaulua.
Entä Georgian kirkolliset laulut?
– Georgialainen laulu on hyvin rukouksellista, nouseehan se varhaiskirkollisen ajan luostarimaailmasta. Rukouksellisuus taas tarkoittaa taivaallisuutta: sitä voimaa, jota edustavat jumalallisen kirkkauden läpäisemät enkeliolennot.
Löytyykö Georgiasta myös kirkollista ei-liturgista musiikkia?
– Sitä on runsaasti, sillä kirkollisuus ei rajoitu Georgiassa vain kirkon seinien sisään. Heiltä löytyy kokonainen kirkollisiin juhliin liittyvien laulujen perinne. Vaikkapa pääsiäislauluja, joissa pyydetään munia. Georgiassa laulu liittyy kaikkeen mikä elämässä on tärkeää, ja ikivanhan kirkollisen kulttuurin kokonaisvaltainen rikkaus tulee esiin nimenomaan lauluissa.
Miten georgialainen sävelmaailma poikkeaa muista lauluperinteistä?
– Moniääninen laulu on erittäin harmonista, mutta harmoniat eivät lainkaan muistuta läntisiä asteikkoja. Se luo vaikutelman ikään kuin kuulisi musiikkia ensimmäisen kerran elämässään!
– Toinen ominaispiirre on se mahtava voima, olipa se sitten luolamiesten tai veijarien voimaa. Jopa herkät ja hitaat hymnit uhkuvat sellaista hiljaista voimaa, jollaista syntyy vain karuista vuorimaisemista.
Kuuluuko georgialaisessa kirkkolaulussa myös naisten ääni?
– Georgiassa olen sitäkin päässyt kuulemaan, ja naisten äänet tuntuvat soveltuvan hyvin liturgisiin veisuihin ja varmasti myös rakkauslauluihin. Sotalaulut ja juomalaulut taas ovat aika maskuliinisia, ne saattaisivat kuulostaa hiukan erikoisilta naiskuorolle sovitettuna.
Mikä on kaunein georgialainen laulu?
– Ehdottomasti Shen khar venakhi, ”Sinä viiniköynnös”. Se on hyvin tuonpuoleinen hidas veisu, georgialainen erikoisuus. Siinä Jumalansynnyttäjä kuvataan uutena Eedenin viiniköynnöksenä, joka puhkeaa hedelmään. Sävelmaisema on pehmeän utuinen mutta samalla viiltävän kaunis. Tunnelma on sellainen, että laulu ei tule sisään korvista vaan se ikään kuin nousee oman sielun syvyydestä ja kumpuaa hiljaa ulos maailmaan!
– Sergei Parajanov käytti juuri tätä laulua kauniin taide-elokuvansa Granaattiomenien väri kaikkein dramaattisimmassa kohdassa, kun prinsessa joutuu jättämään rakkaansa iäksi. Sävelmaisema on sellainen, että se sopii niin surun kuin toivonkin ilmaisemiseen.
Teksti: Maria Hattunen
Rivorera -yhtye esiintyy Suomessa seuraavasti:
- 29.1.20 Helsinki, Uspenskin katedraali (Kanavakatu 1) klo 19:00
- 30.1.20 Porvoo, Tuomiokirkko (Kirkkotori 1) klo 19:00
- 31.1.20 Tampere, Tuomiokirkko (Tuomiokirkonkatu 3b) klo 19:00
- 1.2.20 Vaasa, Vaasan kirkko (Kirkkopuistikko 24) klo 19:00
- 2.2.20 Oulu, Tuomiokirkko (Kirkkokatu 3a) klo 19:00
- 5.2.20 Kuopio, Männistön kirkko (Ampujanpolku 2) klo 19:00
- 6.2.20 Joensuu, Joensuun kirkko (Papinkatu 1b) klo 19/00
- 7.2.20 Varkauden Pääkirkko (Savontie 1) klo 19:00, vapaapääsy, käsiohjelma 25 euroa.
- 8.2.20 Kotka, Kotkan kirkko (Kirkkokatu 26) klo 19:00
- 9.2.20 Helsinki, Kallion kirkko (Itäinen Papinkatu 2) klo 19:00
Katso myös: https://ort.fi/uutishuone/2020-01-17/georgialaista-polyfoniaa-suomessa-291-92
