Ortodoksisen kirkon jäsentilasto ei kerro koko totuutta ortodoksisesta väestöstä Suomessa.
Suomen ortodoksisen kirkon väestötilastot vuodelta 2019 ovat valmistuneet. Kirkolla oli vuoden lopussa 58 899 rekisteröityä jäsentä. Heistä yli 33 000 asuu Helsingin hiippakunnan alueella. Hiippakunnan suurin seurakunta on Helsinki, jolla on lähes 20 000 jäsentä.
Jäsenmäärän lasku (yhteensä 661 henkeä) selittyy osin historiallisilla syillä, sillä ortodoksievakkojen kokeman syrjinnän jäljet näkyvät yhä kirkon väestörakenteessa. Monien evakkoperheiden lapset kastettiin valtakirkon jäseniksi siinä toivossa, että tämä antaisi heille paremmat edellytykset sopeutua uusiin elinolosuhteisiin. Vaikka osa evakkojen jälkeläisistä on palannut ortodoksiseen kirkkoon, niin ”puuttuvan sukupolven” aiheuttama lovi näkyy tilastoissa vielä pitkään yleistä väestökehitystä synkempinä lukuina.
Vuoden 2019 aikana kuoli 737 kirkon jäsentä. Kastettuja oli 287 eli 450 vähemmän. Selkeimmin ikärakenteen vaikutus näkyy myös maansisäisen muuttoliikkeen kurittamassa Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa, jossa kuolleita oli kolminkertainen määrä kasteisiin verrattuna.
Kirkosta eronneiden määrä pysyi vuonna 2019 edellisvuosien tasolla (993). Sen vastapainoksi myös kirkkoon liittyneiden määrä noudatteli lähivuosien linjaa. Vuoden 2019 aikana ortodoksiseen kirkkoon liittyi 811 ihmistä.
Nuoret aikuiset avainasemassa
Vuonna 2019 suoritettu seurakuntatilastojen tarkastelu osoitti, että ortodoksisesta kirkosta erotaan kaikkialla Suomessa eniten ikävuosien 20–45 välillä. Tämä ei kenties yllätä. Sen sijaan se saattaa tulla yllätyksenä, että tässä ikäryhmässä on myös eniten kirkkoon liittyneitä.
– Tämä kertoo, että hengellisyys ja hengellinen etsintä ei ole katoamassa, vaikka uskontokuntiin kuulumiseen suhtaudutaankin tässä ajassa kriittisesti. Aiempina vuosikymmeninä ortodoksisen kirkon vetovoimatekijöinä on pidetty esimerkiksi jumalanpalvelusten ja kirkkotaiteen estetiikkaa, mutta näkisin, että omassa ajassamme kirkolla on mahdollisuus puhutella ihmisiä myös arjen valintoihin liittyvien kysymysten kautta. Ortodoksisen kirkon askeettiseen perintöön pohjautuva elämäntapa on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, toteaa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.
Kirkkosuhteessaan liikkuvainen ikäryhmä nousi esiin myös viime vuonna valmistuneessa pro gradu -työssä, jossa tutkittiin nuorten aikuisten kirkollista elämää. Monet valtakunnalliseen kyselytutkimukseen vastanneet kokivat jäävänsä seurakunnassa väliinputoajan asemaan, koska valtaosa toimintamuodoista suunnataan lapsiperheille ja ikääntyneille.
– Olemme nyt tunnistaneet ongelman ja siihen etsitään seurakunnissa erilaisia ratkaisuja. Yhteisöllisyyden vahvistaminen tulee varmasti olemaan yksi kirkon seuraavan tavoite- ja toimintasuunnitelman kärjistä, ennakoi arkkipiispa Leo.
Monien kulttuurien kirkko
Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä toimiva Suomen ortodoksinen kirkko on monikulttuurinen kirkko, joka tarjoaa hengellisen kodin eri puolilta maailmaa tänne asettuneille ortodokseille. Maahanmuuttajien joukossa suurimman ryhmän muodostavat venäjänkieliset ortodoksit: heitä on kirkon jäsenistä noin 15 prosenttia. Muita merkittäviä ryhmiä ovat esimerkiksi romanialaiset ja kreikkalaiset. Eri taustoista tulevat maahanmuuttajat muodostavatkin joka vuosi merkittävän osan kirkkoon liittyneistä.
On kuitenkin huomionarvoista, että vain pieni osa ortodoksitaustaisista maahanmuuttajista on rekisteröitynyt kirkon jäseneksi. Ortodoksisen kirkon jäseneksi kastettujen kristittyjen määrä Suomessa on tällä hetkellä hyvin todennäköisesti suurempi kuin koskaan aiemmin.
– Tämä muistuttaa muslimien tilannetta Suomessa. Osa maahanmuuttajista rekisteröityy seurakunnan tai moskeijan jäseneksi, mutta eivät kaikki. Lukumäärätkin ovat lähellä toisiaan: molempia asuu Suomessa ehkä jopa yli sata tuhatta, toteaa Helsingin ortodoksisen seurakunnan monikulttuurisen papin sijainen, rovasti Heikki Huttunen.
Monet ortodoksisen kirkon jäsenrekisteriin kuulumattomat ortodoksit myös osallistuvat aktiivisesti kirkon jumalanpalveluselämään.
– Jäseneksi rekisteröityminen tulee monille ajankohtaiseksi vasta erilaisten kirkollisten toimitusten – esimerkiksi lapsen kasteen – yhteydessä. Osalla rekisteröityminen viivästyy siitä yksinkertaisesta syystä, että oman kirkon löytäminen uudesta kotimaasta vie aikaa. Suomessa käytössä oleva jäsenyysmääritelmä kirkollisveroineen on myös monille vieras, muistuttaa Huttunen.
Mediassa esiin noussutta väitettä ortodoksisen kirkon venäläistymisestä Huttunen ei allekirjoita.
– Kirkon sisällä tällaista ilmiötä ei ole havaittavissa. Kokemukseni mukaan kirkon jäseneksi rekisteröityvät venäläistaustaiset ortodoksit haluavat suomalaistua. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että he viettävät joulua meidän kalenterimme mukaan. Myöskään Moskovan patriarkaatin päätös katkaista ehtoollisyhteys Ekumeenisen patriarkaatin kanssa ei ole näkyvästi vaikuttanut venäläistaustaisten kirkon jäsenten aktiivisuuteen.
Sen sijaan yleisessä kirkollisessa aktiivisuudessa on Huttusen mukaan tapahtunut positiivinen muutos.
– Oman kotiseurakuntani Helsingin jäsenmäärä on ollut viime vuodet hienoisessa laskussa, mutta jumalanpalveluksiin osallistutaan selvästi vilkkaammin kuin ennen. Perhetaustani vuoksi tutun Ilomantsin seurakunnan jäsenmäärä on puolestaan omasta nuoruudestani pudonnut ainakin puoleen, mutta jumalanpalveluksiin osallistuu yhtä paljon ihmisiä kuin ennenkin. Kirkko näyttää siis tavoittavan aktiiviset jäsenensä entistä paremmin.
Tilastotietoa tiivistetysti
Suomen ortodoksisessa kirkossa oli vuoden 2019 lopussa 58 899 jäsentä (59 560 vuoden 2018 lopussa). Helsingin hiippakunnan kahdeksaan seurakuntaan kuului yhteensä 33 373 jäsentä (33 685 vuoden 2018 lopussa), Kuopion ja Karjalan hiippakunnan yhdeksään seurakuntaan 19 394 jäsentä (19 686 vuoden 2018 lopusssa) ja Oulun hiippakunnan neljään seurakuntaan 5887 jäsentä (5944 vuoden 2018 lopussa).
Kirkon väestöstä noin kolmasosa on kirjoilla suurimmassa seurakunnassa Helsingissä, johon kuului vuoden päättyessä 19 691 jäsentä (19 839 vuonna 2018). Seuraavaksi suurimpia olivat Joensuun seurakunta, jossa oli 5 947 jäsentä (6 034 vuonna 2018), Kuopion seurakunta, jossa oli 3 854 jäsentä (3 857 vuonna 2018), Tampereen seurakunta, jossa oli 3 172 jäsentä (3 205 vuonna 2018) ja Turun seurakunta, jossa oli 3 090 jäsentä (3 105 vuonna 2018).
Jäsenmäärältään pienin seurakunta oli Rautalampi, jossa oli vuoden 2019 päättyessä 615 jäsentä (641 vuonna 2018). Muut alle tuhannen jäsenen seurakunnat olivat Hämeenlinna (906 jäsentä, kuten vuonna 2018), Ilomantsi (903 jäsentä, 936 vuonna 2018) ja Nurmes (928 jäsentä, 970 vuonna 2018).
Edellä mainittuihin lukuihin sisältyy myös kirkon poissa oleva eli ulkomailla vakinaisesti asuva väestö, johon kuului kaikissa seurakunnissa yhteensä 2 530 henkeä (2 525 vuonna 2018).
Lintulan luostarin sisaristossa oli vuoden lopussa kahdeksan ja Valamon luostarin veljestössä samoin kahdeksan jäsentä. Kirkollishallituksessa pidettävässä keskusarkistossa oli kirjoilla 227 poissaolevaa jäsentä.
Vuoden 2021 alusta Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntajako uudistuu. Muutoksen myötä seurakuntakoko kasvaa: kirkkoon ei jää yhtään alle tuhannen jäsenen seurakuntaa.
Oheisessa liitteessä seurakunnittaiset tilastot taulukkomuodossa.
Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Heikki Santasalo