Kirkolliskokous 2019: Ekumeenisen patriarkan tervehdys

Ajankohtaista | 25.11.2019

Hänen pyhyytensä, Ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen tervehdys Suomen ortodoksisen kirkon papiston ja maallikkojen kokoukselle 25.–28. marraskuuta 2019.

Korkeasti Pyhitetty Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, rakas veljeni ja kanssapalvelijani Kristuksessa, kunnioitetut isät esipaimenet ja isät, arvoisat seurakuntien ja yhteisöjen edustajat sekä kaikki tämän papiston ja maallikoiden kokouksen osanottajat: meidän taivaallisen Isämme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armo sekä kaikkein pyhimmän ja eläväksitekevän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Kirkko julistaa aina pelastuksen evankeliumia ja loistaa koko maailmalle Kristuksen puhtaana ja haalistumattomana valona Hänen käskynsä mukaisesti ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.

(Matt. 28:19–20) Kirkon historiassa liturginen elämä ja pyhä eukaristia ovat olleet apostolisen todistuksen ja evankelioinnin, ”liturgian jälkeisen liturgian” tärkein lähde. Mutta vasta sen jälkeen, kun kirkon jäsenet, niin papisto kuin maallikotkin, kirkon elävänä ruumina pysyvät avoimina tälle elävän Jumalan Hengelle, kirkko voi edelleen olla se voima, joka pystyy palvelemaan ja muuttamaan maailmaa.

Kuten ortodoksisen kirkon pyhä ja suuri synodi Kreetalla vuonna 2016 julisti profeetallisesti ensyklinsä johdannossa: ”Kirkko ei elä itselleen. Se tarjoaa itsensä koko ihmiskunnalle kohottaakseen ja uudistaakseen maailman uudeksi taivaaksi ja uudeksi maaksi (ks. Ilm. 21:1). Siksi se todistaa evankeliumista ja jakaa Jumalan lahjat maailmassa: Hänen rakkautensa, rauhansa, oikeudenmukaisuutensa, sovintonsa, ylösnousemuksen voiman ja iankaikkisen elämän odotuksen.”

Pysyminen uskollisena tälle hengelliselle traditiolle on tärkeämpää nyt kuin koskaan, ottaen huomioon sekularistisen ajattelutavan, joka on tarttunut niin moniin yhteiskuntien sisällä. Sekularismi voidaan määritellä toiminnaksi, jolla poistamme elämästämme sen, minkä koemme pyhäksi. Se eristää meidät Jumalasta ja toisistamme, se poistaa maailmasta sen, mikä on kaunista ja hyvää. Maailman pyhyydestä todistaminen on osa-alue, johon olen keskittynyt suurimmaksi osaksi kahdenkymmenenkahdeksan nöyrän palvelusvuoteni aikana juuri siksi, koska olen syvästi vakuuttunut siitä, että rakastava Jumalamme on yhdistänyt Itsensä läheisesti Hänen luomansa kanssa. Ja vielä, toisin kuin aiempina vuosisatoina, jolloin tämä sakramentaalinen näky maailmasta oli vallitseva ja jolla oli muodollinen rooli ihmisten elämässä, antaen heille mahdollisuuden ”lukea” luotua rivien välistä ja nähdä Jumalan läsnäolon kaikissa asioissa, niin tänä päivänä, yhtään asiaa liioittelematta, tämä unohdettu hengellinen näky maailmasta on herätettävä uudelleen.

Tästä seuraa se, että Kirkon sisällä kaikkien, niin papiston kuin maalikkojenkin, on ensisijassa vastustettava sekulaarisuuden kiusausta, joka muuttaa Kirkon maalliseksi ja tavanomaiseksi instituutioksi, jolloin unohdetaan että ”vain yksi on tarpeen.” (Luuk. 10:42) Vaikka ortodoksinen kirkko välittää maailmasta ja pyrkii vastaamaan nykyajan haasteisiin, jotka kaikki ihmiset kohtaavat yhdessä, emme saa unohtaa, että Kirkon ensisijainen tarkoitus on tehdä Kristus läsnäolevaksi Häneen uskovien päivittäisessä elämässä. Meidän on todellakin pyrittävä jatkuvasti olemaan ”pukeutuneita” Kristukseen ”niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.” (2 Kor. 5:4) Vain tällä tavoin kirkko pystyy osoittamaan todellisen vapauden maailmalle. Pyhän apostoli Paavalin pelastavan sanoman mukaan tämä on vapaus johon ”Kristus meidät vapautti.” (Gal. 5:1)

Konstantinopolin äitikirkko, jolle on annettu pyhänä pidettävä velvoite palvella Kristusta ja hänen totuuttaan kaikkina aikoina, toivottaa teille ”kaikkea siunausta ylhäältä,” hedelmällisiä keskusteluja ja jumalallista menestystä Suomen ortodoksisen kirkon papiston ja maallikoiden kokoukselle, joka keskittyy kirkon elämän hallinnollisen ja pastoraalisen uudelleenorganisoinnin erittäin tärkeään aiheeseen kanonista perinnettä noudattaen, unohtamatta kuitenkaan kirkon tehtävää ”aikamme ilmiöiden” edessä, Kristuksen nimen, ”kaikkia muita nimiä korkeamman” (Fil. 2:9) kunniaksi ja Jumalan kansan pelastukseksi.

Rauha olkoon teidän kanssanne!