Apulaispiispan vaali kirkolliskokouksen asialistalla

Ajankohtaista | 22.10.2019

Toimi on ollut täyttämättä piispa Arsenin tultua valituksi Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliitaksi.

Vuoden 2018 kirkolliskokous valitsi kirkkomme apulaispiispana vuodesta 2004 toimineen Joensuun piispa Arsenin Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliitaksi. Kirkollishallitus päätti 22.10. pidetyssä istunnossaan esittää kirkolliskokoukselle, että apulaispiispan toimi täytetään syksyn 2019 kirkolliskokouksessa.

Perusteluissaan kirkollishallitus toteaa seuraavaa:

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos esitti Fanarissa 21.5.2019 käydyn keskustelun pohjalta, että Suomen ortodoksinen kirkko valitsisi arkkipiispalle apulaispiispan. Valittavan piispan sijoituspaikkana olisi Helsingin hiippakunta.

Tuleva kirkon ja seurakuntien hallinnon uudistuksen täytäntöönpano ja ohjaus seurakunnissa edellyttää kirkkomme piispojen myötävaikutusta ja yhtenäisten toimintatapojen ja -mallien käyttöönottoa hallinnon ja talouden osalta. Kirkolliskokouksen käsiteltävänä on useita kirkollishallituksen asettamien työryhmien raportteja, jotka liittyvät kirkon ja sen seurakuntien hallinnon uudistukseen. Uudistus tapahtuu osittain vuoden 2020 alusta niissä seurakunnissa, joissa seurakuntien yhdistymisistä koskevat päätökset on jo vahvistettu ja loppujen seurakuntien osalta vuoden 2021 alusta.

Valittava piispa toimisi arkkipiispan ohjauksessa kirkkoherrojen tukena niin hallinnonmuutosprosessissa kuin seurakuntien jumalanpalveluselämässä. Tämänkin vuoksi kirkollishallitus pitää tarkoituksenmukaisena toimittaa apulaispiispan vaali. Valittavan piispan työpanosta tullaan ohjaamaan myös kirkollishallituksen asettamiin työryhmiin hallinnon uudistuksen täytäntöönpanossa. OrtL 40§:n mukaisesti piispainkokous määrittelee yksityiskohtaisesti apulaispiispain toimenkuvan ja sijoituspaikan.

Ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaan (42 §) piispan valitsee kirkolliskokous. Vaali on salainen lippuäänestys ja edellä mainitun lain mukaan sen tuloksen vahvistaa piispainkokous.

Ehdokkaita piispan vaaliin voivat esittää ainoastaan kirkolliskokouksen jäsenet, jotka kokoontuvat tätä varten suljettuun täysistuntoon. Varsinaisen ehdokasasettelun tekee piispainkokous, joka asettaa ehdolle maksimissaan kolme ansiokkainta ja tehtävään parhaiten sopivaa ehdokasta.

Piispan kelpoisuus perustuu ortodoksisesta kirkosta annetun lain alussa (1 §) viitattaviin ortodoksisen kirkon dogmeihin, kanoneihin ja muihin kirkollisiin sääntöihin.

Kanonisia säädöksiä kriteereistä piispan virkaan löytyy ekumeenisista koko kristikuntaa koskevien kirkolliskokousten hyväksymistä kanoneista ja niiden pohjalta laadituista muista säädöksistä.

Ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen jälkeen vuonna 380 laadituissa Apostolisissa konstituutioissa määritellään piispaksi valittavan ominaisuuksia näin: "Paimenen, jota ollaan asettamassa piispaksi, tulee olla nuhteeton ja jos mahdollista oppinut. Olkoon hän vähintään viisikymmentävuotias ja jos sopivan ikäistä kandidaattia ei löydy, voidaan nuorempikin mies asettaa piispaksi, jos hänestä on annettu hyvä todistus”.

Konstantinopolin kirkolliskokous päätti vuonna 692, että syntyperä ei saa olla meriittinä tai esteenä piispan virkaan. Tällä säädöksellä haluttiin estää piispan viran siirtyminen suvussa tai kansallisen taustan perusteella.

Nikean II kirkolliskokous vuodelta 787 määritti myös Raamatun tuntemisen ehdottomaksi edellytykseksi piispan tehtävään. Piispaksi vihittävän tulee tämän säädöksen nojalla ennen vihkimystä tunnustaa piispaveljilleen uskonsa apostolisen ortodoksisen kirkon säädöksiin.  

Kirkon alkuvuosisatoina piispaksi tai papiksi valittavalta edellytettiin, että hän on apostoli Paavalin antaman ohjeen mukaan ensimmäisessä avioliitossa ("yhden vaimon mies” 1. Tim. 3:12).

700-luvulta lähtien ortodoksisessa kirkossa piispat on valittu naimattomien miesten, munkkien tai leskien joukosta. Yleensä piispaksi valittu on vihitty jo aiemmin papiksi, mutta myös Suomen ortodoksisen kirkon historiassa piispaksi on valittu maallikko, joka on valinnan jälkeen vihitty hyvässä järjestyksessä diakoniksi, papiksi ja lopulta piispaksi.