Monikansallista ja -kulttuurista paikalliskirkkoa rakentamassa

Ajankohtaista | 30.09.2019

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon tervehdyssanat Ruotsin metropoliittakunnan 50-vuotisjuhlassa 29. syyskuuta 2019 Tukholmassa.

Teidän Kaikkipyhyytenne, siunatut Esipaimenet, Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret!

Suomen ortodoksisen kirkon puolesta haluan ilmaista syvimmän kiitollisuuteni Ruotsin metropoliittakunnalle siitä, että he kutsuivat meidät tähän kauniiseen ja historiallisesti merkittävään Tukholman kaupunkiin kunnioittamaan Suuren ja Pyhän Konstantinopolin Äitikirkon alaisen Skandinavian metropoliittakunnan viisikymmenvuotisjuhlaa.

Yhteytemme pyhän Ekumeenisen Istuimen kanssa on minulle ja paikalliskirkolleni erityisen tärkeä. Jos saan painottaa, niin sanon, ettei ole parempaa tapaa ymmärtää tätä yhteyttä kuin hengellisen ykseyden kautta, kun me, kirkkona ja naapurimaiden piispoina olemme kokoontuneet yhteen rauhan, rakkauden ja veljeyden hengessä. Kuten Teidän Kaikkipyhyytenne itse kerran sanoi: ”Ekumeeninen Patriarkka toimii aina hengellisen yhteyden kautta, sillä hän on se, jonka tehtävä sen edistäminen on.

Mutta mikä merkitys on sillä – jos saan kysyä – että olemme kokoontuneet tänään juhlistamaan sen metropoliittakunnan viisikymmentävuotista taivalta, josta käytetään nimeä ”kreikkalais-ortodoksinen kirkko,” grekisk-ortodox kyrka?

Ortodoksisesti tarkasteltuna epiteetti ”kreikkalainen” viittaa kahden tuhannen vuoden taakse, jolloin kristillisyys levisi apostolien työn ansioista Ateenaan, Tessalonikiin ja Korinttiin. Se oli yksi ortodoksisuuden ensimmäisistä suurista kohtaamisista. Sen seurauksena kirkkomme omaksui käyttöönsä kreikkalaisen filosofian sanavaraston, jonka se muokkasi seuraavilla vuosisadoilla kristillisen dogman äidinkieleksi. Voidaan sanoa, että vanhan kirkon aikaan uskonnon ja kulttuurin rajat olivat kuten värien ja muotojen kirjo itämaisessa matossa. Kokonaisuus oli enemmän tie lukemattomien vivahteiden kautta avautuvaan maailmaan kuin tarkasti rajattu yksi entiteetti. Tuo hellenismin ja kristillisyyden hedelmällinen kohtaaminen alkukirkon aikana on edelleen mallina kulttuurien vuorovaikutukselle.

Ruotsalainen nyky-yhteiskunta on hyvä esimerkki tämän kohtaamisen jatkumossa. Ortodoksisen maailman ytimessä on yhä tänäkin päivänä sen kyky sopeutua uusiin olosuhteisiin samalla kun se säilyttää aidot ja alkuperäiset perinteensä muuttumattomina. 

Me Suomessa olemme Konstantinopolin Äitikirkon suojeluksessa toimiva paikalliskirkko ja teemme kaikkemme, että kirkkomme olisi koti kaikille ortodokseille. Meidän periaatteemme on tämä: me emme jaa maahamme tulevia ortodokseja heidän kieli- ja kulttuuritaustansa mukaan. Uskomme vakaasti, että kulttuurinen ja etninen monimuotoisuus on keskeinen uskomme ominaisuus – ominaisuus, jonka olemme kerran perineet monikulttuurisesta Bysantista.

Kunkin paikalliskirkon lähetystyön pyrkimyksenä on tänä päivänä tavoittaa ne, joilla on varauksia Kristuksen tai Kirkon suhteen. Ne, jotka epäilevät, jotka ovat luopuneet uskosta, jotka kärsivät, jotka ovat rikkonaisia ja jotka ovat Kirkon ulkopuolella. Ja kuten Teidän Kaikkipyhyytenne todenmukaisesti totesi viikko sitten Roomassa: ”Kirkkojen tehtävä on palvella ihmiskuntaa, eikä vain omaa tonttiaan.” Tätä lähetystehtävää voidaan toteuttaa lukemattomin keinoin.

Korkeasti Pyhitetty metropoliitta Kleopas! Tahdon kannustaa teitä jatkamaan työtänne monikansallisen ja -kulttuurisen paikalliskirkon rakentamisessa. Olkaa varmoja, että teillä on tukenanne sisarkirkkonne, Suomen ortodoksisen kirkon esirukoukset, ja erityisesti yhden täällä Tukholmassa sijaitsevan suomenkielisen seurakuntanne esirukoukset. Tämä seurakunta on ollut huolehtivaisen metropoliittakuntanne omoforin alla siitä saakka, kun metropoliittakunta alkujaan perustettiin.

Teidän Kaikkipyhyytenne, rakkaat Esipaimenet, Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret! Tervehdin ja kiitän teitä näillä ajatuksilla ja olen syvästi kiitollinen saadessani olla täällä teidän kaikkien kanssa. Vahvistakoon tämä siunattu tapaaminen välillämme olevia henkisiä siteitä ja ”Ensimmäisten joukossa muistakoon Herra meidän Jumalamme pyhintä Ekumeenista Patriarkkaamme Bartolomeosta ja säilyttääkeseen hänet pyhille seurakunnilleen turvattuna, kunniallisena, terveenä, pitkäikäisenä ja Sinun totuutesi Sanaa oikein opettavana!” Eispolla eti despota, hronia polla!

Address of His Eminence Archbishop Leo of Helsinki and All Finland in the Metropolis of Sweden on September 29, 2019, Stockholm

Your All-Holiness, Blessed Eminences, Beloved Fathers, Brothers and Sisters in Christ!

On behalf of the Orthodox Church in Finland, I would like to express my deepest gratitude to the Metropolis of Sweden for inviting us to this beautiful and historic city of Stockholm on the occasion of the fiftieth anniversary of the Scandinavian Metropolis of our Great and Holy Mother Church of Constantinople.

To be in communion with our sacred Ecumenical Throne is of special importance to me and to my local Church. If I may emphasize that there is no better way to understand this communion than through the koinonia unity of us as a Church and as neighboring bishops gathered in the spirit of love, peace and brotherhood. As characterized once by Your All-Holiness: “The Ecumenical Patriarch always acts in communion, since he must promote communion.”

But what is the significance, if I may ask, that we have gathered today to celebrate the fiftieth anniversary of the Metropolis, which bears the name “Greek-Orthodox Church,” Grekisk-Ortodox Kyrka?

From an Orthodox viewpoint, the epithet “Greek” refers back to a time two thousand years ago, when Christianity spread to Athens, Thessalonica and Corinth, thanks to the work of the Apostles. It was one of the first great cultural encounters. Because of it, our Church adopted for its use the vocabulary of Greek philosophy, which was adapted in the following centuries into the mother-tongue of theological dogma. During the era of the early Church the borders between religions and cultures were like the patterns and colors of an Oriental carpet. The wholeness was more of a path to a world, opened by innumerable subtleties, variations and shades, than a precisely limited entity. This fruitful encounter between Christianity and Hellenism during the early Church is our model for cultural exchange even today.

Modern Swedish society is a good example of the continuation of this encounter with Orthodoxy. At the heart of the Orthodox oikumene even today is its ability to adapt to new circumstances while maintaining the original and authentic parts of its tradition unaltered.

The Orthodox Church of Finland is under the loving protection of the Great Mother Church of Ecumenical Patriarchate and we are doing all we can so that our Church be a home for all Orthodox people. We believe whole-heartedly that a cultural and ethnic diversity is a principal characteristic of our faith – a characteristic we have at one time inherited from the multi-cultural Byzantium.

After all, it is our missionary effort to reach those who seek Christ and the Church, those who doubt, those who have given up on faith, those who suffer, those who are broken and those who live outside of the Church. And as Your All-Holiness accurately stated a week ago in Rome “The Churches’ mission is to serve humankind, not their own turf.” There are so many ways to serve this mission.

Your Eminence, Metropolitan Cleopas! I wish to encourage you to continue your work in building a multi-ethnic and multi-cultural local church. Be assured that you have the support of prayers of the sister Church, the Orthodox Church of Finland, and especially one of your Finnish speaking parishes here in Stockholm that has been under the caring and loving omophorion of your Metropolis since the Metropolis was first established.

Your All-Holiness, dearest Eminences, beloved brothers and sisters in Christ! Greeting and thanking You with these thoughts, I am deeply grateful to be here with you all today. May this blessed encounter strengthen the spiritual ties between us and “Remember among the first, O Lord, our holy Ecumenical Patriarch Bartholomew, and grant him to Your holy churches in peace, safety, honor, and health, unto length of days, rightly teaching the word of Your truth.” Eispolla eti despota, hronia polla!