Ekologisuudesta ja hengellisestä johtajuudesta

Ajankohtaista | 26.09.2019

Isä John Chryssavgis piti papiston päivillä kaksi inspiroivaa luentoa. 

Diakoni John Chryssavgis Joensuussa

Ortodoksisten pappien liiton syyspäiviä vietettiin Joensuussa pyhän Johannes Teologin juhlana 25.–26. syyskuuta. Päivien luento-ohjelma rakentui kahden polttavan ajankohtaisen teeman ympärille: ekologian ja hengellisen johtajuuden.

Käsillä olevaan ilmastoviikkoon sopi hyvin opintopäivien ensimmäinen luento ”Kristillinen vastaus ekologiseen kriisiin – luomakunnan varjeleminen ortodoksisessa kirkossa”. Sen piti yliopistolla tapahtuman päävieras, ylidiakoni John Chryssavgis ekumeenisesta patriarkaatista.

Isä John on patriarkka Bartolomeoksen neuvonantaja ympäristöasioissa ja ortodoksisen ympäristöteologian huomattavimpia edustajia. Luennossaan isä John osoitti, miten ekologisen kriisin juuret ovat vääristyneessä tavassamme nähdä maailma – Jumalasta ja pyhyydestä erotettuna, esineellistettynä ja mielihaluillemme alistettuna.

Ikoni ja liturgia yhteyden kielenä

Luomakuntaa tuhoavan maailmankokemisen ja elämäntavan vastavoimana isä John näkee kirkon pyhän tradition, joka pyrkii harmoniaan ihmisen, luomakunnan ja Jumalan välillä. Tämä toteutuu erityisesti ikoneissa, liturgiassa ja askeesissa.

Ikoni paljastaa kaikessa näkemässämme ja kokemassamme iankaikkisuuden ulottuvuuden. Ikoni tuo yhteen taivaan ja maan, ja uudistaa myös suhteemme luomakuntaan.

- Planeettamme ekosysteemien ja luonnonvarojen tuho voi päättyä vasta, kun alamme nähdä luonnon ikonina, isä John esitti.

Ikonina kohdatussa maailmassa ”kaikki on Jumalan merkkiä”, eikä mikään ole vailla pyhyyttä.

Isä John puhui myös liturgisesta, yhteyteen asettuvasta, suhteesta maailmaan. Liturgia on yhteenkokoava kieli, joka muistaa ja juhlistaa läheistä yhteyttä Jumalan, ihmisten ja muiden luotujen välillä.

– Suhteessaan maailmaan ihmisen on uudistettava kykynsä ihmetykseen ja riemuun.

Askeesi opettaa sanomaan: Riittää!

Kirkon vastaus ekologiseen kriisiin on sama kuin kaikkeen syntiin: risti. Risti toteutuu askeesissa, joka on vastuun ottamista teoistaan ja maailmasta.

– Meidän on katsottava peiliin ja kysyttävä: Tarvitsenko sen, minkä omistan? Askeesi on vapautta maailmaa hyväksikäyttävistä tavoista. Se on opettelua sanomaan ”ei” ja ”riittää”! isä John kuvaili.

Isä John katsoo, että kirkon paastoperinne tarjoaa välineitä niin ekologisten kuin sosiaalisten ongelmien kohtaamiseen.

– Paastotessamme opettelemme antamaan ja jakamaan. Paasto on kasvojen tunnistamista muissa ihmisissä, ja Jumalan kasvojen tunnistamista luomakunnassa.

– Jokainen tässä huoneessa syyllistyy liialliseen kulutukseen. Meidän tulisi elvyttää hengellinen yksinkertaisuus ja säästäväisyys, elämäntapa, joka edistää harmoniaa hajaannuksen sijaan, isä John haastoi kuulijoitaan.

Kirkko on viisas, me useimmiten emme

Kaikkialla maailmassa ihmiset ja erityisesti nuoret ovat heränneet välttämättömyyteen toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Mikä on kirkon rooli taistelussa ilmastonmuutosta vastaan?

– Patriarkka Bartolomeos on omalla toiminnallaan ja opetuksellaan näyttänyt suuntaa ortodoksiselle kirkolle ja maailmalle jo 30 vuoden ajan. Hän on osoittanut vakuuttavasti, että ortodoksisen kirkon perinne on harmoniassa ekologisen elämäntavan kanssa.

– Mutta se mitä kirkko opettaa ja miten me elämme – siinä on ilmiselvä katkos, isä John myönsi.

Isä John kertoi, miten yksittäisissä seurakunnissa on havahduttu kiinnittämään huomiota yhteisön ja sen jäsenten elämäntapaan ja valintoihin ympäristön näkökulmasta. Hän toivoisi, että ympäristöajattelu vähitellen integroituisi kaikkeen kirkon elämään eikä muodostaisi erillistä saareketta.

– Olemme vasta alussa. Meidän on kärsivällisesti otettava pieniä askeleita ja solmittava yhteyksiä ihmisten välille. Ja myös opetettava ihmisiä näkemään yhteyksiä valintojensa ja maailman tilan välillä.

Isä John muistutti, että kristityn elämään kuuluu rohkeus asettua vastavirtaan.

– Nuorten mielenilmaukset ovat rohkaisevia, ja ne haastavat meitä kristittyinä. Osallistuimme ilmastomarsseille tai emme, meidän pitäisi tehdä jotakin yhtä radikaalia, meidän pitäisi protestoida elämällämme!

Isä John jätti kuulijoilleen kotitehtävän:

– Miten voisimme elää tavalla, joka heijastaa hengellisiä arvojamme – joka ilmentää anteliaisuutta ja kiitollisuutta ylimielisyyden ja ahneuden sijaan?

Vaikea primaatti

Isä Johnin toinen luento ”Joka tahtoo olla ensimmäinen, olkoon viimeinen” käsitteli kirkollisen auktoriteetin ja primaatin kysymyksiä, jotka ovat viimeisen vuosisadan aikana nousseet keskiöön ekumeenisessa keskustelussa ja ortodoksisen kirkon sisäisissä kiistoissa. Primaatti ja auktoriteetti ovat kirkon synodaalisen järjestyksen ja ykseyden perusta.

Isä Alexander Schmemann on todennut, että ortodoksien ongelmallinen suhde Rooman kirkkoon ja paaviin on johtanut siihen, ettei primaatin merkitystä kirkon ykseydelle ole ortodoksisessa kirkossa syvästi pohdittu ja ymmärretty.

Viime vuosien kirkollisten kiistojen keskellä patriarkka Bartolomeoksen koolle kutsumat piispainkokoukset ovat olleet osoitus uudenlaisesta pyrkimyksestä yhteistyöhön kirkkojen kesken. Valitettavasti kirkkojen on ollut huomattavasti helpompaa puhua konsiliaarisuuden ja ykseyden ihanteista kuin elää niitä todeksi.

Kirkossa johtajuus on palvelemista

Isä John arvioi, että patriarkka Bartolomeoksen ilmaisema kenoottinen ja palveleva lähestymistapa kirkolliseen johtajuuteen voisi vallitessaan auttaa ratkaisemaan monia ongelmia, jotka tänä päivänä piinaavat ortodoksisia kirkkoja. Primaattia tarvitaan kipeästi kirkon ykseyden rakentajaksi ja kapean nationalistisen ajattelun suitsimiseksi.

Kirkollinen hierarkia tulisi kuitenkin ymmärtää uudelleen alkuperäisellä, evankeliumien hengen mukaisella tavalla. Auktoriteetti ei ole lähtöisin piispasta, vaan yhteisöstä.

– Kyse ei ole vallasta ja asemasta, vaan rakkaudesta ja palvelemisesta, jotka määrittävät kirkollista johtajuutta, isä John tähdensi.

– Huomiomme tulisi olla johtajuuden tarkoituksessa ja päämäärässä: sen evankeliumin mukaisessa ja diakonisessa ymmärtämisessä ja sen sakramentaalisessa ja yhteisöllisessä ulottuvuudessa.

Isä John arvioi, että raamatullinen kuva palvelevasta ja uhrautuvasta johtajuudesta on varsin etäällä nykyisistä käsityksistämme hierarkian tehtävästä. Pyhä palvelutehtävä on alituisessa vaarassa sekoittua maallisen vallankäyttön muotojen kanssa.

– Ja kuitenkin Kristus nimenomaan korosti, että ”niin ei saa olla teidän keskuudessanne”, isä John muistutti.

Sakramentit opettavat meille yhteisön merkityksestä kaikkien yksittäisten auktoriteettien yli: lopulta kirkollinen johtajuuskin saa alkunsa ja merkityksensä kasteen sakramentista, jonka kautta jokainen meistä astuu sisälle ja sitoutuu kirkkoon.

– On ratkaisevan tärkeää ymmärtää, että jokainen jäsen Kristuksen ruumiissa on korvaamattoman tärkeä toteuttaessaan yleistä papillista kutsumustaan yhteiseksi hyväksi, isä John sanoi.

Ylidiakoni John Chryssavgiksen lisäksi syyspäivillä luennoi professori Antti Raunio Itä-Suomen yliopistosta. Hän puhui primaattikysymyksen käsittelystä luterilaisen ja katolisen kirkon kahdenvälisissä oppineuvotteluissa.

Ortodoksisella seminaarilla järjestettyyn paneelikeskusteluun primaatista osallistui luennoitsijoiden lisäksi paneelia johtanut isä Heikki Huttunen, sekä katolisen seurakunnan kappalainen Krystian Kalinowski.

Teksti ja kuva: Tuomas Kallonen
Isä John Chryssavgiksen primaattiluennon lainaukset isä Kaarlo Saarennon kääntämästä luentotiivistelmästä.