Kirkkovuoden alku 1. syyskuuta

Kirkkovuosi | 30.08.2019
Uudishedelmiä

Ekumeenisen patriarkan paimenkirje uuden kirkkovuoden alkaessa julkaistaan kirkon sivuilla lauantaina 31.8., jotta se on luettavissa viikonloppuna toimitettavissa jumalanpalveluksissa.

Pyhä ortodoksinen kirkko aloittaa kirkkovuoden syyskuun ensimmäisestä päivästä. Käytäntö juontuu roomalaisesta kalenterista. Rooman keisarit tapasivat kerätä veron armeijan ylläpitämiseksi syyskuun ensimmäisenä; keisari Augustuksesta (vallassa 30 eKr.–14 jKr.) lähtien vero asetettiin virallisella julistuksella – latinaksi indictio – aina viidentoista vuoden jaksoksi, jota käytettiin laajalti ajanlaskun perusyksikkönä. Indictio-nimitystä käytettiin kyseisistä viidentoista vuoden jaksoista ja myöhemmin myös uuden kirkkovuoden alun julistamisesta.

Syksyinen ajankohta merkitsee uuden alkua myös sikäli, että kyseessä on sadonkorjuujuhlien aika, jolloin on sopivaa osoittaa Jumalalle kiitollisuutta Hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan luomakuntaa kohtaan. 

Vanhan liiton aikana juutalaiset viettivät syyskuuta vastaavan tišri-kuun ensimmäisenä päivänä lepopäivää ja uudenvuodenjuhlaa. (3. Moos. 23:23-25) Juhlan alkamisesta annettiin merkki puhaltamalla torveen, ja ihmiset kokoontuivat ylistämään Jumalaa ja uhraamaan hänelle polttouhreja.

Jumalan Poika ja Sana, ajan ja tilan luoja, kaikkien aikakausien kuningas Jeesus Kristus pukeutui lihaan sovittaakseen koko ihmiskunnan, niin juutalaiset kuin pakanatkin, ja palauttaakseen kaikki yhteyteensä yhdessä ainoassa kirkossa. Hän on myös tahtonut koota luokseen kaiken, mikä on luonnonlakien alaisuudessa ja mitä Hän on kirjoitetussa laissa määrännyt. 

Siksi tänä päivänä, jolloin luonto on aloittamassa uutta vuodenaikojen kiertoa, me muistelemme hetkeä, jolloin Herra Jeesus Kristus aloitti toimintansa astuen synagogaan ja avaten Jesajan kirjan lukeakseen kohdasta, jossa profeetta sanoo Hänen nimessään: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk. 4:18-19)

Näin ollen kaikki kirkot ylistävät tänä päivänä yksimielisesti ja yhteen ääneen Häntä, joka on luonnoltaan yksi ja persooniltaan kolme, joka ylläpitää kaikkea ja siunaa kaikki kättensä työt. Kristus itse avaa meille uuden vuoden portit ja kutsuu meitä seuraamaan itseään, jotta pääsisimme osallisiksi Hänen ikuisuudestaan.

Vuonna 1989 Ekumeeninen patriarkaatti esitti, että syyskuun ensimmäinen päivä nimitettäisiin ympäristön suojelun päiväksi, ja kutsui koko ortodoksista ja kristillistä maailmaa ”kantamaan joka vuosi tuona päivänä rukouksia ja anomuksia kaiken Luojalle, kiittämään luomakunnan suuresta lahjasta ja anomaan, että se varjeltuisi ja pelastuisi kaikesta pahasta”. Kaikki ortodoksiset kirkot hyväksyivät ehdotuksen yleisortodoksisessa kokouksessa vuonna 1992. Sittemmin tapa on otettu käyttöön laajemminkin. Ensin tätä käytäntöä seurasi Euroopan kirkkojen konferenssi ja myöhemmin sekä Kirkkojen maailmanneuvosto että katolinen kirkko. 

Teksti: Synaksarion
Kuva: Martinus Markoff