Kiinteistöraportti puhuttaa seurakunnissa

Ajankohtaista | 07.08.2019

Tavoitteellisella kiinteistönpidolla voidaan turvata pyhäkköjen verkosto hyväkuntoisena myös tuleville sukupolville.

Käärmelahden tsasouna

Paikallislehdissä ja sosiaalisessa mediassa on keskusteltu loppukesän mittaan vilkkaasti Suomen ortodoksisen kirkon kiinteistötyöryhmän kesäkuussa valmistuneesta raportista. (Raportti ja sen liitteet löytyvät pdf-muotoisina liitetiedostoina tämän jutun lopusta.)

Raportti sisältää kokonaiskuvan kirkollisten kiinteistöjen määrästä ja nykytilasta sekä kirkolliskokouksen pyytämän esityksen siitä, miten rakennuskantaa olisi mahdollista supistaa ja resurssit kohdentaa toimintaan.

Raportista keskusteltaessa on hyvä muistaa, että seurakuntien tulee tehdä kiinteistöjään koskevat investointi-, korjaus-, myynti- ja purkupäätökset itsenäisesti omien talousarvioidensa puitteissa.

Raportti ei siis pyri sanelemaan seurakunnille listaa purettavista kiinteistöistä. Siinä määritellään kuitenkin ne kiinteistöt, joiden peruskorjaukseen kirkollishallitus voi jatkossa myöntää avustuksia. Tämän priorisoinnin tarkoituksena on varmistaa, että merkittävimmät pyhäköt kyetään varmuudella ylläpitämään ja turvaamaan hyväkuntoisina myös tuleville sukupolville.

Kirkon voimassa olevassa tavoite- ja toimintasuunnitelmassa todetaan selvästi: ”Kirkon organisaation kehittämisen tavoitteena on resurssien tarkoituksenmukainen käyttö ja kestävä talous. Seurakuntien resursseja tulee käyttää pikemminkin toimintaan kuin rakennuksiin.

Monissa seurakunnissa tulee 10-20 vuoden sisällä eteen kipeitä kysymyksiä. Hallinnollisten rakennusten kustannusten ohella niiden kulurakennetta rasittavat myös rakkaat, mutta vähäiselle käytölle jääneet ja korjauksen tarpeessa olevat pyhäköt. Jossain vaiheessa seurakuntien päättäjien on uskallettava pohtia kriittisesti kiinteistöjen ylläpidon mielekkyyttä seurakunnan toiminnan kannalta. Voidaanko joku tietty pyhäkkö jättää kokonaan talkookunnostuksen varaan? Olisiko joku pyhäkkö parasta purkaa? Siirtää? Luovuttaa jonkin ulkopuolisen tahon – esimerkiksi kyläyhdistyksen – ylläpidettäväksi? Nyt valmistuneen raportin on tarkoitus tukea tätä pohdintaa tarjoamalla kattava kokonaiskuva kirkon kiinteistötilanteesta.

Sama pohdinta koskee tietysti myös kirkon keskushallintoa. Mikä on jatkossa kustannustehokkain tapa ylläpitää toimitilaa yhteisiä toimintoja varten?

Kirkon rakennuskanta inventoitu edellisen kerran vuonna 1989

Edellisen kerran kirkon rakennuskantaa on tarkasteltu kattavasti 1980-luvun lopussa. Vuonna 1989 valmistuneessa raportissa nostettiin jo ensi kertaa esille rakennusten suuri määrä ja kokonaisvaltaisen kiinteistöjen hallinnoinnin puutteet sekä pienissä että suurissa seurakunnissa.

Ensimmäisen raportin huomiot painuivat valitettavasti unohduksiin, eikä palvelukeskukseen ole keskitetty osaamista, jonka avulla kirkollishallitus olisi pystynyt ohjeistamaan ja valvomaan seurakuntien kiinteistönpitoa. Kokonaisvaltainen kiinteistöjohtaminen on nähty kirkossa ja seurakunnissa rasitteena, eikä sen mahdollisuuksia ole ymmärretty käyttää hyväksi riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä on osaltaan ohjannut seurakuntia vuosikausiksi sijoittamaan talouden ylijäämää uudisrakentamiseen ja varsinkin itäisen Suomen muuttotappiolliselle maaseudulle on syntynyt jopa kirkkojen keskittymiä.

Vuonna 1989 kirkolla oli noin 56000 jäsentä ja seurakuntien käytössä 135 pyhäkköä. Vuoden 2018 päättyessä jäseniä oli 59 560 ja pyhäkköjä 165 (77 kirkkoa ja 88 rukoushuonetta). Jäsenten määrä on siis kasvanut noin 6% vuodesta 1989 samalla kun jumalanpalveluselämään tarkoitettua rakennuskantaa on kasvatettu 22%.

Nykyisin kirkollamme on yksi pyhäkkö 360:ntä kirkon jäsentä kohti. Evankelis-luterilaisella kirkolla vastaava suhde on noin 1 pyhäkkö 3690:ntä kirkon jäsentä kohti.

Rakennuksia on yksinkertaisesti liikaa ja osa niistä on väärässä paikassa, osa liian huonokuntoisia ja osaa ei vaan käytetä resurssien tai palveluksissa kävijöiden puutteen vuoksi.

Raportti tulee kirkolliskokouksen käsittelyyn syksyllä

Kiinteistötyöryhmän raportin taustalla on vuoden 2017 kirkolliskokouksen tekemä linjaus siitä, että koko kirkon tasolla tulee laatia kiinteistösuunnitelma niistä rakennuksista, joita tullaan jatkossa ylläpitämään kirkon rahoituksella. Kirkolliskokous asetti tavoitteeksi, että kiinteistöjen määrän tulee olla nykyistä määrää (280 kpl) merkittävästi pienempi. 

Tätä suunnitelmatyötä varten kirkollishallitus perusti vuoden 2018 alussa työryhmän, joka sai työnsä valmiiksi määräajassa. Työryhmän raportti esiteltiin kirkolliskokousedustajille kesäkuussa järjestetyssä kirkolliskokousseminaarissa, jonka jälkeen se lähetettiin lausuntokierrokselle seurakuntiin. Seurakunnat antavat lausuntonsa raportista 31.8.2019 mennessä.

Kulttuuriperinnön suojelun juridisesta puolesta on pyydetty lausunto museovirastolta. Taidehistoriallisista näkökulmista on pyydetty lausunto FT Kari Kotkavaaralta.

Lausuntojen saavuttua kiinteistötyöryhmä valmistelee loppuraportin kirkollishallitukselle 8.10.2019 kokoukseen, jossa kirkollishallitus päättää raportin viemisestä kirkolliskokoukseen. 25.–27.11.2019 kokoontuva vuoden 2019 kirkolliskokous päättää jatkotoimista osana talouteen liittyviä päätöksiä.

Karttalinkki, josta näkee kaikki ortodoksiset rakennukset: https://drive.google.com/open?id=1mgP3cuYIzWxYXjrtBSNHX_7BMNa_xaZx&usp=sharing

Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Kuopion seurakunnassa on jo aloitettu keskustelu joistakin kiinteistöistä luopumisesta. Yksi näistä on Käärmelahdessa sijaitseva vuonna 1955 käyttöön vihitty Kristuksen kirkastumisen tsasouna. Kuva Harri Peiponen.