Uusi väitös suomalaisesta kirkkoturvatoiminnasta

Ajankohtaista | 06.06.2019

Suomen ortodoksinen kirkko on ollut aktiivisesti mukana yksittäisissä kirkkoturvatilanteissa.

Itä-Suomen yliopistossa tarkastettiin 24.5.2019 suomalaista kirkkoturvatoimintaa tarkasteleva väitöstutkimus.

Kirkkoturvan käsitteellä tarkoitetaan käytäntöä, jossa seurakunta ottaa suojiinsa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen turvapaikanhakijan. Näin toimiessaan seurakunta pyrkii estämään epäoikeudenmukaiseksi havaitun karkotuksen maasta. Taustalla on epäilys siitä, että kirkkoturvaan otetun turvapaikkamenettelyssä on ollut virheitä tai puutteita.

Tutkimus tarkasteli haastatteluiden ja media-aineistojen kautta suomalaisen kirkkoturvakäytännön muotoutumista sekä kirkkoturvatilanteissa ilmeneviä suhteita ja jännitteitä.

Kirkkoturva on periaatteiltaan ja käytännöiltään hyvin ekumeeninen työmuoto. Suomalainen kirkkoturvatoiminta käynnistyi 1990-luvulla ruotsinkielisten vapaaseurakuntien keskuudessa, mistä se hiljalleen levisi ekumeenisen liikkeen kautta myös muihin kirkkoihin, mukaan lukien evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon. Suomen ortodoksinen kirkko on ollut aktiivisesti mukana yksittäisissä kirkkoturvatilanteissa. Erityisesti Lintulan luostarissa kirkkoturvassa olleen Eveline Fadayelin tilanne sai vuosina 2009–2010 laajaa mediahuomiota.

Kirkkoturvatyö pitää sisällään monenlaisia yhteiskunnallisen ja poliittisen vaikuttamisen keinoja. Se on yhtäältä karitatiivista, hädänalaisen ihmisen välittömien tarpeiden vastaamiseen pyrkivää diakoniatyötä, mutta siihen liittyy myös mielipidevaikuttamista ja muun muassa suoria lakimuutosehdotuksia Suomessa paperittomina elävien aseman kohentamiseksi.

YTM Talvikki Ahosen yhteiskuntapolitiikan alan väitöskirja ”Nykyaikainen kirkkoturvatoiminta Suomessa” tarkastettiin 24.5.2019 Joensuussa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Tuomas Martikainen Siirtolaisuusinstituutista.