Suomen Ekumeeninen Neuvosto: Hyvän puhumista vihapuheen sijaan

Ajankohtaista | 30.04.2019

Toisia kunnioittavaa puhetapaa voidaan edellyttää etenkin kristityiltä ja uskonnollisilta yhteisöiltä.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston yhteiskunnallisten kysymysten jaoston tavoitteena on käynnistää sisäinen keskustelu vihapuheesta kirkoissa ja muistuttaa, että väärän tiedon levittäminen oman tai toisen yhteisön jäsenistä ja epäkunnioittavasti puhuminen eivät kuulu yleiseen eettiseen toimintaan tai käyttäytymiseen eivätkä kristilliseen ja ekumeeniseen käytäntöön.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston 26.4. järjestetyssä kevätseminaarissa Puhumme hyvää toisista - Vihapuhe, uskomuspuhe ja kristillinen rakkaus tarkasteltiin vihapuheen vaikutusta yhteiskunnan turvallisuuteen sekä uskomusten vaikutusta vihapuheen syntymiseen.

– Vihapuheen ja vihatekojen lisääntyminen on ilmiö, mihin pitää puuttua etenkin lasten ja nuorten elämän piirissä. Vanhemmat ja julkisuuden henkilöt ovat avainasemassa, mutta myös kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on merkittävä ja laaja vaikutusmahdollisuus yhteiskuntamme keskustelukulttuuriin. Kirkkojen tulisikin entistä enemmän kiinnittää huomiota vihapuheen vähentämiseen. Se edellyttää, että kirkot antavat esimerkin ja karsivat ensin omasta piiristään vihapuheen, totesi avauspuheenvuorossaan yhteiskunnallisten kysymysten jaoston puheenjohtaja Risto Pontela.

Seminaarin paneelikeskustelussa pohdittiinkin, miten kirkoissa voidaan siirtyä vihaisesta puheesta hyväpuheeseen. Kirkollinen vihainen puhe näyttäytyi keskustelijoille erityisesti satuttavana, tuomitsevana puheena, jossa toisen mielipiteet sivuutetaan väärinä niihin edes tutustumatta. Helvetillä pelottelu ja tuomiolla uhkailu ovat kristittyjen oma vihapuheen muoto.

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston osastopäällikkö Jorma Vuorio nosti esiin yhteiskunnassa nousseen naisvihan ja etnisyyteen suuntautuneen vihapuheen ja vihateot. Hän muistutti, että uskonnolliset yhteisöt ovat tärkeässä asemassa suvaitsevaisuuden kasvattamisessa. Valviran ylijohtaja Markus Henriksson korosti vihaisen puheen ja vihapuheen eroa. Jos vihaiseen puheeseen liitetään vääriä uskomuksia, siitä helposti syntyy vihapuhetta ja -tekoja.

Vihaista puhetta kohdatessa on tärkeää vastata yksilön tarpeeseen tulla nähdyksi ja kuulluksi omana ainutlaatuisena itsenään. Keskeinen kysymys on myös, minkälaista jumalakuvaa välitämme. Ekumeenisen Neuvoston varapuheenjohtaja, piispa Matti Repo nosti esiin siunaamisen ja kiroamisen eron. Latinan kielessä siunaus tarkoittaa kirjaimellisesti hyvän puhumista (benedictio), kirous pahan puhumista (maledictio). Kristityn kutsumuksena on siunata, ei kirota. Ihminen ei voi lausua toiselle kadotustuomiota, vaan hänen osanaan on rukoilla itselleenkin armoa ja pelastusta.