Tyhjän haudan ihme

Kirkkovuosi | 20.04.2019

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon pääsiäistervehdys.

Ahdistuksessaan he etsivät minua ja sanovat: ’Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös.’” (Hoos. 5:15, 6:1–2)

Tähän Hoosean kirjan profetiaan kirkonopettaja Tertullianus viittaa pohtiessaan tyhjän haudan ihmettä sekä ylösnousemusevankeliumien kertomusta naisten tuntemuksista tyhjän haudan äärellä. Mentyään haudalle naiset eivät löytäneet Kristuksen ruumista, jota olivat tulleet voitelemaan. Paikalla oli sen sijaan kaksi Herran enkeliä, jotka esittivät kysymyksen: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?” (Luuk. 24:5) Kirkonopettajan mukaan naiset ovat menettämisen tuskan ja ylösnousemuksen toivon välissä; he toivovat hartaasti kohtaavansa Herransa elävänä. Tuskan ja toivon, uskon ja epäuskon vallassa olivat myös Emmauksen tietä kulkeneet opetuslapset ja Tuomas.

Kuoleman, katoavaisuuden valta on ankara, tuonen viikate leikkaa kallista viljaa keskellämme väsymättä, mutta enkelien viesti tuo meille ikuisen toivon ja lupauksen kuoleman voittamisesta.

Tieto Kristuksen ihmeellisestä kuolemasta ja ylösnousemuksesta oli koottu pienin poikkeuksin yksityiskohtia myöten yhteen säilytettäväksi tuleville sukupolville. Ne kaikki punovat kokoon tuota käsittämätöntä suuruuden sanomaa: Messias voitti kuoleman pääkallonpaikalla muuttaen Golgatan paratiisiksi. Ja kolmantena päivänä hän heräsi eloon, avasi hautansa, jätti sen tyhjänä taakseen ja nousi ylös taivaaseen.

Tästä suuresta mysteeristä todisti jo ensimmäisellä vuosisadalla elänyt Sarden piispa Meliton saarnatessaan seurakunnalleen, kuinka Kristuksessa täyttyy ”Uusi ja vanha, iankaikkinen ja hetkellinen, katoavainen ja katoamaton, kuolevainen ja kuolematon: vanha, mitä tulee lakiin, uusi, mitä tulee Sanaan; hetkellinen esikuvana, iankaikkinen armona, katoavainen lampaan teurastamisena, katoamaton Herran elämänä, kuolevainen maahan hautaamisena, kuolematon kuolleista nousemisena.

Pääsiäisen suuri sanoma siis julistaa: ”Se on täytetty.” (Joh. 19:30) Sen todistajana on tyhjä hauta. Mutta juhlan koko sanoma ei ole vielä tässä. Ei koko pääsiäinen ole vielä siinä, että meillä on Vapahtaja, joka edelleen on valmis tuomaan sairasvuoteen ääreen taivaan lahjoja, eikä siinä, että keskellämme on taakkoja pois ottava ja kenenkään seuraa karttamaton Herra. Ei pääsiäinen ole vielä siinä, että saamme tänään iloita Kristuksen kuolleista ylösnousemisesta ja elävänä olosta keskuudessamme. Pääsiäinen tahtoo saada meidät aivan uuteen tehtävään.

Kristusta etsimään tulleille annettiin käsky luopua etsimisestä ja kehotus rientää elävien luo levittämään ilosanomaa Elävästä Herrasta, joka päästää heidät avuttomuudesta ja ohjaa heidät uuteen elämään ja autuuteen. Tie on siis avoin. Ja portti kuolemasta elämään on avoin. Samoin kärsimyksestä ikuiseen autuuteen, synnin alaisuudesta vapauteen ja maan harmaudesta taivaan kirkkauteen. Pääsiäinen ei jätä meitä toimettomina kuuntelemaan, vaan tahtoo antaa meille kaikille uuden elämänsisällön, julistamisen ja palvelemisen suuren tehtävän, jotta koko maailma pääsisi iloitsemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voitosta.

Voittojuhlan hengellisessä ilossa rajat nykyhetken ja kirkastuneen tulevaisuuden väliltä tuntuvat katoavan. Viekäämme tätä ilosanomaa tuntemattomillekin kulkijoille, jotta kuka tahansa ja missä tahansa voisi kohdata ylösnousemuksen. Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!