Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Kirkkovuosi | 20.04.2019

Oulun metropoliitta Elian pääsiäistervehdys.

On koittanut kirkkovuoden suurin juhla, Herran pyhä pääsiäinen, johon koko kristillinen usko pohjautuu. Kristuksen ylösnousemuksen ympärille rakentuu koko kirkkokalenteri, ja jota me kristityt elämme ja koemme todeksi, emme vain kerran vuodessa tai vain yhtenä päivänä, vaan koko nelikymmenpäiväisen juhlakauden pääsiäissunnuntaista Herran taivaaseenastumisen juhlaan asti. Tyhjän haudan ihmeestä kerrotaan myös jokaisen sunnuntain aamupalveluksessa luettavassa ylösnousemusevankeliumissa.

Ihmiseksi tulleen Jumalan lihalliset kärsimykset ja kuolema ristillä ovat tosiasia. Ne ovat elävää todellisuutta, josta juuri Hänen tyhjä hautansa meille kertoo. Kristus on herätetty kuolleista, kuten pyhä apostoli Paavali kirjoittaa. Näin myös me kristityt olemme kastetut Kristukseen ja kuolleet Hänen kanssaan Kunniallisella ja Eläväksi tekevällä Ristillä:

Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:4-5)

Me olemme kuolleet pois synnistä ja näin ollen elämme Jumalalle Kristuksessa. Tätä varten olemme paastonneet nelikymmenpäiväisen Suuren paaston, ei Jumalaa, vaan itseämme varten, jotta olisimme valmiit ottamaan ylösnoussut Kristus vastaan.

Pääsiäinen on joka vuosi ja siihen valmistaudutaan ja paastoon kutsutaan joka kevät. Juuri siksi pyhä isämme Johannes Krysostomos kuuluisassa pääsiäissaarnassaan lohdullisesti toivottaa jokaisen alusta asti paastoten kilvoitelleen iloitsemaan palkastaan. Samoin hän toivottaa myös ne, ketkä vasta aloittivat paaston tai eivät ole paastonneet juhlapöytään mukaan, sillä kukaan ”älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle hän lahjoittaa. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pääsiäisellä on tämän teologisen yhteyden lisäksi myös kosminen ulottuvuus, sillä ei ole sattumaa, että juhlien juhla on keväällä silloin kun valo voittaa pimeyden. Elämä voittaa kuoleman, ei vain kirkossa, vaan koko luomakunnassa. Tästä luomakunnasta meidät kristittyinä on myös asetettu huolehtimaan. Yhtä lailla niin kuin huolehdimme sielustamme, on meidän huolehdittava luonnosta, jotta kuolema ei saisi meitä tai ympäristöämme valtaansa, vaan saisimme osaksemme iankaikkisen elämän. Toki fyysinen kuolema koskettaa aikanaan meitä jokaista, tulihan Kristus itsekin osalliseksi Aabrahamin helmasta laskeutuessaan alas tuonelaan, josta kolmantena päivänä nousi kirkastuneessa ruumiissaan ylös. Kuolema ei voinut pitää sisällään Elämänantajaa.

Pyhän apostolimme Paavalin sanoin: ”Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi. Hänhän sanoo: – Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:1-2)

Tämä päivä on se, jonka Herra teki – iloitkaamme ja riemuitkaamme, sillä Kristus on noussut ylös kuolleista!