Miten paastota?

Kirkkovuosi | 03.03.2019

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin paimenkirje Suuressa paastossa 2019.

Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret Kuopion ja Karjalan hiippakunnan seurakunnissa sekä luostareissa!

Jumalan armosta saamme taas vastaanottaa hengellisen kevään virkistävät päivät, osallistua katumusta synnyttäviin palveluksiin ja valmistautua paastolla vastaanottamaan kilvoituksen palkinnon, meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen valoisan Ylösnousemusjuhlan.

Paasto tuo useimmille ensimmäisenä mieleen ruoan tai laihdutuskuurin. Toki se voi olla osin sitäkin, mutta paaston ydin on syvemmällä. Pyhien joukkoon liitettävä, aina muistettava Valamon vanhus, skeemaigumeni Johannes on kirjoittanut hengelliselle lapselleen: ”Meidän tulee olla kuuliaisia kirkolle ja täyttää tarkoin kaikki, mitä se on säätänyt. Jos jotain jää täyttämättä, heikkoja kun olemme, meidän tulee syyttää itseämme ja katua. Pyhä Diadokhos kirjoittaa: `Paastolla on oma arvonsa välikappaleena niille, jotka pyrkivät sielun puhtauteen, mutta paastolla sinänsä ei ole arvoa Jumalan edessä.` Pyhä kirkko veisaa suuren paaston ensimmäisen viikon maanantai-iltana: `Totinen paasto on pahan välttämistä, kielen hillintää, kiivastuksesta pidättymistä, himoista, panettelusta, valheesta ja väärästä valasta luopumista. Tämä on totinen ja otollinen paasto.`

Oppinut mies ja suuri askeetti Cassianus kirjoittaa:´Jos paastoamisemme perustuu siihen, että muka syöminen on syntiä, emme ainoastaan jää vaille hedelmää pidättäytymisestämme, vaan apostolin mukaan päällemme myös lankeaa raskas syytös, sillä silloinhan vieroksumme ruokia, jotka Jumalan on luonut niiden kiitoksella nautittavaksi, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan (1. Tim. 4:3-4) ja ainoastaan sille, joka pitää jotain epäpyhänä, sille se on epäpyhää (Room. 14:14).´ Niinpä ketään ei tuomittu vain ruoan käytön vuoksi, vaan jos syöjiä on tuomittu, se on tapahtunut siitä syystä, että syömiseen on liittynyt tai siitä on seurannut jotain tuomion ansaitsevaa.”

Kristus opettaa, ettei meitä saastuta se mikä menee suusta sisään vaan se mikä sieltä tulee ulos, eli pahat puheet. (Matt. 15:11) Ruokapaasto menee hukkaan jos emme kykene paastoamaan myös sanoista: toisten asiattomasta moitiskelusta, itsekehusta, ylpeilystä ja parjauksesta.

Mistä tavallinen työssäkäyvä ihminen voi luopua ja miten paastota? Paaston aikana voimme keskittyä huolehtimaan itsestämme ja luopua turhasta. Sen voimme tehdä lukemalla hengellistä kirjallisuutta, liikkumalla ja lepäämällä. Voimme luopua nautintoaineista ja turhista ostoksista. Paaston aikana voimme jättää ostamatta vaikkapa iltapäivälehdet ja makeiset sekä rajoittaa tiedotusvälineiden seuraamista. Lähimmäisiämme voimme huomioida uhraamalla heille enemmän aikaa ja kuuntelemalla. Paastoamisen ei siis tarvitse ole monimutkainen suoritus. Siihen löytyy aineksia jokaisen meidän elintavoista ja elämänpiiristä.

Luettelin edellä monta esimerkkiä mahdollisuudesta paastota. Jos ne kaikki haluaisi toteuttaa yhden paaston aikana, niin voisi tulla pettymys, kun ei onnistu yhdessä, eikä toisessakaan asiassa. Lopulta voi kiusaaja koetella ihmistä niin, että saa hänet lopettamaan kaiken yrittämisen. Sen vuoksi on hyvä ottaa huomioon omat mahdollisuudet ja voimavarat ja koettaa paastota vaikka vain yhdessä itselle kipeimmässä asiassa. Hengellisessä elämässä, myös paastossa, on tarpeen saada onnistumisen kokemuksia ja tuntea, että siitä on minulle hyötyä.     

Paastoaika saa toivottavasti jokaisen meistä miettimään omaa elämäntapaamme. Paasto on meille suotu aika pohtia, miten huolehdimme itsestämme, miten suhtaudumme lähimmäisiimme, mitä kulutamme ja mihin käytämme aikaamme. Suurena apuna ja tien viittana paaston taipaleella ovat pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanat, jotka kiinnittävät huomiomme ei suinkaan ruokaan tai muuhun ulkoiseen, vaan ihmisen sisäiseen kilvoitteluun. Ne kuuluvat seuraavasti:

Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä minun rikokseni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti. Aamen