Uutta tietoa oman uskonnon opetuksesta

Ajankohtaista | 20.02.2019

Uskonnonopetuksella ja -opettajilla on tärkeä rooli kotien uskontokasvatuksen tukemisessa, havaitsi apulaisprofessori Pekka Metso tutkimuksessaan.

Ortodoksisten lasten ja nuorten vanhemmat arvostavat oman uskonnon opetusta. Vanhempien mukaan uskonnonopettajilla on erittäin tärkeä rooli lasten ortodoksisen identiteetin vahvistajina. Monet vanhemmat ovat tietoisia haasteista ja paineista, joita kouluympäristö synnyttää heidän vähemmistöön kuuluvien lastensa elämässä. Nämä asiat selviävät Itä-Suomen yliopiston teologian osastossa apulaisprofessorina työskentelevän Pekka Metson vasta ilmestyneessä tutkimuksessa.

Metso selvitti tutkimuksessaan yhtäältä sitä, miten suomalaiset ortodoksisten lasten vanhemmat kokevat lastensa ortodoksisuuden tulemisen näkyväksi kouluyhteisössä uskonnonopetuksen kautta. Toiseksi hän tarkasteli vanhempien käsityksiä uskonnonopetuksen vaikutuksesta lasten uskonnolliselle identiteetille.

– Uskonnonopetus on Suomessa pakollinen kouluaine. Monista muista maista poiketen ainetta opetetaan meillä eriytetysti eli ryhmät järjestetään oppilaitten oman uskonnon mukaan. Ortodoksisten lasten vanhemmille tämä järjestely näyttää sopivan hyvin, Metso kertoo.

Ortodoksinen kirkko on vuosien ajan tuonut voimakkaasti esiin oman uskonnon opetuksen merkityksen lasten ja nuorten ortodoksiselle identiteetille.

– Jos kirkko on painottanut uskonnonopetuksen arvoa, samoin tekevät vanhemmatkin. Yli puolet tutkimukseeni osallistuneista vanhemmista kertoi arvostavansa uskonnonopetusta varauksetta. Pieni osa tutkimukseen osallistuneista vanhemmista toi esille kielteisiä kokemuksia, lähinnä opetusjärjestelyihin liittyen. Yksittäisissä tapauksissa uskonnonopettajan toiminta ja suhtautuminen lapsiin herätti vanhemmissa ärtymystä, Metso kuvailee.

Uskonnonopetuksen järjestäminen normaalin koulupäivän ulkopuolella, siirtyminen toiselle koululle uskonnonopetusta varten ja tuntien epäsäännöllisyys olivat aineistosta nousevia keskeisiä epäkohtia. Uskonnonopetuksen järjestelyt, kuten erilainen lukujärjestys ja muut poikkeavuudet tekevät näkyväksi ortodoksilasten kuulumisen vähemmistöuskontoon.

– Aineistoni tuo esille ruohonjuuritason kokemuksen siitä, miten kuuluminen vähemmistöön ja uskonnon näkyminen koulussa johdattavat perheitä pohtimaan omaa suhdettaan ortodoksisuuteen. Monet vanhemmat pohtivat lastensa kokemusten kautta uskonnon henkilökohtaista, yksityistä, julkista ja yhteisöllistä luonnetta. Jos tämä johtaa perheen sisäiseen keskusteluun ortodoksisen perinteen merkityksestä, on sillä uskonnollista identiteettiä vahvistava vaikutus, Metso kertoo.

Aiemmissa tutkimuksessa on havaittu, että lapset saattavat kokea vähemmistöön kuulumisen kielteisenä. Yksinäisyyden kokemus ja erilaisuuden synnyttämä ahdistus ovat osa monen uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvan lapsen elämää Suomessa.

– Ehkä tietoisuus vähemmistöön kuulumisesta selittää sitä, että monet vanhemmat ovat epävarmoja omassa uskontokasvattajan roolissaan. Monet heistä pitävät uskonnonopetusta tärkeänä sen takia, etteivät itse koe osaavansa toimia lastensa uskonnollisina kasvattajina. Uskonnonopettajilla näyttäisi siis olevan suurempi vastuu oppilaittensa identiteetin tukemisesta, kuin mitä opetussuunnitelmaan on kirjattu. Vanhempien kuvausten perusteella uskonnonopettajiin ollaan pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä, toteaa Metso.

Pekka Metson tutkimus ilmestyi alkuvuodesta 2019 brittiläisessä uskonnonopetuksen tutkimuksen aikakauskirjassa Journal of Religious Educationissa. Tutkimukseen voi tutustua osoitteessa https://link.springer.com/article/10.1007/s40839-019-00075-5