Metropoliitta Arsenin puhe toimeenasettamispäivänä

Ajankohtaista | 17.02.2019

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin puhe intronisaatiojuhlassa 17.2.2019.

Metropoliitta Arseni puhuu

Kuuliaisena Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kutsulle: ”Ette te minua valinneet, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy.” (Joh. 15:16), otan rohkeasti vastaan kirkkomme minulle uskoman uuden ja edellistä vastuullisemman tehtävän Kuopion ja Karjalan hiippakunnan ensimmäisenä metropoliittana. Kirkon piispalliseen palvelutehtävään ja työhön ei ihminen voi tulla omasta aloitteestaan ja pyrkimyksestään, vaan Jumala itse kutsuu siihen ja valitsee tehtävään sopivaksi katsomansa palvelijan.

Uuteen tehtävään astuessani minulle antaa voimaa jo pelkkä tieto, että puolestani rukoillaan täällä omassa hiippakunnassa, ja että tukenani on Suomen autonomisen paikalliskirkon lisäksi Äitikirkkomme, Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin apu ja Hänen Pyhyytensä patriarkka Bartolomeoksen isällinen siunaus ja pyhät esirukoukset.

Valintani jälkeen olen pohtinut, mikä hiippakunnan piispan työssä on olennaisinta, etten hukkaisi aikaani ehkä sinällään mielenkiintoisiin tehtäviin, jotka eivät kuitenkaan ole kirkon työtä ja sitä palvelua, jota papisto ja kansa esipaimenelta odottavat. Piispan keskeisin velvollisuus toimen hoidossa on toimittaa jumalanpalveluksia ja opettaa niissä. Vapahtaja velvoitti apostolit ensin opettamaan ja vasta sitten kastamaan. Tähän viitaten pyhä apostoli Paavali vannottaa Efeson ensimmäistä paimenta Timoteusta Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä julistamaan Evankeliumin sanaa, astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtelemaan, varoittamaan ja kehottamaan aina pitkämielisesti opettaen (2. Tim. 4:1-2). Opetuksen merkitystä korostaa myös se, että kanonien joukossa on erityinen sääntö, joka velvoittaa piispaa opettamaan. Tätä Pyhien apostolien 58. kanonia selittäen Johannes Zonaras toteaa, että ”Jokaisen piispan hartioilla lepää ehdoton velvollisuus opettaa hänelle uskottua kansaa vanhurskauden dogmeissa ja johtaa sitä totiseen uskoon ja kunnialliseen elämään…

Toinen tärkeä piispan tehtävä on ortodoksisen kirkon perinnäistapojen, lain, kirkkojärjestyksen ja kanonisten sääntöjen noudattaminen. Apostolisen perinnön säilyttäminen ja ylläpitäminen on piispan erityinen velvollisuus ja tehtävä. Tämä ei merkitse vain mekaanista vanhan toistoa ja olemassa olevan säilyttämistä, vaan koko kirkon perinteen jatkuvaa opiskelua ja soveltamista oman aikamme tarpeisiin. Asiat ja ongelmat, joita kirkossa ilmenee, eivät sinällään ole uusia, vaan ne toistuvat aina uudestaan ja uudenlaisina olosuhteiden vaihtuessa. Piispan tehtävä kirkon perinnön säilyttäjänä ja ylläpitäjänä on nostaa perinteestä esiin oikeat vastaukset ja tulkita ne ajallemme ymmärrettävällä kielellä. Mitä paremmin hiippakunnaan piispa tuntee kirkkomme opin, perinteen ja apostolisen tradition, sitä paremmin hän voi edesauttaa oman aikamme ihmisiä löytämään oikeita vastauksia, säilyttämään uskon ja saavuttamaan pelastuksen, mikä on kristillisen uskonelämän päämäärä.

Kolmas keskeinen velvollisuus on tukea, opastaa ja vahvistaa kirkon työntekijöitä heidän tehtävissään. Työntekijöiden tukemisessa, innostamisessa, opastamisessa ja tarvittaessa myös ojentamisessa pyrin muistamaan Vapahtajamme käskyn rakastaa lähimmäistä (Matt. 22:39) ja pyhän apostoli Paavalin opetuksen, ettemme puutteinemme ja synteinemme ole lain vaan armon alaisia (Room. 6:14). Kenenkään ongelma, synti tai puute ei poistu rangaistuksella, vaan se päinvastoin synnyttää vihaa. Ojennukseen ja opastukseen tulee liittyä armahtavaisuus, sillä Vapahtajamme opettaa, että ”Autuaita ne jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan” (Matt.5:7).

Osan hiippakunnan piispan toimenkuvasta muodostavat hallinnolliset työt, joista pääosa on määritelty laissa ortodoksisesta kirkosta ja ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksessä. Hallinto on tärkeä, mutta pyhän Raamatun opetuksen valossa ja kanonien ohjeistuksessa ne eivät kuitenkaan ole esipaimen työn olennaisinta ydintä.

Uuteen tehtävääni liittyy uusia haasteita, velvollisuuksia ja myös mahdollisuuksia. Näitä ajatellessani minua rohkaisee ja ohjaa apostoli Paavalin Timoteukselle antama neuvo hengellisestä palvelutehtävästä: ”Pyri kaikin voimin osoittautumaan Jumalan silmissä luotettavaksi työntekijäksi, joka ei häpeä työtään ja joka opettaa totuuden sanaa oikein.” ( 2 Tim. 2:15) ja apostoli Pietarin opetus: ”Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Piet.4:11)

Muistaen nöyränä apostoli Paavalin sanat: ”Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovitukseksi.” (Hepr. 5:1-4), tottelen minulle osoitettua kutsua. Uskon, että Herra joka minut on nyt tähän tehtävään kutsunut, myös vahvistaa minua ja antaa ne armolahjat, jotka tehtävässäni tarvitsen. Aamen.