Pyhä Gregorios Nyssalainen 10. tammikuuta

Kirkkovuosi | 09.01.2019

Pyhä Gregorios syntyi neljäntenä poikana yhteen kirkon historian kuuluisimmista perheistä: pyhien joukkoon on luettu myös Gregorioksen molemmat vanhemmat ja neljä sisarusta.

Pyhä Gregorios syntyi Kappadokian Kesareassa, oletettavasti vuonna 331. Hän oli neljäs poika kirkon historian ilmeisesti kuuluisimmassa perheessä, jonka jäsenistä pyhinä kunnioitettuja ovat isä Basileios vanhempi, äiti Emmeleia ja sisarukset Basileios (1.1.), Makrina (19.7.), Naukratios ja Pietari (9.1.). Kodin ilmapiiri oli niin antoisa, että Gregorios ei lähtenyt opiskelemaan mihinkään aikansa keskukseen, toisin kuin isoveljensä Basileios. Gregorios sai opetusta isältään, joka oli retoriikan mestari. Näin hän perehtyi kattavasti filosofiaan, kirjallisuuteen ja muihin tieteisiin. Gregorios syvensi tietojaan ja taitojaan itseopiskellen ja hänestä tuli lopulta yksi kaikkein suurimmista kirkollisista ajattelijoista ja helleenisen kulttuurin kristillistäjistä.

Jo nuorena Gregorios kastettiin ja vihittiin lukijaksi. Kirkollinen ura oli jo hänen edessään, mutta hän suuntautui kuitenkin maallisten tieteiden pariin. Hänestä tuli arvostettu teologian opettaja, ja hän meni naimisiin Teosebeia-nimisen nuoren kristityn neidon kanssa. Sisaruksista Makrina sen sijaan oli innokas neitseellisen ja askeettisen elämän ihailija, ja hän suositteli palavasti kilvoituselämää ja luostariyhteisöjä äidilleen ja veljilleen.

Avioliitostaan huolimatta Gregorios vietti välillä pitkiäkin aikoja sekä Basileioksen että Gregorios Teologin (25.1.) munkkiyhteisöissä Irisjoen varrella. Näin hänkin pääsi kokemaan erakkoelämän iloja: hiljaisuutta, vapautta maallisista huolista, pyhien kirjoitusten ja opinkohtien syvällisempää mietiskelyä sekä hengen kohoamisen Jumalan puoleen rukouksessa. Basileios oli juuri laatinut luostarielämän säännöt ja alkanut luoda järjestystä Kappadokian luostarielämään. Heidän yhteisten pohdiskelujensa seurauksena syntyi kirja Neitsyydestä ja kristillisestä täydellisyydestä. Gregorios oli itse valinnut toisen tien, mutta hän tunsi syvää ihailua neitseelliseen kilvoituselämään, joka saattaa ihmisen enkelien kaltaisuuteen ja siten osallisuuteen jumalallisesta katoamattomuudesta.

Tullessaan Kesarean arkkipiispaksi vuonna 370 Basileios kokosi ympärilleen luotettavimpia ystäviään puolustaakseen Nikean kirkolliskokouksen päätöksiä areiolaisen keisarin Valensin vainolta. Tässä vaiheessa Gregorios valittiin Nyssan pikkukaupungin piispaksi (khorepiskopos). Gregorios oli enemmänkin itselleen rehellinen idealisti kuin diplomaattinen poliitikko tai hallinnollinen johtaja, ja pian hän joutuikin areiolaisten juonittelujen uhriksi. Nämä syyttivät häntä kirkon varojen kavaltamisesta ja pitivät hänen piispaksi vihkimistäänkin sääntöjenvastaisena. Areiolaisen prefektin tukemana Gregorios määrättiin karkotettavaksi vuonna 376.

Pyhä Gregorios otti päätöksen vastaan vaieten ja vastustamatta. Herransa tavoin hän alistui kärsimään vastustelematta ja oli kuin karitsa teurastajiensa edessä. Kahden vuoden kuluttua keisari Valens kuoli ja Gregorios pääsi palaamaan istuimelleen voittosaatossa. Pian tämän jälkeen hänen rakas veljensä ja opettajansa pyhä Basileios kuoli. Gregorios oli aina pitänyt häntä enemmänkin hengellisenä isänään kuin maallisena veljenään. Nyt sävyisä filosofi Gregorios otti veljensä paikan ortodoksisen uskon johtavana ajattelijana ja puolustajana.

Gregorios osallistui opilliseen keskusteluun innokkaasti, ja hänen syvälliset teologiset näköalansa ja vaikuttava puhetaitonsa saivat kaikilta arvostusta ja kunnioitusta. Gregorios oli piispana varsin toimelias. Hän puhdisti pyhän Meletioksen (12.2.) perusteettomista syytöksistä, vaikutti veljensä Pietarin (9.1.) valintaan Sebasteian piispaksi ja järjesti Pontoksen–Armenian alueen kirkollisia oloja. Hän osallistui Antiokiassa vuonna 379 piispojen kokoukseen, joka pyrki lopettamaan aluetta vuosikymmeniä vaivanneen skisman. Arabiassa ja Mesopotamian suunnalla vaikutti kaksi liikettä, joista toinen kieltäytyi kunnioittamasta Jumalansynnyttäjää ja toinen palvoi häntä jumalattarena. Gregorioksen vastuulle annettiin näiden saattaminen tasapainoon. Näihin aikoihin Gregorios kävi myös Jerusalemissa ja pyhillä paikoilla. Hän kuitenkin pettyi siihen, kuinka paljon Pyhässä kaupungissakin oli kaikenlaisia paheita ja turhia kiistoja.

Gregorioksen ajattelu ja vaikutus jäivät elämään hänen kirjoitustensa kautta. Hän laati sarjan poleemisia kirjoituksia ääri-areiolaista Eunomiosta vastaan puolustaakseen jumalallisen luonnon käsittämättömyyttä. Apollinariosta vastaan hän kirjoitti osoittaakseen, että Kristus tuli todelliseksi ihmiseksi sekä sielunsa että ruumiinsa puolesta. Gregorios laati 380-luvulla monia muitakin merkittäviä kirjoituksia kuten Sielusta ja ylösnousemuksesta, Makrinan elämä ja Ihmisen luomisesta. Teologisia opetuksiaan hän kokosi Suureen katekeesiin. Gregorios tunsi keski- ja uusplatonistisen ajattelun paremmin kuin useimmat muut teologit, ja hän kykeni soveltamaan sitä kristillisen hengenelämän ilmaisun syventämiseen.

Vuonna 381 Gregorios Nyssalainen osallistui Konstantinopolissa toiseen yleiseen kirkolliskokoukseen, jossa hän murskasi areiolaisten ja Pyhän Hengen jumaluuden kieltäjien järkeilyt. Lopputulos oli riemuvoitto ortodoksiselle opetukselle Pyhästä Kolminaisuudesta – samalle, jonka puolesta pyhä Basileios oli taistellut koko elämänsä. Kirkolliskokouksen isät kunnioittivat Gregoriosta ortodoksisuuden tukipylväänä ja pitivät häntä pyhien Athanasios Suuren ja Basileios Suuren arvollisena seuraajana. Gregorios oli mukana kaikissa tärkeissä kirkon johtajien kokoontumisissa. Hänet lähetettiin sovittelemaan kirkon kiistoja Palestiinassa ja Arabiassa. Kun Gregorios palasi Konstantinopoliin, keisari Teodosios otti hänet hengelliseksi neuvonantajakseen ja ohjaajakseen. Vuonna 385 keisari pyysi häntä puhumaan vaimonsa Pulkherian ja tyttärensä Plakillan (lat. Flacilla) hautajaisissa.

Kirkon elämässä alkoi rauhallisempi kausi, jonka aikana Gregorios saattoi omistautua hengelliseen elämään ja pyhän Basileioksen perustamien luostarien ohjaamiseen. Hänen vaimonsa ja hengellinen sisarensa Teosebeia oli kuollut, ja keisari hoveineen oli siirtynyt Milanoon. Gregorios jatkoi veljensä työtä luostarimaailman johtohahmona samalla innolla kuin oli jatkanut tämän teologistakin työtä. Basileios oli organisoinut luostarien elämää ja laatinut niille sääntöjä, mutta Gregorios tuotti yleviä mystisen teologian kirjoituksia, jotka olivat toinen toistaan syvällisempiä ja kauniimpia. Mahtavimpia näistä ovat hänen viimeisiin kirjoituksiinsa kuuluvat teokset Mooseksen elämä ja Homilioita Laulujen laulusta. Ne olivat aivan uudenlaisia ortodoksisen hengellisen opetuksen esityksiä, jotka nojautuivat sekä käytännön kilvoituselämän kokemukseen että dogmatiikan syvälliseen hallintaan. Hänen ajattelunsa on herkkää ja ilmaisunsa poikkeuksellisen kaunista.

Gregorioksen ajattelun yksi keskeisiä kulmakiviä on se, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, heijastamaan Hänen täydellisyyttään ja vapauttaan. Vapauden väärinkäytön tähden turmelukseen langenneena, kuolevaisuuden ja himojen ”nahkaiseen vaatteeseen” verhoutuneena ihminen tarvitsee uudistumista. Luomakunnan palaaminen alkuperäiseen tilaansa Jumalan yhteydessä ja ihmisen pääsy papilliseen ja kuninkaalliseen tehtäväänsä tulevat mahdolliseksi Kristuksen inkarnaation kautta. Kasteen kautta ihminen liittyy Kristuksen mystiseen ruumiiseen, ja tällöin Hänen läsnäolonsa voi virrata ihmisessä yhä enemmän ja enemmän. Näin ihmiselle avautuu päättymätön kehitys kohti sekoittumatonta yhtymistä äärettömään Jumalaan. Kristus on avannut tien, jolla kristitty ja koko ihmiskunta, vieläpä koko luomakunta voi kirkastua.

Gregorioksen ajattelulle on tyypillistä, että se jää aina avoimeksi ylöspäin. Hengenelämälle ei ole minkäänlaista ylärajaa ajassa eikä ikuisuudessa. Gregorios kirjoittaa esimerkiksi Mooseksesta: ”Hän ei pysähtynyt kiivetessään vaan oli aina liikkeessä ylöspäin. Hän ei rajannut nousuaan tähtiin. Kun hän oli asettanut jalkansa niille portaille, joita pitkin Herra itse oli kulkenut, hän oli jo liikkeessä kohti seuraavaa askelmaa. Mooses jatkoi nousemista yhä korkeammalle, sillä hän löysi aina korkeimman saavuttamansa askelman takaa uuden askelman.” Tämä on ihmisen ja luomakunnan kutsumus.

Pyhä Gregorios Nyssalainen osallistui vielä vuonna 394 kirkolliskokoukseen Konstantinopolissa. Hänen viimeisistä vuosistaan ja vaiheistaan ei tiedetä juuri mitään, mikä viittaa siihen, että hän vietti ne hiljaisuudessa. Hän nukkui pois ilmeisesti vuoden 395 tienoilla.

Teksti: Synaksarion