Pyhä Trifon Petsamolainen 15. joulukuuta

Kirkkovuosi | 14.12.2018
Pyhän ikoni

Lempeä valistaja raivasi pohjoisessa tietä Kristukselle.

Pyhä Trifon Petsamolainen on kirkkokansalle tuttu nimi, sillä hän on yksi Karjalan valistajien joukossa muisteltavista pyhistä. Tämä 1400-luvun lopulla syntynyt pyhä kilvoitteli kuitenkin kaukana Karjalasta. Kirkko tuntee hänet ennen kaikkea pohjoisen asukkaiden valistajana ja Petsamon luostarin perustajana.

Pyhä Trifon, siviilinimeltään Mitrofan, syntyi Keski-Venäjällä asuneeseen pappisperheeseen. Hurskaassa kodissa kasvanut nuorukainen tunsi jo varhain kutsumusta erakkoelämään. Kerran rukoillessaan yksin metsässä Mitrofan kuuli äänen, joka sanoi: ”Trifon, tämä ei ole sinun paikkasi. Tyhjä ja janoinen maa odottaa sinua.” Mitrofan jätti lapsuudenkotinsa ja lähti pohjoiseen Petsamojoelle julistamaan sanaa Kristuksesta.

Mitrofan pyrki tutustumaan pohjoisen asukkaiden tapoihin ja pakanallisiin uskomuksiin löytääkseen oikean tavan lähestyä näitä ihmisiä. Siitä huolimatta vastaanotto oli ensi alkuun vihamielinen, jopa avoimen väkivaltainen. Mitrofan ei kuitenkaan antanut tämän lannistaa itseään, vaan jatkoi sinnikkäästi työtään. Kärsivällisen ja lempeän saarnamiehen työ kantoi hedelmää ja vähä vähältä Jumalan sana sai sijaa lappalaisten keskuudessa. Ratkaiseva edistysaskel oli kun Mitrofan sai työtoverikseen Solovetskin luostarissa kilvoitelleen munkin nimeltä Feodorit, joka osasi saamelaisten kieltä.

Pyydettyään ja saatuaan Novgorodin arkkipiispa Makariukselta luvan, Mitrofan perusti Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi kirkon pohjoiseen. Vuonna 1533 pappismunkki Ilja tuli ja vihki kirkon. Samalla Mitrofan vihittiin munkiksi nimellä Trifon ja hän alkoi johtaa Pyhän Kolminaisuuden luostaria Petsamojoen varrella levittäen samalla voimallisesti kristinuskoa pohjoisen asukkaille.

Vierailtuaan Moskovassa Trifon sai taloudellista apua tsaari Iivana IV:n pojalta Feodorilta. Tämän avustuksen turvin luostari selvisi monien vaikeiden aikojen ohi. Feodorilta saaduilla varoilla rakennettiin myös kirkko Borisin ja Glebin muistoksi Paatsjoen suuhun.

Pyhä Trifon kuoli 88-vuotiaana vuonna 1583 vietettyään noin 60 vuotta pohjoisilla seuduilla. Paikalliset kääntyivät hänen puoleensa rukouksessa tämän jälkeenkin. Kirkkokansan Trifonia kohtaan osoittama kunnioitus vakiinnutti myöhemmin hänen asemansa pyhien joukossa.

Pyhän troparissa hänen elämäntyötään kuvataan näin: ”Tultuasi ensimmäisenä valistajana äärimmäiseen pohjolaan sinä, oi pyhittäjäisämme Trifon, ohjasit sen asujat elämään johtavalle tielle uudestisynnyttäen heidät vedestä ja Pyhästä Hengestä. Sinä istutit hengelliset lapsesi hedelmättömään kiveliöön kuin etelän öljypuut ja perustit luostarin elämänalkuisen Kolminaisuuden nimeen. Sen tähden kunnioittaen sinua apostolina ja erämaakilvoittelijana me hartaasti sinulle lausumme: Rukoile Jumalaa kaikkien niiden puolesta, jotka muistoasi kunnioittavat.”

Vuonna 1589 sotajoukot tuhosivat alkuperäisen Petsamon luostarin. Luostarin hengellinen perintö ei kuitenkaan tuhoutunut, vaan luostari jatkoi elämäänsä Kuolan niemimaalla vuoteen 1764 saakka. Sen jälkeen luostarin hengellisenä muistomerkkinä toimi Petsamossa pyhittäjä Trifonin haudan päälle rakennettu kirkko, kunnes luostaria ryhdyttiin Solovetskin luostarin aloitteesta rakentamaan uudelleen vuonna 1886. Luostarin suotuisa kehitys katkesi ensimmäiseen maailmansotaan, jolloin myös Petsamon luostarin nuoret kutsuttiin Venäjän rintamalle.

Tarton rauhassa vuonna 1920 Petsamon luostari jäi Suomen valtion alueelle. Vuosina 1921-31 Petsamon luostarin johtajana toimi Valamon luostarista lähetetty igumeni Jakinf, jonka jälkipolvet tuntevat skeemaigumeni Johanneksena. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa kesällä 1944 Petsamon luostarin viimeiset munkit siirtyivät Heinävedelle Uuteen Valamoon. Heistä viimeinen, munkki Akaki kuoli vuonna 1984 kunnioitettavassa 110 vuoden iässä.

Petsamon luostari elää edelleen asiakirjojen sivuilla ja sillä on jonkin verran Suomen ortodoksisen kirkon hallinnoimaa omaisuutta. Historiallisella Petsamon luostarin paikalla on viime vuosikymmeninä virinnyt myös uutta luostaritoimintaa.

Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo