In memoriam: Robert F. Taft, SJ

Ajankohtaista | 03.11.2018

Taft toimi Rooman pontifikaalisessa orientaalisessa instituutissa professorina vuodesta 1975 vuoteen 2011.

Robert Taft

Robert F. Taft syntyi 9. tammikuuta 1932 Provindencessä, Rhode Islandin osavaltiossa Yhdysvaltojen itärannikolla Taftin perheeseen, joka on USA:ssa tunnettu poliittisesta aktiivisuudestaan. Taft liittyi noviisiksi jesuiittaveljestöön 1949 ollessaan vasta 17-vuotias. Hän suoritti hengellisen ja akateemisen koulutuksensa perusopinnot filosofiassa entisessä Weston Collegessa, Westonissa, Massachusettsin osavaltiossa. Ollessaan vielä noviisi hän opetti kolme vuotta Bagdadin Jesuiittayliopistossa. Hän palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1959 hankkiakseen venäjän kielen ylemmän korkeakoulututkinnon Fordhamin yliopistosta, ja hänet vihittiin papiksi bysanttilaiseen riitukseen 7. kesäkuuta 1963.

Taft kiinnostui itäisen kristikunnan liturgisista perinteistä ja koska hän oli opiskellut venäjän kieltä, aloitti hän jatko-opintonsa Rooman pontifikaalisessa orientaalisessa instituutissa – tuttavammin ’Orientalessa’ – vuonna 1970. Paavi Benedictus XV perusti tämän instituutin vuonna 1917. Väitöskirjansa Robert teki jesuiitta professori Juan Mateosin ohjauksessa liturgian suuren saaton tematiikasta. Työ valmistui vuonna 1975 ja julkaistiin myöhemmin nimellä "The Great Entrance". Sitä alettiin oitis pitää liturgiikan tutkimusalan klassikkona.

Taft toimi Rooman Orientalen professorina vuodesta 1975 vuoteen 2011. Urallaan hän ehti ohjata lukemattomia tohtorinväitöksiä. Hänen osaamisensa toi hänelle tunnustusta monilta itäisiltä kirkkokunnilta. Näihin lukeutuivat Ukrainan ja Armenian katoliset kirkot Euroopassa, Lähi-idän kaldealais-katolinen kirkko, sekä Intiassa toimivat syrialais-malankarilainen ja syyrialais-malabarilaiset katoliset kirkot. 1972–1976 hän vastasi Orientala Christian Periodican julkaisusta, ja 1987–2004 toimi Orientalia Christiana Analecta -julkaisun toimittajana. Robert toimi myös usean paavillisen kuurian alaisen kirkollisen dikasterian itäisten kirkkokuntien osaston erityisneuvonantajana. Hän myös perusti itäisen kirkon liturgista perinnettä tutkivan yhteisön Societas Orientalium Liturgiarumin.

Vuonna 1998 Robert Taft ylennettiin mitra-arkkimandriitaksi Ukrainan kreikkalais-katolisessa kirkossa. Samalla hänelle myönnettiin oikeus kahden koruristin käyttöön.

Taft oli sanavalmis havainnoitsija. Hän kutsui "typeryyden huipuksi" argumenttia, jonka mukaan latinankielisen tridentisen messun lähestymistapa jumalanpalveluksen mysteeriin on erinomaisempi, kuin kansankielisen messun modernissa jumalanpalveluksessa. Hän kannatti ortodoksisten kirkkojen synodaalisen hallintomuodon käyttämistä katolisen kirkon hallinnossa. Kun ehtoollisyhteyskysymystä idän assyrialaisen kirkon kanssa ryhdyttiin pohtimaan, prosessin aikana yhteyden esteeksi nousi assyrialaisten liturgia josta puuttui tarkat ehtoollisen asetussanat, joita katolinen kirkko pitää ehdottomana. Taftin tekemän analyysin pohjalta kristillisen yhteyden pontifikaalinen neuvosto antoi määräyksen vuonna 2001, että kummankin kirkon jäsenten on sallittu hätätapauksissa nauttia ehtoollista toistensa papistolta.

Vuonna 2001 Taft valittiin Britannian akatemian kirjeenvaihtajaksi (Corresponding Fellow), joka on korkein kunnianosoitus jonka Akatemia myöntää muille kuin briteille tunnustuksena akateemisista ansioista. Taftin tuotanto  käsittää noin 800 artikkelia, kirjaa ja muita tekstejä. Vain viisi muuta jesuiittaa ovat saaneet vastaavaan kunnianosoituksen. Taft on ainoa amerikkalainen jesuiitta, joka on toistaiseksi nimetty Britannian akatemian kirjeenvaihtajaksi.

Opiskellessani Ateenassa vuosina 2010–2012 matkasin usein Roomaan Pontifikaaliseen Orientaaliseen instituuttiin tutkimus/opintotarkoituksissa. Majapaikkanani toimi aina Collegium Russicum, jonka perustamishistoria juontaa juurensa vuoteen 1928, jolloin Roomassa koulutettiin venäjänkielisiä pappeja lähetystyöhön. Nykypäivänä siellä opiskellaan venäläistä kulttuuria ja hengellistä elämää. Muistelen edelleen tuota seminaaria ilolla ja syvällä kiitollisuudella. Se kokosi opiskelijoita pääosin Ukrainasta ja muualta Itä-Euroopasta. Russicum on tietääkseni ainoa Vatikaanin alainen seminaari, jossa toimii ortodoksinen kappeli katolisen itäisen riituksen ohella.

Ystävystyin läheisesti Russicumin vararehtorina tuolloin toimineen jesuiitan kanssa, joka toimi siitä lähtien ”matkaoppaanani” itäiseen katolilaisuuteen. Koettavaa ja nähtäväänhän oli paljon ja tämä matka jatkuu edelleen. Hänen kanssaan kävimme yhdessä konferensseissa, milloin Italiassa milloin Kreikassa, mutta näiden lisäksi myös ahkerasti naapurirakennuksen Orientalen teologisessa kirjastossa. Siellä työskenteli myös isä Robert. Siellä häneen myös tutustuin. Muistan elävästi hänen kerran minulta kysyneen ”mitä teet Ateenassa, sinun tulee olla täällä Roomassa!” Kuittasin tämän toteamuksen hymyillen. Pian tämän tapaamisen jälkeen sain tietää, että vuonna 2011 Taft jätti Rooman ja työtehtävänsä, jossa hän toimi 46 vuoden ajan. Hän muutti takaisin Yhdysvaltoihin Campion Halliin, Westoniin, sinne missä hänen ansiokas akateeminen uransa sai alkunsa. Paikka toimii nykyisin New Englandin jesuiittojen eläkeläiskeskuksena.

Isä Robert Taft siirtyi ajasta ikuisuuteen 2.11.2018.

Memory eternal! 

Teksti: TT Jelisei Heikkilä
Kuva: Orthodoxy in Dialogue -sivusto