Pokrovana muistellaan myös kirkkolaulajia

Kirkkovuosi | 30.09.2018
Johannes Kukuzeleksen ikoni

Pyhät kirkkolaulajat Romanos Melodos, Johannes Kukuzeles ja Gregorios Domestikos: rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme.

Lokakuun 1. päivä on Kreikan kirkossa julistettu kaikkien kirkkolaulajien muistopäiväksi. Syy tähän on se, että tänä päivänä muistellaan paitsi Jumalansynnyttäjän suojelusta, myös kolmea pyhää kirkkolaulajaa.

Ensimmäinen näistä, pyhä Romanos Melodos, syntyi 400-luvun lopulla Syyrian Emesassa (Homs). Myöhemmin hänet vihittiin diakoniksi Beirutissa, mutta suurimman osan urastaan hän toimi Itä-Rooman pääkaupungissa, Konstantinopolissa. Pyhä Romanos oli hänen elämäkertansa mukaan heikkoääninen. Jouluna Blahernan kirkossa Romanoksen lukeminen keskeytettiin, koska hänen äänenkäyttönsä oli niin onnetonta. Romanoksen rukoiltua palavasti hänelle ilmestyi itse Jumalansynnyttäjä, joka antoi Romanokselle syötäväksi kirjakäärön. Tämä tapahtuma muistuttaa Vanhan testamentin profeettakertomuksia: esimerkiksi Jeremia söi kirjakäärön julistustyönsä edellä.

Näystä tokeennuttuaan Romanos nousi ambonille eli kirkkolaulajien korokkeelle veisaamaan kuuluisaa joulukontakkiaan:

Tänä päivänä Neitsyt Yliolennollisen synnyttää
ja maa tarjoaa luolan Lähestymättömälle.
Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat,
tietäjät tähden mukana vaeltavat,
sillä meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen,
iankaikkinen Jumala.

Muuta Romanoksen elämästä ei oikeastaan tiedetä.

Romanos kirjoitti perimätiedon mukaan satoja, monikymmensäkeistöisiä kirkkorunoja, joita nimitettiin kontakeiksi. Joidenkin lähteiden mukaan näitä oli jopa tuhat, joista meille on säilynyt kuitenkin vain noin 60 kappaletta. Näitä tekstejä käytettiin erityisesti Konstantinopolin jumalanpalveluksissa ensimmäisen vuosituhannen loppupuoliskon ajan. Nykyisessä liturgisessa perinteessä kontakkeja ei täydessä laajuudessaan esitetä, vaan tavallisesti aamupalveluksen kanonin 6. oodin jälkeen luetaan vain kontakin kaksi ensimmäistä säkeistöä.

Romanos oli siis paitsi laulaja, myös runoilija. Häntä pidetään ainutlaatuisena kirkkorunoilijoiden joukossa, ja nykyään Romanos-tutkimusta pidetään omana teologian alanaan. Suomeksi täydellisenä on julkaistu vain hänen joulukontakkinsa, mutta tällä hetkellä on valmisteilla suomennoskokoelma hänen teksteistään. Romanoksen tyylille on erityistä hänen vahva dramaattisuutensa ja tunteellinen kielensä. Monesti hän myös antaa äänen Raamatun kertomusten henkilöille. Oivallinen esimerkki on Romanoksen kontakki patriarkka Joosefin kiusauksesta. Egyptiläinen nainen yrittää vietellä siveää Joosefia haureuteen, mutta jälkimmäinen pysyy lujana:

Kun tuo hullu nainen oli näin puhunut
ja yrittänyt vietellä nuoren miehen,
Joosef, suuri kilvoittelija,
tuli kiusausten painikentälle
tahtoen taistella monissa hahmoissa ilmestyvää vastustajaansa vastaan.
Kaksi tuomaria saapui, kukin niistä seisoi taistelijoiden rinnalla:
Siveys Joosefin kanssa,
Himo taas tuki naista.
Heidän välissään taisteli pidättyväisyyttä rakastava mies
petollista naista vastaan.

. . .

”Kultaseni, kuuntele minua ja tule: iloitse kanssani!”
Sitten egyptiläinen kiskoi Joosefia, mutta Armo taas veti häntä toiseen suuntaan.
Ensimmäinen huusi: ”Makaa kanssani!”
Armo taas lausui ylhäältä: ”Valvo kanssani!”
Paholainen katkerasti taisteli naista tukien,
ja hänen kätensä väkivalloin tarrasivat jaloon kilvoittelijaan.
Sitten siirtyi Siveys taistoon
ja kiiruhti irrottamaan paholaisen otteen.
Hän sanoi: ”Revittäköön siveän miehen viitta,
mutta pysyköön hänen ruumiinsa koskemattomana,
koska hän saa voittajana turmeltumattomuuden vaatteen
tämän taistelun tuomarilta,
sillä uneton silmä valvoo kaikkea.

Lokakuun alussa muistellut kaksi muuta laulajaa olivat Athosvuoren kilvoittelijoita, jotka elivät yhtä aikaa Athosvuoren Suuren Lavran luostarissa. Heidät tunnetaan laulajina ja Johannes myös säveltäjänä sekä bysanttilaisen neumikirjoituksen uudistajana. Johannes oli kotoisin Illyrian Dyrrakionista (Albanian Dürres), ja kauniin äänensä takia hän sai töitä Konstantinopolista hovilaulajana. Hänen erikoinen sukunimensä tulee ilmeisestä kreikan sanasta koukia, joka tarkoittaa härkäpapua, ja slaavilaisperäisestä sanasta zel, kaali: tarinan mukaan hän kertoi opiskeluaikoinaan Konstantinopolissa syöneensä köyhyyden takia näitä ruokia. Kun Suuren lavran igumeni tuli Konstantinopoliin vierailulle, Johannes ilmoitti tälle luostarikutsumuksensa ja siirtyi Athosvuorelle kilvoittelijaksi.

Athoksella Johanneksen tehtävänä oli paimentaa vuohia, mutta muut munkit ihmettelivät vuohien laihtumista. Syynä oli Johanneksen laulaminen, jota eläimetkin pysähtyivät laitumella kuulemaan ja lopettivat syömisen. Johanneksen henkilöllisyys kuuluisana laulajana paljastui näin koko veljestölle, ja myös keisari yritti etsiä häntä Athosvuorelta. Igumeni taivutteli tämän kuitenkin jättämään Johanneksen rauhaan. Jumalansynnyttäjä palveli luostarissa kirkkolaulajana, ja myös Jumalansynnyttäjä ilmestyi hänelle ja paransi hänet.

Pyhä Johannes Kukuzeles oli tuottelias säveltäjä, vaikka hän ei omia veisutekstejään kirjoittanutkaan, ja hänen bysanttilaisia sävellyksiään käytetään edelleen jumalanpalveluksissa erityisesti kreikkalaisella kielialueella. Kuuluisimpia hänen sävellyksiään ovat piispan vastaanotossa laulettava Jo muinoin profeetat sekä viidennen sävelmän ehtoollislauselma Ylistäkää Herraa taivaista. Johannes kehitti erityisesti niin sanottua kalofonista eli suloäänistä tyyliä, jolle ominaista ovat pitkät, melismaattiset melodiafraasit ja rytmikkäiden terirem-tavujen lisääminen veisujen keskelle. Suomessa pyhän Johanneksen sävellyksiä kuulee harvemmin, koska bysanttilaista laulua ei useinkaan käytetä jumalanpalvelusmusiikkina.

Pyhä Gregorios oli domestikos eli soololaulaja. Kerran hän teofanian aattopäivänä lauloi liturgiassa tavanomaisen Totisesti on kohtuullista -veisun sijaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta veisun Sinun tähtesi, armoitettu, iloitsevat kaikki luodut. Tämä veisu vakiintui laulettavaksi aina pyhän Basileios Suuren liturgiassa. Samaisessa palveluksessa Gregorios nukahti, jolloin Jumalansynnyttäjä ilmestyi hänelle ja antoi kultakolikon sekä lausui: ”Domestikos, ota tämä laulustasi. Paljon kiitoksia!” Tätä kolikkoa säilytetään edelleen Suuren lavran luostarissa.

Joskus Jumalansynnyttäjän ilmestyminen ja kolikon antaminen on yhdistetty myös Johannes Kukuzeleksen elämään. Tätä ei kuitenkaan löydy vanhimmista Johanneksen elämäkerrallisista lähteistä, joten on todennäköistä, että näiden kahden aikalaisen tarinat ovat vuosisatojen saatossa sekoittuneet. Gregoriokselta ei ole säilynyt sävellyksiä eikä myöskään muita kirkkoveisujen tekstejä kuin Sinun tähtesi, armoitettu.

Pyhien kirkkolaulajien muisto muistuttaa meitä kahdesta asiasta: yhtäältä, siitä, että kirkossa laulaminen on pyhä tehtävä, jota varten laulajan on itse elettävä askeettista kilvoituselämää, ja toisaalta siitä, että kirkossa laulaminen on jumalallisen inspiraation tulosta. Emme ole kirkossa kaiuttamassa omaa ääntämme, vaan Jumalan ääntä.

Pyhät kirkkolaulajat, rukoilkaa meidän puolestamme!

Teksti: Munkkidiakoni Damaskinos Ksenofontoslainen