Marttyyrit Pistis, Elpis ja Agape sekä heidän äitinsä Sofia 17.9.

Kirkkovuosi | 14.09.2018
Pyhien ikoni

”Älä turhaan pane toivoasi minun nuoreen ikääni. Saat kyllä nähdä, että minä olen saman puun hedelmiä kuin sisarenikin.”

Sofian perhe kuului ylhäiseen sukuun. Kristitty äiti nimitti tyttärensä kolmen kristillisen päähyveen mukaan (Pistis – usko, Elpis – toivo ja Agape – rakkaus, slaavilaisessa muodossa Veera, Nadežda ja Ljubov) ja kasvatti heidät kristillisten periaatteiden mukaan.

Ensin he asuivat eräässä Italian pikkukaupungissa, mutta siirtyivät myöhemmin asumaan Roomaan, missä heidän hyveellinen elämänsä herätti huomiota. Joku hovia lähellä ollut henkilö kavalsi heidät keisarille. Kun keisari Hadrianus sai tietää heidän olevan kristittyjä, hän lähetti sotilaita pidättämään heidät.

Kuulusteluissa niin äiti kuin nuoret tyttäretkin – Pistis oli kaksitoistavuotias ja nuorin Agape yhdeksänvuotias – pysyivät lujina uskossaan. Keisari yritti voittaa lapset puolelleen kuulustelemalla heitä erikseen. Tämäkään ei auttanut, joten hän luovutti koko perheen kolmeksi päiväksi Palladia-nimisen ylhäisönaisen huomaan, että tämä opettaisi heille Rooman perinteistä uskoa. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä; päinvastoin äiti käytti saamansa ajan vahvistaakseen tyttäriä marttyyrikilvoitukseen.

Ensimmäiseksi kuulusteltiin ja kidutettiin Pististä. Häntä ruoskittiin ja hänen rintansa leikattiin pois. Haavoista vuoti veren sijaan maitoa. Tyranni suhtautui halveksivasti ihmeeseen ja käski panna hänet tuliseksi kuumennetun ritilän päälle. Mutta Jumalan avulla hänelle ei tapahtunut mitään. Täynnä uhmaa Hadrianos antoi tämän jälkeen heittää hänet suureen pannuun, jossa oli kiehuvaa tervaa ja pikeä. Mutta Pistis ei palanut eikä tuntenut kuumuutta. Kun Hadrianus näki, etteivät mitkään kidutukset tehonneet marttyyriin, hän antoi tämän mestattavaksi. Pistis suuteli äitiään ja sisariaan ja taivutti päänsä miekan alle.

Seuraavana päivänä Hadrianus lupasi kymmenvuotiaalle Elpikselle päästävänsä tämän vapaaksi, jos hän vain kumartaa Artemis-jumalatarta. Elpis sanoi tähän, ettei hän ollut ainoastaan saman äidin lapsi kuin sisarensa Pistis vaan myös samanmielinen tämän kanssa. Silloin Hadrianus lopetti kuulustelun, käski ruoskia alastonta tyttöä tuoreilla häränjänteillä ja heittää hänet sitten kuumennettuun polttouuniin. Marttyyri seisoi liekkien keskellä ja kiitti Jumalaa, joka säilytti hänet vahingoittumattomana. Kun sitten hänen ruumistaan raastettiin rautapiikeillä, hän sanoi Hadrianukselle kasvot armon kirkastamina, että Kristuksen voima voittaa jälleen. Vihaisena Hadrianus käski heittää hänet kuparipataan, joka oli täynnä tulikuumaa tervaa ja pihkaa. Kuparipata suli ja sisältö poltti monia lähellä seisovia, mutta Elpikselle ei tapahtunut mitään. Silloin Hadrianus päätti mestauttaa hänetkin miekalla.

Mestauspaikalla Elpis heittäytyi sisarensa ruumiin päälle ja kallisti päänsä kuolettavan iskun alle. Hadrianus uskoi, että saisi taivutetuksi ainakin pienen Agapen uhraamaan epäjumalille. Tämä keskeytti kuitenkin hänen maireat sanansa lausuen: ”Älä turhaan pane toivoasi minun nuoreen ikääni. Saat kyllä nähdä, että minä olen saman puun hedelmiä kuin sisarenikin.” Hämmästyneenä Hadrianus käski ripustaa tytön puuhun ja sitoa hänen jäsenensä luonnottomiin asentoihin, niin että nivelet menisivät sijoiltaan. Mutta Jumala auttoi Agapea samoin kuin oli auttanut hänen sisariaankin eikä hän kärsinyt vahinkoa. Tyranni käski hänen sanoa vain: “Suuri on Artemis-jumalatar” – muuten hänet heitettäisiin tuliseen polttouuniin. Vastaukseksi Agape juoksi ja hyppäsi oma-aloitteisesti liekkeihin. Tuli hajaantui ja poltti monia. Keisari lähetti sotilaita ottamaan hänet kiinni, mutta nämä näkivät valkopukuisten miesten laulavan tulessa yhdessä hänen kanssaan eivätkä uskaltaneet koskea häneen. Kun marttyyri astui ulos liekeistä vahingoittumattomana, hänen ruumistaan runneltiin kairaamalla, ja lopulta hänet mestattiin.

Sofia hautasi tyttärensä juhlallisesti. Kolmen päivän kuluttua hän haudan päälle heittäytyneenä pyysi tyttäriään ottamaan hänetkin luokseen taivaallisiin majoihin. Hän antoi sielunsa Herran käsiin ja liittyi yhdessä tyttäriensä kanssa pyhien joukkoon. Tämä tapahtui vuonna 137.

Teksti: Synaksarion