Jumalanäidin paasto 1.–14. elokuuta

Kirkkovuosi | 30.07.2018
Uspenien ikoni

Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlaan valmistava Jumalanäidin paasto on kirkkovuoden viimeinen paastokausi.

Kuten kaikki kirkkovuoden pitkät paastoajat, myös tämä kaksiviikkoinen paasto valmistaa uskovia edessä olevaan juhlaan. Elokuun 15. päivänä vietettävä Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhla on samalla kirkkovuoden viimeinen suuri juhla.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlalla on kirkon historiassa pitkät perinteet. Sen vietto alkoi Jerusalemissa jo 400-luvulla, kun Getsemanen puutarhaan rakennettiin ensimmäinen basilika Marian oletetun hautapaikan yhteyteen.

Jumalanäidin paastossa ruokavaliosta karsitaan kaikki eläinkunnan tuotteet – liha, kala, maito ja kananmunat. Öljyäkään ei tulisi nauttia paaston aikana arkipäivisin. Ainoan poikkeuksen kasvisruokavalioon tekee 6. elokuuta vietettävä Kristuksen kirkastumisen juhla. Tuona päivänä ruokapöytään voi kattaa myös kalaa.

Ruokapaasto on kuitenkin vain yksi kristillisen paaston ulottuvuuksista. Se on ikään kuin apuväline, joka auttaa hengellisessä paastoamisessa eli kilvoituksessa synnin ja pahuuden karttamiseksi ja rakkauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveissä kasvamiseksi.

Tässä mielessä esimerkiksi pääsiäistä edeltävä Suuri paasto ja Jumalanäidin paasto eivät eroa toisistaan millään tavalla. Myös tämä paasto antaa kirkon jäsenelle mahdollisuuden hiljentyä, arvioida oman elämän suuntaa ja asettaa asioita harkitumpaan arvojärjestykseen. Paastoaikoina on tapana osallistua myös katumuksen sakramenttiin.

Jumalanäidin paaston alkamispäivä osuu yhteen Ristin esiintuomisen päivän kanssa, jota vietetään vuosittain elokuun ensimmäisenä päivänä. Vaikka Ristin esiintuominen kuuluu kirkkokunnan pieniin juhliin, monissa pyhäköissä toimitetaan tuona päivänä liturgia, jossa risti kannetaan kirkkosalin keskelle kirkkokansan kunnioitettavaksi. Suurempaa ristijuhlaa – Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin löytämisen ja ylentämisen juhlaa – vietetään uuden kirkkovuoden alettua, syyskuun 14. päivänä.

Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo