Mittava testamenttilahjoitus RIISAlle

Ajankohtaista | 12.07.2018

Taidemaalari Risto Vilhusen lähes 900 esineen kokoelma sisältää pääosin metalli-ikoneita.

Risto Vilhunen kotonaan Vantaalla

Kuopiolaissyntyinen taidemaalari Risto Vilhunen (Leonardo da Vilhu, s. 28.10.1945) on päättänyt testamentissaan lahjoittaa keräämänsä metalli-ikonien, puulle maalattujen ikonien ja muun kristillisen esineistön kokoelmansa Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiölle. Mittavaan lahjoitukseen kuuluu lähes 900 esinettä.

Tiedotustilaisuus lahjoituksesta järjestettiin torstaina 12.7. taiteilijan Vantaalla sijaitsevassa kodissa. RIISAn ja Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön edustajien lisäksi paikalla oli myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.

– Valtaosa kokoelmasta on sijainnut taiteilijan Vantaalla sijaitsevassa kodissa, mutta osa siitä on kuulunut Vantaan kaupunginmuseon Risto Vilhusen nimeä kantavaan kokoelmaan. Nyt taiteilija on yhdessä Vantaan kaupunginmuseon kanssa päättänyt luovuttaa nämäkin esineet RIISAlle, jonne ne museoiden välisen tallennusvastuun perusteella luonnollisesti kuuluvat, iloitsee museonjohtaja Teresa Töntsi RIISAsta.

Koko kokoelma siirretään elokuussa Vantaalta Kuopioon.

Suurimman osan kokoelmasta muodostavat erilaiset metalli-ikonit, jotka ajoittuvat pääasiassa 1700–1800-luvuille. Kokoelma sisältää myös uustuotantoa.

Kupariseoksesta valmistettuja messinki-ikoneita ja -ristejä valmistettiin nykyisen Venäjän ja Ukrainan alueilla 1100-luvulta lähtien. Ikoneiden suosio kasvoi 1800-luvulla, mikä johtui niiden edullisesta hinnasta, helposta saatavuudesta ja materiaalin kestävyydestä. Metalli-ikonien valaminen loppui pian lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917, mutta käynnistyi uudelleen 1990-luvulla.

– Venäläiset metalli-ikonit ovat toimineet henkilökohtaisen rukouselämän välineinä. Varhaisimpia muotoja olivat kaulassa kannettavat ristit ja ikonit. Valettuja ikoneita kiinnitettiin myös talojen portteihin sekä hautaristeihin. Katovuosina metalli-ikoneita saatettiin haudata peltoon paremman sadon toivossa. Toisaalta niitä laitettiin myös vainajan mukana hautaan, jotta ikoni siunaisi viimeiselle matkalle. Myös sotilaat ja merimiehet kantoivat mukanaan suojeluspyhiä esittäviä metallista valettuja ikoneita, kertoo Töntsi.

Kokoelman synnyinhistoria ulottuu aina sotavuosiin asti.

– Isäni – kirkosta eronnut kommunisti – toi sodasta muistoksi kolmiosaisen matkaikonin. Kuorma-autoilijana hän oli sattunut myös olemaan paikalla, kun Leo Kasanko kaipasi apua Kanta-Suomeen evakuoitavien ikonien ja muiden sakraaliesineiden kuljetuksessa. Hän muisteli usein, kuinka esineet lastattiin koruttomasti lavalle heppoisten pressujen alle, kertoo Vilhunen.

Henkilökohtainen kiinnostus ikoneihin syntyi kuitenkin vasta opiskeluvuosina, eikä silloinkaan aivan perinteisimmällä tavalla.

– Opiskelin Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1964–1968, jolloin poptaide teki tuloaan tännekin. Kävin aina lomilla Ortodoksisessa kirkkomuseossa ja kiinnostuin elämäkertaikoneista, jotka olivat kuin sarjakuvaa. Niissä ilmenevä toisteisuus toi mieleeni esimerkiksi Andy Warholin tuotannon – jopa ripustuksessa oli jotain samaa. Näkemykselleni naurettiin, mutta myöhemmin sain Joensuun piispa Arsenilta vahvistuksen sille, että Warholin vanhemmat olivat ortodokseja. Olin siis yhdistänyt vaikutteet oikein täysin intuitiivisesti!

Myöhemmin Vilhunen perehtyi laajemminkin Bysantin kulttuuriin ja erilaisiin bysanttilaisessa taiteessa esiintyviin tekniikoihin – esimerkiksi mosaiikkeihin.

Metalli-ikonien keräily alkoi kuitenkin vasta vuonna 1990, jolloin ystävä ja kollega Antti Vuori tarjosi Vilhuselle viittä metalli-ikonia.

– Innostuin niistä välittömästi. Laitoin ne hirsiseinälle ja huomasin, että ne istuvat siihen hyvin, eivät ryöpsähdä silmille. Aloitin lähes maanisen keräilyn: alkoholistina huomasin, miten addiktio sai tässä uuden muodon. Välillä en saanut öisin edes nukuttua, muistelee Vilhunen huvittuneena.

Kokoelman karttuessa kävi ilmi, että metalli-ikonit olivat Suomessa kovin vähän keräilty ja tutkittu kohde. Ensimmäisenä Vilhusen kokoelmaa ehti esitellä Vantaan kaupunginmuseo, joka kokosi sen ympärille Bysantti valinkauhassa -näyttelyn vuonna 2000. Näyttelystä tehtiin myös samanniminen julkaisu.

Näyttelyn aikoihin metalli-ikoneita oli kertynyt nelisensataa, nyt niitä on noin 700. Kyseessä on Suomen suurin metalli-ikonien kokoelma.

Keräilyharrastuksen taustalta ei löydy hengellisiä vaikuttimia.

– Olen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, mutta en usko mihinkään. Tykkään yksinkertaisesti näiden esineiden edustamasta estetiikasta ja niiden taustalla olevasta historiasta. Näen valtavana rikkautena Suomen aseman idän ja lännen kulttuurien kohtauspisteessä ja vierailen mielelläni erilaisissa kirkoissa – niissä on usein miellyttävän viileääkin. Kirkkotaiteen symboliikka ei kuitenkaan merkitse minulle mitään. Esineet joko puhuttelevat tai eivät.

Viime vuosina Vilhunen on alkanut keräillä myös painokuvaikoneita.

– Niistäkään ei kovin moni perusta. Ajatellaan, että ne ovat arvottomia. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut keräilykohteitteni rahallisesta arvosta ja voinkin sanoa, että ei tätä nyt lahjoitettavaa kokoelmaakaan ole rahalla kartutettu, vaan taidolla. Taiteilijana minulla on ollut keräilyyn ylivertaiset lähtökohdat ja valmiudet – niiden avulla on tämä kokoelma luotu, toteaa Vilhunen.

Testamenttilahjoitus tulee yleisön nähtäville RIISAssa kevällä 2020 avautuvassa Jumalainen valo -näyttelyssä, joka juhlistaa taiteilijan 75-vuotista historiaa.

Teoksia tullaan sijoittamaan myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispan virkatiloihin Helsinkiin. Taiteilija ja keräilijä Risto Vilhunen on lahjoittanut kokoelmiaan aikaisemmin myös Kuopion taidemuseoon, Vantaan kaupunginmuseoon ja Vantaan taidemuseoon.

Teksti: Maria Hattunen
Kuvassa taiteilija ja keräilijä Risto Vilhunen. Kuva: Henna Hietainen, RIISA.