Kahdentoista pyhän apostolin juhla 30. kesäkuuta

Kirkkovuosi | 29.06.2018

Apostolit ovat ensimmäisellä sijalla pyhien joukossa, koska he luopuivat kaikesta seuratakseen Kristusta.

Kahden suurimman apostolin, Pietarin ja Paavalin, muistopäivän jälkeisenä päivänä muistellaan Herran muita pyhiä ja kunniakkaita apostoleita, jotka muodostavat loistavien tähtien kuoron hengellisellä taivaalla. He ovat kirkon perustuksia ja pilareita – sekä enkelihahmoja, jotka vartioivat taivaallisen Jerusalemin kahtatoista porttia.

Kreikan sana apostolos merkitsee lähetettyä. Jeesus Kristus valitsi Israelin kahdentoista heimon mukaan kaksitoista opetuslasta, jotka todistivat Hänen opetustaan ja ihmeitään. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja antoi heille vallan karkottaa pahoja henkiä ja parantaa kaikki sairaudet. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän lähetti heidät julistamaan evankeliumia kaikille luoduille ja kastamaan kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Niin kuin Isä oli lähettänyt Pojan maailmaan ihmisen pelastuksen tähden, niin Poikakin valitsi opetuslapsensa ja lähetti heidät julistamaan, että taivasten valtakunta oli tullut lähelle: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.”  Ehdoksi Hän asetti luopumisen kaikista maallisista siteistä. Hän varoitti heitä, että he joutuisivat kärsimään koettelemuksia ja vainoja todistaessaan Hänestä: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.

Apostolit todistivat Herran ylösnousemuksesta, mutta he olivat ”kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten”, niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa. ”Me kärsimme nälkää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen ja hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää.” Heidän uhraustensa kautta kirkko rakennettiin Jumalan eikä ihmisvoiman perustukselle. Johannes Teologia lukuun ottamatta kaikki apostolit kärsivät marttyyrikuoleman.

Pyhät ja kunniakkaat apostolit muodostavat harmonisen kuoron kahden suurimman apostolin ympärille. Andreas Ensinkutsuttu (oma muistopäivä 30.11.) oli Pietarin veli, joka julisti evankeliumia Bitynian ja Pontoksen alueilla. Paluumatkalla Pontoksen ja Byzantionin kautta hän matkusti Kreikkaan asti, missä hänet ristiinnaulittiin Akaian Patrassa.

Jaakob Sebedeuksen poika (30.4.) todisti ylösnousemuksesta koko Juudeassa. Kuningas Herodes Agrippa, joka oli kateellinen hänen maineestaan, mestautti hänet.

Filippus (14.11.) oli kotoisin Galilean Betsaidasta samoin kuin Pietari ja Andreas. Hän julisti hyvää sanomaa Aasian maakunnassa ja Hierapoliksen seudulla Fryygiassa yhdessä sisarensa Mariamnen ja apostoli Bartolomeuksen kanssa. Pakanat ristiinnaulitsivat hänet Hierapoliksessa.

Tuomas (6.10.), josta käytettiin myös nimeä Didymos, levitti evankeliumia parthialaisten, meedialaisten ja persialaisten sekä intialaisten keskuudessa. Hänet surmattiin Intiassa.

Bartolomeus (11.6.) saarnasi yhdessä apostoli Filippuksen kanssa Lyydiassa ja Myysiassa. Filippuksen kuoltua hän jatkoi lähetystyötä Arabiassa ja Persiassa. Hän päätti työnsä Armeniassa, jossa hän kärsi marttyyrikuoleman.

Matteus (16.11.) oli publikaani, jota kutsuttiin aikaisemmin Leeviksi. Kirjoitettuaan evankeliumin hän lähti lähetystyöhön Pohjois-Mesopotamiaan ja sittemmin Etiopiaan, jossa hänet poltettiin elävältä.

Jaakob Alfeuksen poika (9.10.) oli Matteuksen veli. Hän julisti Kristusta Gazassa ja Eleutheropoliksen seudulla. Hänet surmattiin Egyptissä ristiinnaulitsemalla.

Simon Kiivailija (10.5.) oli kotoisin Galilean Kaanasta ja julisti hyvää sanomaa Pohjois-Afrikan Mauritaniassa. Perimätiedon mukaan hän lähti Britanniaan, missä hänet ristiinnaulittiin.

Juudas (19.6.) oli Herran sukulainen, jota kutsuttiin myös Taddeukseksi. Hän lähti lähetystyöhön Mesopotamiaan ja päätti päivänsä Armeniassa Araratin eteläpuolella, missä hänet hirtettiin ja lävistettiin nuolilla.

Johannes Teologi (26.9.) oli apostoli, jota Jeesus rakasti enemmän kuin muita opetuslapsia. Kun hän oli julistanut Kristusta Vähässä-Aasiassa, hänet karkotettiin keisari Domitianuksen käskystä Patmoksen saarelle, missä hän kirjoitti evankeliumin ja Ilmestyskirjan. Lopulta hän palasi Efesokseen, missä hän nukkui pois rauhassa hyvin korkeassa iässä.

Betlehemissä syntynyt Mattias (9.8.) valittiin Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen kahdentoista apostolin joukkoon kavaltaja Juudas Iskariotin tilalle. Hän julisti Mustanmeren rannikolla ja surmattiin Pyhällä maalla.

Ortodoksisessa traditiossa näihin apostoleihin yhdistetään usein myös pyhät evankelistat Markus (25.4.), apostoli Pietarin hengellinen lapsi, joka evankelioi Aleksandriaa ja kärsi siellä marttyyrikuoleman, sekä Luukas (18.10.), lääkäri ja ensimmäinen ikonimaalari. Kahdentoista apostolin ikoneissa Juudas, Jaakob Alfeuksen poika ja Mattias saatetaan korvata apostoli Paavalilla, evankelista Markuksella ja evankelista Luukkaalla.

Kirkko on rakennettu näiden pyhien apostolien todistukselle Kristuksen ylösnousemuksesta. He ovat ensimmäisellä sijalla pyhien joukossa, koska he luopuivat kaikesta seuratakseen Kristusta. Kristityt on kutsuttu seuraamaan heidän esimerkkiään.

Kristuksen maanpäällisen elämän todistajien jälkeen apostolinen lähetystyö ei lakannut vaan siirtyi niille, jotka tunsivat Kristuksen ylösnousemuksen Pyhän Hengen valistamina. Apostolisten armolahjojen armo ei rajoitu hyvän sanoman suulliseen julistukseen, vaan siitä ovat osallisia kaikki pyhät, jotka ovat olleet mukana rakentamassa kirkkoa todistuksellaan ylösnousemuksesta.

Teksti: Synaksarion