Lukijaksi vihkimisiä seminaarin päättäjäisissä

Ajankohtaista | 09.05.2018

Joensuun piispa Arseni vihki Aleksi Matsin ja Harri Linnan lukijoiksi Ortodoksisen seminaarin lukuvuoden päättäjäisissä.

Piispa Arseni vihkii uusia lukijoita

Joensuussa sijaitsevalla Ortodoksisella seminaarilla vietettiin 9.5. lukuvuoden päättäjäisiä. Liturgian toimitti Joensuun piispa Arseni, joka vihki liturgian yhteydessä kirkolle kaksi uutta lukijaa: ortodoksisen teologian opiskelijat Aleksi Matsin ja Harri Linnan.

Aleksi Matsi ja Harri Linna aloittivat molemmat opintonsa Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa, ortodoksisen teologian osastolla syksyllä 2015. Sekä Aleksi että Harri hakeutuivat kirkon ja kulttuurin suuntautumisvaihtoehtoon, josta valmistuneilla on mahdollisuus työllistyä mm. papin toimeen ortodoksisessa kirkossa.

Nyt lukijoiksi vihityt esiintyivät kirkon sivustolla jo keväällä 2016 julkaistussa haastattelussa, jossa molemmat kertoivat tiestään ortodoksisen teologian opintojen pariin. 

Ohessa haastattelu uusintana:

– Valmistuin kokiksi vuoden 2014 keväällä, mutta ala ei tuntunut omalta. Teologian opinnot olivat käyneet mielessä jo lukiossa, mutta en uskonut pärjääväni yliopistossa. Kokkiopintojen jälkeen olin saanut sen verran itsevarmuutta, että päätin ainakin yrittää, sillä kirkko on kuulunut aina osaksi elämääni, kertoo Savonlinnasta Joensuuhun muuttanut Aleksi.

– Minä hain suoraan lukiosta. Osin syynä oli intuitio ja ortodoksista teologiaa kohtaan tuntemani kiinnostus, mutta tärkeä rooli oli myös lukion uskonnonopettajalla ja Jyväskylän seurakunnan papistolla, joka otti minut innolla vastaan osoittaessani kiinnostusta ponomarin tehtäviin, toteaa Harri.

Nyt molemmat asuvat ortodoksisella seminaarilla ja elävät teologian opiskelijoille tyypillistä, säännöllisten rutiinien täyttämää elämää. Aamut aloittaa seminaarin kirkossa kello 7.20 alkaen toimitettava aamupalvelus, jota seuraa seminaarilla nautittu aamiainen. Luennot yliopistolla sijoittuvat pääosin välille 9.00–16.00. Sieltä riennetään seminaarin emännän päivällispöytään kello neljäksi ja kello 17 alkaa kirkossa ehtoopalvelus.  Illalla on joskus yhteistä ohjelmaa, toisinaan aika kuluu itsenäisen opiskelun parissa. Harri yrittää löytää aikaa myös kuntosalille ja käy mielellään seminaarin saunassa, joka lämpiää tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin.  Varsinkin ensimmäisinä opiskeluvuosina luento-opetusta on paljon. Aikataulut voivat olla tiukkoja ja päivät pitkiä.

– Oheiskirjallisuuden määrän kasvu vaatii aikatauluttamista ja itsekuria, jota lukiossa ei vielä oikein tarvittu. Tietysti uusi elämäntilanne tuottaa muutenkin jonkin verran stressiä, vaikka yhteisö onkin mukava, avoin ja hyvin vastaanottava, toteaa Harri.

– Minulle hankalinta on ollut Raamatun kreikan opiskelu. Muuten sukkulointi seminaarin ja yliopiston välillä on ollut yllättävänkin mukavaa, summaa Aleksi.

Seminaarin ja yliopiston aikataulujen yhteensovittaminen tuottaa toisinaan hiukan päänvaivaa, mutta muuten niiden funktiot täydentävät toisiaan saumattomasti.

– Molemmat ovat tärkeitä ja tukevat teologista oppimista omilla tavoillaan, sanoo Aleksi. 

– Yliopisto mahdollistaa teologian akateemisen tuntemisen ja edistymisen kohti erilaisia ammatteja. Seminaari toimii puolestaan kasvualustana hengelliselle kehittymiselle, tiivistää Harri.

Samoilla sanoilla seminaarin funktiota luonnehtii usein myös seminaarin opettaja, pastori Mikko Sidoroff. Seminaarilla opiskelijat omaksuvat opiskeluaikanaan sekä tiedollisia asioita että ortodoksisen elämäntavan ja -rytmin. Tässä ovat keskeisessä roolissa seminaarilla arkisin toimitettavat aamu- ja ehtoopalvelukset, jotka tarjoavat eväitä sekä hengelliseen kasvuun että kirkon liturgiikan opiskeluun.

– Minulle juuri seminaarin jumalanpalvelukset tuovat merkityksen tunteen: tätä kristittynä eläminen todella on, päivittäistä yhteistä rukousta! Myös monien erilaisten pyhien kirjo konkretisoituu jokapäiväsissä palveluksissa aivan toisella tavalla kuin seurakunnissa, sillä täällä kuulee aina päivän pyhän synaksarionin ja troparit ynnä muut veisut, kertoo Harri.

Molemmat kokevat, että teologian opinnot ovat varteenotettava vaihtoehto sekä kirkon työstä kiinnostuneille että niille, jotka ovat vielä epävarmoja siitä, mitä opinnoilta ja työelämältä odottavat.

– Ei siinä mitään menetä, vaikka ala ei myöhemmin tuntuisikaan omalta. Täällä opiskelu kehittää ihmistä niin monipuolisesti, että reissu kannattaa joka tapauksessa, toteaa Aleksi.

– Minäkään en usko, että kenenkään aika menisi täällä hukkaan. Teologin koulutus on hyvin yleissivistävä juuri klassisten kielten, muihin uskontoihin perehtymisen ja Raamatun tuntemisen takia, eikä hengelliseen elämään perehtymistäkään tule varmasti koskaan katumaan, muistuttaa Harri.

Monia armorikkaita vuosia uusille lukijoille!

Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Sirpa Okulov