Sata vuotta Tampereen taistelusta

Ajankohtaista | 04.04.2018

Valkoiset tunkeutuivat voiton huumassa Tampereen ortodoksiseen kirkkoon ja tuhosivat sen irtaimiston.

Valkoisia kirkossa

Ortodoksisilla kirkoilla oli itsenäistymisen ja sisällissodan aikoihin Suomessa paikoin ahtaat oltavat, kun venäläisiä ja venäläisyyttä kohtaan koettu viha ja pelko muuttuivat entistä kokonaisvaltaisemmiksi.

Aiemmin venäläisiin kohdistunut viha oli melko satunnaista ja enimmäkseen hallintoon kohdistuvaa. 1900-luvun alussa Venäjään liittyviin tuntemuksiin alkoi kuitenkin sekoittua rotuoppia ja bolsevismia kohtaan koettua inhoa. Näistä aineksista syntyi ns. ”ryssäviha”.

Venäläisyys, vasemmistolaisuus ja ortodoksisuus nivoutuivat itsenäistymisen jälkeen monien suomalaisten mielessä hyvin tiiviisti yhteen. Outi Karemaa kertoo törmänneensä ilmiöön kirjoittaessaan väitöskirjaansa Vihollisia, vainoojia ja syöpäläisiä – Venäläisviha Suomessa 1917–1923.

– Uskonnon rooli venäläisiä kohtaan tunnetussa vihassa ei tutkimuksieni ja lukemani valossa ole ollut iso, mutta kyllä se on ollut yhtenä osana lisäämässä käsitystä vieraudesta ja toiseudesta, kun valtaosalle suomalaisista ortodoksisuus on kuitenkin ollut varsin vierasta ja ortodoksisuus leimattiin usein "ryssänkirkoksi" vastineena "läntisenä" nähdylle luterilaisuudelle. Kun on haluttu nähdä enemmän erottavia kuin yhdistäviä tekijöitä, on uskonto helposti ollut yksi erottavaksi koettu tekijä - siitäkin huolimatta, että suomalaisissakin on koko ajan ollut ortodokseja. Tätä eroa myös tuotiin tietoisesti esiin ja korostettiin venäläisvastaisuutta lietsottaessa sisällissodan aikana ja sen jälkeen, Karemaa kertoo.

Venäläisviha kohdistettiin ortodoksiseen kirkkoon muun muassa Tampereella sisällissodan taistelujen päätyttyä huhtikuun 1918 alussa.

Tampereen taistelu käytiin 16.3.–6.4.1918 välisenä aikana. Pohjoismaiden suurimpaan kaupunkitaisteluun otti osaa lähes 30 000 taistelijaa, joista lähes 3 000 kaatui tai teloitettiin.

Tampereen taistelun jälkeen joukko valkoisia saapui Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkkoon. Kirkkoon marssimisen takana saattoi voitonhuuman juhlistamisen lisäksi olla myös perätön huhu, jonka mukaan punaiset olisivat käyttäneet kirkon kellotornia tähystyspaikkana.

Kirkossa aiheutettu tuho oli valtavaa. Lähes kaikki kirkon irtaimisto tärveltiin tai varastettiin. Ikoneja kohti ammuskeltiin. Muutamat poseerasivat valokuvaajalle kirkkosalissa sen tuhoamisen jälkeen.

Tampereen ortodoksisen kirkon vaikeudet jatkuivat sodan jälkeenkin. Koska vallalla oli harhakäsitys, jonka mukaan kirkko olisi ollut sotilaskirkko, Suomen valtio takavarikoi sen muiden sotilasvaruskuntien ortodoksisten kirkkojen tavoin. Vuonna 1919 kirkko kuitenkin pystyttiin todistamaan siviilikirkoksi ja se luovutettiin Hämeenlinnan ortodoksiselle seurakunnalle.

Osa Tampereen ortodoksisesta kirkosta sisällissodan aikana varastetuista esineistä on myöhemmin palautunut kirkkoon. Jälkiviinimaljoja on nostettu Näsijärven pohjasta, ja evankeliumikirja on löytänyt tiensä takaisin Ruotsista saakka. Kirkossa voi vielä tänäkin päivänä nähdä entisöimättä jätetyn Kristuksen ikonin, niin kutsutun Ammutun Kristuksen, jossa on luodinreikä ja kranaatinsirpaleiden tekemiä jälkiä. Kirkon ovesta voi tarkkasilmäinen vierailija huomata luotien jättämät jäljet.

Tampereen ortodoksinen kirkko ei ole ainoa ortodoksinen pyhäkkö, joka joutui tuhotöiden kohteeksi venäläisvihan vuoksi. Muun muassa Uspenskin katedraalin vieressä sijainnut Rauhan kappeli koki myös karun kohtalon. Palmusunnuntaina 1919 kappelin seiniin piirrettiin tervalla ”luterilaisia ristejä”, ja kappelin ulkoseiniin ja niissä olleisiin ikoneihin piirrettiin piruja. Viranomaiset olivat haluttomia korjaamaan tuhoja, ja lopulta kappeli purettiin.

Teksti: Maria Kasdaglis ja Maria Hattunen
Kuva: Museovirasto