Käspaikkoja ja metalli-ikoneita esillä Valamossa

Ajankohtaista | 16.03.2018

Valamon kätköistä -näyttely esittelee aarteita Valamon luostarin kokoelmista ja yksityiskokoelmista.

Valamon luostarin kulttuurikeskuksen suuressa näyttelysalissa avataan 17.3. suuri metalli-ikonien ja käspaikkojen yhteisnäyttely Valamon kätköistä – käspaikkoja ja metalli-ikoneja.

Valamon luostarin kokoelmissa on paljon vanhoja metalli-ikoneja ja -ristejä samoin kuin Valamo-säätiön Katri ja Harri Willamon kokoelmassa. Näitä metalli-ikoneja ei ole juurikaan ollut aiemmin esillä. Monissa ikoneissa ja risteissä on myös kaunis monivärinen emalointi. Näyttelyssä on lisäksi mukana metalli-ikoneja suomalaisista yksityiskokoelmista muun muassa taiteilija Leonardo da Wilhun kokoelmasta.

Metalli-ikoneja on valmistettu kirkon alkuajoista saakka. Vanhimmat metallivaluristit tässä näyttelyssä ovat 900-1000-luvuilta, suurin osa kuitenkin 1800-luvulta.

Venäjällä erityisesti vanhauskoiset valmistivat metalli-ikoneja. Metalli-ikonit tulivat hyvin suosituiksi niiden kestävyyden vuoksi. Niiden suurtuotannon katsotaan alkaneen 1720-luvulla Lieksajoen ja Uikujoen vanhauskoisten luostareista ja niiden skiitoista. Kysynnän lisäännyttyä 1800-luvulla valmistusmäärät olivat hyvin suuria ja niitä valmistivat useat ikonivalimot eri puolilla Venäjää kuten Moskovassa, Uralilla, Kostromassa ja Baltian maissa. Metalli-ikonien laajempi tuotanto loppui Venäjällä lokakuun vallankumoukseen 1917, jolloin ateistinen hallitus kielsi ikonien ja kirkollisten esineiden valmistuksen. Salaisesti vanhauskoiset kuitenkin edelleen valoivat metalli-ikoneja.

Näyttelyn eräs harvinaisuus on pyhittäjä Isaakios Dalmatialaisen, Romanovien keisariperheen ja tsaari Pietari Suuren suojeluspyhän, kullattu ja hopeoitu pronssivaluikoni, joka oli valmistettu Pietarin Iisakin kirkon vihkiäisiin 30.5.1858 keisari Aleksanteri II:n hallitessa Venäjää.

Harvinaisuuksia ovat myös Moskovalaisen mestarin Rodion Semjonovitsh Hrustaljovin 1800-luvun lopun metallivaluikonit ja -ristit, joissa on tekijän nimikirjaimet ja joskus jopa valmistusvuosi  mestarin ”varmennusmerkkinä”. Näissä mestari Hrustaljovin ikoneissa ja risteissä on poikkeuksellisen kauniit emaloinnit.

Joidenkin metalli-ikonien pyhien kasvot ovat kuluneet kokonaan pois. Mistä tämä johtuu? Messinki tummuu helposti ja metalli-ikonien pyhinä esineinä haluttiin olevan puhtaita ja kiiltäviä, jonka vuoksi niitä ahkerasti puhdistettiin. Vanhoina aikoina ei ollut käytettävissä tehokkaita puhdistusaineita vaan kansa käytti ikonien puhdistukseen hiekkaa, jolla ikonit hangattiin kiiltäviksi sillä seurauksella, että vähitellen pyhien kasvojen piirteet hävisivät kokonaan. On mielenkiintoista, että näissä ikoneissa emaloinnit ovat säilyneet joskus erittäin hyvin, vaikka metallia on hiekalla hangattu voimakkaasti.

Metallivaluikonien valmistus jatkuu myös nykyisin ja uusia ikonimalleja ja tekniikoita – erityisesti tietotekniikkaa – on otettu käyttöön ikonien toteutuksessa. Näyttelyssä on esillä myös näitä nykyajan metalli-ikoneja. 

Vanhoista ikonimalleista tehdään uusvaluja ja myös väärennöksiä, joissa on keinotekoinen patinointi niin, että ikoni näyttää vanhalta ja asiantuntijankin voi olla vaikea erottaa väärennöstä aidosta vanhasta ikonista. Joskus vanhoihin ikoneihin tehdään uusia emalointeja, jolla ikonin arvoa saadaan nostettua. Näistä kaikista on esimerkkejä Valamon näyttelyssä. 

Valamon luostari julkaisee alkukesästä teoksen Metalli-ikonit – Vuosituhantista perinnettä. Valamon opistossa järjestetään vuosittain metalli-ikonien valukursseja.

Teksti: Arkkimandriitta Sergei