Vielä ehtii kuuntelemaan katumuskanonia

Kirkkovuosi | 13.02.2018
Katumuskanoni Tampereen kirkossa

Kanonia luetaan pyhäköissä torstaihin asti, keskiviikon katumuskanoni radioidaan Ortodoksiselta seminaarilta.
 

Suuri paasto alkoi sovintosunnuntaista. Se alkoi anteeksipyytämisellä ja sovinnon tekemisellä lähimmäistemme kanssa. Kirkko pukeutui paaston alkaessa violettiin, valaistus himmeni, ja vain horisontissa kajastava kevät lisää viikko viikolta valoa kirkkosalissa.

Tähän rauhalliseen hämärään kirkko tuo Andreas Kreetalaisen kirjoittaman katumuskanonin. 

Katumuskanoni on ensimmäisellä paastoviikolla neljässä osassa ja viidennen paastoviikon torstaina yhtäjaksoisesti toimitettava rukousten sarja puettuna kanonin muotoon; sen yhdeksään veisuun, niitä seuraaviin tropareihin ja kanonin alati toistuvaan liitelauselmaan "Armahda minua, Jumala, armahda minua.

Pyhä Andreas marssittaa eteemme monet Raamatun syntiset, ja katsoo sen jälkeen omaa sieluaan ja kysyy: Miksi sinä, joka olet tehnyt paljon pahempaa kuin tämä syntinen, et kadu? Pyhä Andreas puhuu katumuksen tehneistä tappajista ja pettäjistä omaa sieluaan parempina, sillä omalta sielulta puuttuu katumus. Paaston hämärä piirtää sielumme silmien eteen sellaisia asioita itsestämme, joiden yli kohti Luojaamme kantavat vain katumuksen kyyneleet. Katumus ja katumuksen kyyneleet ovat meidän tiemme takaisin siihen syliin, mistä olemme lähteneet.

Pyhä Andreas kertoo monin eri tavoin syntiä tehneistä. Katumuskanoni on kirjoitettu kreikaksi ja se on peräisin 600-luvulta. Syntisten ja heidän monien syntiensä luetteleminen tuo mieleen 1300-luvulla eläneen italialaisen Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän. Kertomuksen Dante käy läpi helvetin ja kiirastulen kohti paratiisia. Matkallaan Dante kohtaa lukemattomia syntisiä. 

Jumalainen näytelmä on runomuotoinen, fiktiivinen kertomus Danten näyistä, kun taas pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanoni on runo, joka on tehty kirkossa toimitettavaksi palvelukseksi. Molemmat kuvaavat ihmissielun matkaa kohti valoa. Niitä ei voi verrata toisiinsa, mutta kertojien erilainen tapa kohdata synti ja syntiset on mielenkiintoinen: Dante näkee syntiset itsensä ulkopuolella, pyhä Andreas näkee kaiken synnin myös itsessään, ja itsensä syntisistä ensimmäisenä.

Pyhä Andreas auttaa meitä katumuskanonissaan näkemään kirkon tavan johdattaa meidät kohti paratiisia. Tämä tapa on kyyneleet, anteeksipyytäminen Kaiken Luojalta ja katumus. 

Paastomatka on matka kohti valoa. Kun silmämme ovat tottuneet paaston hämärään ja kääntyneet hetkeksi sisäänpäin tutkimaan oman sielumme tilaa, voimme kurottautua ulos itsestämme elämään suurella viikolla yhdessä Kristuksen kärsimykset ja lopulta häikäistymään Kristuksen ylösnousemuksen kirkkaudesta. Katumuskanonin sanoin: "Yössä olen kuluttanut koko elämäni, sillä pimeyttä ja syvää hämäryyttä on ollut syntieni yö, mutta Vapahtaja, tee sinä minut päivän lapseksi.”

Seurakunnissa toimitettavien katumuskanonien aikataulut löytyvät seurakuntien sivuilta.

Keskiviikkona 14.2. suuri katumuskanoni radioidaan Joensuusta, Ortodoksiselta seminaarilta. Lähetys Pyhän apostoli Johannes Teologin ja Karjalan valistajien kirkosta alkaa Yle Radio 1 -kanavalla kello 18. Palveluksen toimittaa seminaarin johtaja, pastori Mikko Sidoroff ja kanttorina toimii kirkkomusiikin opiskelija Krista Berglund.

Teksti: Kanttori Riikka Patrikainen / Maria Hattunen
Kuva: Heikki Santasalo