Rakkaus, seksuaalisuus ja avioliitto

Ajankohtaista | 02.02.2018

Saksan ortodoksisten piispojen kirje nuorille julkaistaan kansainvälisenä ortodoksisten nuorten päivänä arkkipiispa Leon saatesanojen kanssa.

Vihkikruunut

Ortodoksisessa kirkossa vietetään 2.2. Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliintuomisen juhlaa. Sama päivä on myös kansainvälinen ortodoksisten nuorten päivä.

Tänä vuonna kirkko julkaisee nuorten päivän kunniaksi Saksan ortodoksisten piispojen joulukuussa 2017 nuorille osoittaman paimenkirjeen, jossa käsitellään rakkautta, seksuaalisuutta ja avioliittoa. Kirje julkaistaan Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon siunauksella. Arkkipiispa on myös kirjoittanut kirjeen suomennoksen yhteyteen oheisen johdannon:

Saksan ortodoksisten piispojen paimenkirje rakkauden, seksuaalisuuden ja avioliiton saralla on erityisen ajankohtainen ja tärkeä kannanotto länsieurooppalaisessa vapaassa yhteiskunnassamme, jossa perheellistymisen paikka elämänkulussa askarruttaa etenkin nuoria kirkkomme jäseniä. Piispojen paimenkirje alleviivaa erityisesti vastuuta, vastuun ottamista itsestä, kumppanista ja parisuhteen seksielämän seurauksista. Lasten saaminen on Jumalan lahja.

Monissa yhteiskunnissa tämä vastuu korostuu siten, että lapsen edun ensisijaisuus on asetettu avioliiton yleispäteväksi normiksi, jonka pohjalta aikuisten toimintaa arvioidaan. Vaikka tämä normi ei käytännössä toteutuisikaan ja sitä jatkuvasti rikottaisiin, itse normin kulttuurista merkitystä ja velvoittavuutta ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Avioliitolla on edelleen kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa keskeinen sija.

Ortodoksinen näkemys avioliitosta on selkeä. Se on papin tai piispan pyhittämä liitto, mysteeri, jossa mies ja nainen vapaasta tahdostaan yhdistyvät “yhdeksi lihaksi, yhdeksi ruumiiksi” ja joka edellyttää tiettyjä lainalaisuuksia, kuten puolisouskollisuutta ja elinikäisyyttä.

Pidän erinomaisena, että Saksan ortodoksisten piispojen paimenkirje julkaistaan myös suomeksi, sillä maidemme ortodoksinen nuoriso ja nuoret aikuiset pohtivat lopulta näitä samoja kysymyksiä alati muuttuvassa globaalissa maailmassamme.

Saksan ortodoksisten piispojen nuorille osoitettu paimenkirje kuuluu seuraavasti:

Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin.” (1. Moos. 5:1-2

Rakkaat Saksan nuoret ortodoksit,

Saksan kirkkonne piispoina haluamme puhua muutamasta aiheesta kirjeessä, joka on kirjoitettu erityisesti teille. Maailmasta tulee koko ajan pienempi ja oman aikamme ongelmat nousevat alati enemmän etualalle. Nämä ongelmat koskettavat syvällisesti koko ihmisen olemassaoloa – teidän olemassaoloanne. Jumala asettaa nykyisyyden ja tulevaisuuden teidän käsiinne.

1. Elämme maassa, jossa yksilöllä on mahdollisuus kehittyä vapaasti ja arvokkaasti. Näin ei ihmiskunnan historiassa ole aina ollut. Monissa maissa nykyäänkään näin ei ole. Voidaan ajatella Jumalan siunauksena, että elämme Saksassa, jossa rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia voidaan pitää itsestäänselvyyksinä.

Kristittyinä meitä kutsutaan tekemään kaikkemme puolustaaksemme näitä arvoja uskonnollista ääriajattelua vastaan, joka uhkaa monissa paikoin kiihtyä. Nämä arvot ovat sopusoinnussa Raamatussa esitetyn ihmiskuvan ja Kirkkomme perinteen kanssa: sen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:27). Näemme tuon jumalallisen kuvan yhden piirteen ihmisen kyvyssä päättää omista asioistaan.

2. Vapauden lahja on mittaamattoman arvokas, johon liittyy väistämättä täydellinen vastuu. Vastuu kuuluu erottamatta vapauteen. Tämä pätee kaikkiin elämänalueisiin, myös kysymykseen tulisiko ihmisen elää yksin vaiko parisuhteessa ja luonnollisesti myös kumppanin etsimiseen. Tähän liittyy koko joukko kysymyksiä, liittyen esimerkiksi seksuaalisuuteen, avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen väliseen eroon, kirkolliseen avioliittoon ja niin edelleen. Nämä kysymykset koskevat kaikkia meitä syvästi ja henkilökohtaisesti, koska jokaisella ihmisellä on vapaus määrätä oman elämänsä suunta.

Seuraavien pohdintojen tarkoitus on tarjota tukea, sillä jokaisen yksilön tulisi olla vapaa päättämään omasta elämäntavastaan. Nämä ajatukset rohkaisevat kohtaamaan nämä kysymykset vastuullisesti ja pyrkivät herättämään keskustelua Kirkkomme sisällä.

3. Yksi rakastetuimmista ja tunnetuimmista kohdista Raamatussa on peräisin pyhän apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille, 13. luvusta. Kohtaa sanotaan myös ”hymniksi rakkaudelle”. Siinä apostoli kuvaa rakkautta voimaksi, joka johtaa ihmisen oman egoismin voittamiseen. Miten? ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.” (1.Kor. 13:4-8) Näin rakkaus johtaa ihmisen oman persoonallisuutensa täydellistämiseen ja totuuden tunnistamiseen. Siten se on kaikista hyveistä arvokkain: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1.Kor. 13:13)

Tässä hengessä rakkaus toista ihmistä kohtaan on ehdoton lahja: kun rakastan, en enää aseta itseäni olemiseni keskustaan. Rakkaus on kokonaisvaltaista ja dynaamista, ja enemmän kuin vain ”perhosia vatsassa”. Se ottaa seuraavat Kristuksen sanat omikseen ja panee ne käytäntöön: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.” (Matt. 19:5-6)

4. Nykyaikana monilla nuorilla miehillä ja naisilla on seksisuhteita ennen avioliittoa. Tätä taustaa vasten monet kysyvät miten ortodoksinen kirkko arvioi tilannetta. Kirkkomme roolina on kulkea uskovaisten kanssa hengellisten ohjeiden kanssa, ei muotoilla sääntöjä mekaaniseen tapaan. Tämä ei myöskään ole vetoomus seksuaalisen sallivuuden puolesta. Korostamme: on hyvin tärkeää toimia vastuuntuntoisesti; vastuuta tulee ottaa omasta seksuaalisuudesta, kumppanin seksuaalisuudesta ja myös seksielämän seurauksista – kyse on vastuusta omaa itseä ja yhteisöä kohtaan Jumalan edessä. Tässä hengessä pyhä apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne”. (1.Kor. 6:19)

Tämä korinttilaiskirjeen katkelma on osoitettu vapaudelle, joka on peräisin Kristuksen seuraamisesta ja jossa on mahdollista elää avioliitossa, joka on Jumalan siunaama. Niin toivommekin, että rakkautenne tulisi kruunatuksi kirkollisessa avioliitossa, että sen seurauksena syntyisi kristillinen perhe ja että oppisitte kunnioittamaan, varjelemaan ja tukemaan elämää, mukaan lukien uutta, kehittyvää elämää. Tässä yhteydessä huomautamme, että hedelmöityksen hetkenä syntyvä alkio on ihmisolento.

Vetoamme teihin: älkää tukahduttako kysymyksiänne. Antakaa niille ääni. Keskustelkaa pätevien ihmisten kanssa. Avoimet keskustelut saattavat auttaa meitä tuntemaan itsemme paremmin ja päätymään ratkaisuun. Puhuminen on hyödyllistä sielulle. Kutsumme teitä erityisesti etsimään vuorovaikutusta kokeneen hengellisen ohjaajan kanssa. Omalla ortodoksisella kirkollamme on pitkä perinne hengellisestä ja terapeuttisesta vuoropuhelusta. Tämä voi olla suurena apuna omana aikanamme, sähköisen median aikana.

5. Elämme maassa, jossa käytäntönä on, että ortodoksinen ja kristillinen avioliitto voidaan toimittaa vasta kun puolisot on ensin vihitty maistraatissa. Siviiliavioliiton tarkoituksena on antaa maallisen lain suoja aviomiehelle ja -vaimolle. (Kääntäjän huomio: Suomessa tilanne on toisenlainen.)

Meille kristityille avioliitossa on kyse Jumalan rakkaudesta, jota Jeesus Kristus osoitti lihaksitulemisellaan, ristiinnaulitsemisellaan ja ylösnousemuksellaan. Tämän vuoksi ihmiselle, joka uskoo Jeesuksen Kristukseen Jumalan poikana, avioliitto on jotain maailmallista asiaa suurempi, ja ilmiselvästi jotain hyvin paljon enemmän kuin sarja pelkkiä hääjuhlallisuuksia. Todellisuudessa avioliitto vaatii elämänmittaista uskollisuutta, ja sitä että avioparin välinen suhde tulisi liitetyksi Kristuksen yhteyteen. Asian laajuus saa selkeän ilmaisunsa myös itse avioliittotoimituksessa, jossa sulhanen ja morsian kruunataan toisilleen ja toistensa puolesta. Pyhä apostoli Paavali, ilmaistakseen tätä ymmärrystä, palauttaa asian aina Kristuksen ja Kirkon väliseen yhteyteen ja kutsuu sitä mysteeriksi: ”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja kirkkoa.” (lukukappale avioliiton sakramentissa, Ef. 5:32)

Avioliittotoimituksessa on myös monissa kohdin rukouksia, joissa pyydetään Jumalaa suomaan avioparille hedelmällisyyttä. Oma ortodoksinen kirkkomme siunaa halun hankkia lapsia ja pitää lasta Jumalan lahjana. Kuitenkin avioliitto ilman lapsiakin on pyhä ja täydellinen. Olemme sitä mieltä, että on osa vastuullista kristillistä elämää pohtia oman perheensä kokoa. Tässä yhteydessä on muistettava, että ortodoksikristityille abortti, toisin sanoen elävän organismin surmaaminen, ei voi tulla kysymykseen perhesuunnittelun välineenä tai muissakaan tapauksissa.

Seurakunnan papin kanssa käytävät avioliittovalmistelut kattavat nämä aiheet. Nämä keskustelut eivät ole vain muodollisuus ennen avioliittoa, ja ne olisi hyvä käydä ennen käytännön häävalmistelujen aloittamista.

6. Saksan kaltaisessa pluralistisessa yhteiskunnassa ortodoksisten ja toisten kristittyjen väliset avioliitot eivät ole harvinaisia. Näitä kutsutaan ”tunnustustenvälisiksi” liitoiksi. Lähivuosikymmeninä tämänkaltaiset liitot ovat edistäneet tapaamisia ja keskinäistä tutustumista. Sen lisäksi ne osoittavat, että on mahdollista kasvattaa lapsia kunnioittamaan erilaisia perinteitä. Näitä liittoja koskevat käytännön kysymykset ratkaistiin yhdessä roomalaiskatolisen kirkon ja Saksan evankelisen kirkon kanssa laadituissa asiakirjoissa. Mutta asiakirjat vaativat tuekseen keskustelua.

Näillä liitoilla on myös haasteensa: tämän vuoksi edellä mainituissa asiakirjoissa kysymys pyhään ehtoolliseen osallistumisesta jäi ratkaisematta. Kirkkomme kanta on yhä edelleen sama: ehtoolliseen osallistuminen on mahdollista vain täydellisessä uskonyhteydessä. Tällaista yhteyttä eri kristittyjen välisissä avioliitoissa ei ole. Olemme kaikki kipeän tilanteen äärellä, joka ilmenee teologisena haasteena. Tämä on rehellisyyden nimissä tunnustettava. Ja niin pyydämme Jumalalta apua, jotta voisimme pian nujertaa eromme ja löytää tie kohti kaikkien ykseyttä.

7. Tilanne on vielä mutkikkaampi silloin kun avioliitossa on kyse liitosta ei-kristillisen puolison kanssa. Näitä liittoja voidaan sanoa ”uskontojenvälisiksi”. Näissä tapauksissa yhteistä kristillistä perustaa ei ole. Joissain tapauksissa nämä liitot ja parisuhteet laukaisevat konflikteja, jotka saattavat johtaa niistä kärsivän eristäytymiseen. Tässä kohden on hyvä palauttaa mieleen Jumalan ihmiselle antaman vapauden arvo. Tämän vapauden arvon, Jumalan kuvaksi luomisen (1. Moos.1:27), mukaista ei ole, että henkilö joutuu uskonnollisen perustein pakotetusti etääntymään rakastamastaan ihmisestä. Uskontojenvälisissä parisuhteissa siviilivihkiminen tarjoaa käytännön ratkaisun. Sitä kautta liitto saa lain turvan ja takaa molemmille puolisoille yhtäläiset oikeudet. Mutta ihmisille, jotka uskovat Jumalaan ja katsovat, että avioliitto tulisi tapahtua Jumalan siunaamana, siviiliavioliitto ei riitä. He kaipaavat uskonnollista seremoniaa, jonka kautta Jumalan siunaus liitolle tulee ilmeiseksi. Tällainen seremonia ei Kirkon taholta ole mahdollinen, sillä avioliiton mysteerion toimittamisen perustana on usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Pidämme tätä kaipausta kuitenkin täysin oikeutettuna. Tämän vuoksi Saksan ortodoksinen kirkko kulkee mukana myös uskontojenvälisten liittojen elämässä, jos näin toivotaan, ja kirkko on valmis auttamaan heitä teoin ja sanoin. Lisäksi kehotamme näitä pariskuntia keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti toistensa kanssa, niin ennen häitä kuin niiden jälkeenkin, kysymyksistä joita eri uskonnollinen tausta voi nostaa esiin, esimerkiksi lasten kasvatuksessa.

8. Homoseksuaalisuus ja homoseksuaaliset liitot ovat aikamme polttava kysymys. Yhteiskunnassamme aiheesta käytävää laajaa keskustelua voidaan pitää periaatteessa hyvänä asiana. Homoseksuaalit miehet ja naiset ovat jääneet vaille huomiota vuosisatojen ajan, ja heitä on jopa alistettu ja vainottu, kuten esimerkiksi kansallissosialismin aikana.

Pyhässä Raamatussa, niin Vanhassa kuin Uudessakin testamentissa, on useita kohtia joissa puhutaan homoseksuaalisuutta vastaan. Näiden kohtien merkitys on aikamme keskustelujen aiheena. Myös Kirkkomme traditiosta on löydettävissä useita ilmauksia homoseksuaalisuutta vastaan. Kuten mikä tahansa fyysinen taipumus, myös tämä on mahdollista voittaa harjoittamalla pidättyväisyyttä, säätelemällä hillitsemättömiä himoja ja siveällä asketismilla, jota esimerkiksi opimme paastossa. On varmaa, että emme juurikaan tiedä miten homoseksuaalisuus syntyy. On mahdollista, että esimerkiksi geneettisillä, psykologisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on osansa, mutta todellisuudessa näiden tekijöiden roolista tai suhteesta toisiinsa ei ole selvyyttä.

Koska ortodoksisessa ymmärryksessä avioliiton mysteeri vaatii miehen ja naisen välistä liittoa, tarjoten pelkkää yhteiskunnallista liiton määritelmää avaramman näyn, homoseksuaalisten parien avioliitto ei ole mahdollista meidän Kirkossamme. Homoseksuaalisia naisia ja miehiä koskevat suorat kysymykset kuuluvat hengellisen hyvinvoinnin piiriin ja Kirkon tahdikkaaseen opastukseen. Sillä kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi. Siten kaikille ihmisille tulee osoittaa samaa kunnioitusta kuin koko ihmiskunnassa olevalle Jumalan kuvalle. Tämä pätee myös seurakuntiimme, joita vaaditaan osoittamaan rakkautta ja kunnioitusta kaikkia miehiä ja naisia kohtaan.

Lopuksi

Omassa yhteiskunnassamme asiat muuttuvat jatkuvasti. Ne muutokset, joissa näemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hengen, toivotamme tervetulleiksi. Kuitenkin nykyään perinteinen perhenäkemys on radikaalien haasteiden edessä. Pysyen uskollisina apostoli Paavalin ohjeelle tessalonikalaisille ”koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää” (1.Tess.5:21), meitä kaikkia, rakkaat nuoret ortodoksit, kutsutaan jatkuvasti edustamaan tuoreesti, ja ennen muuta elämään todeksi, ortodoksisen uskomme inhimillistä kuvaa.

Kuvaus perheestä ”pienoiskirkkona”, Kirkon kokonaisuuden alkusoluna, näyttäytyy meistä edelleen jonakin, joka avautuu kohti tulevaa.

Jumala siunatkoon teitä!

12.12.2017 Frankfurt am Main

+ Keski-Euroopan eksarkki, Saksan metropoliitta Augoustinos
Puheenjohtaja ja muut Saksan ortodoksisen piispainkokouksen jäsenet

Käännös: Ari Koponen
Kuva: Heikki Santasalo