Kirkolle uudet antiminssit

Ajankohtaista | 03.01.2018

Suomen ortodoksinen kirkko on tilannut uudet antiminssit – historiansa neljännet suomenkieliset.

Antiminssi ja ilitoni

Uusien antiminssien valmistusprojekti käynnistettiin 2017 eli Suomi 100 -vuonna. Ensimmäiset uudet siniset antiminssit vihitään käyttöönsä tänä vuonna, kirkon juhliessa 100-vuotista asemaansa valtiollisena kirkkona. Uusille antiminsseille on todellinen tarve edellisen erän loputtua.

Antiminssi on piispan vihkimä liina, jonka päällä eukaristia, eli Herran pyhä ehtoollinen toimitetaan. Siihen on kuvattu Kristuksen hautaan laskeminen. Antiminssiin kiinnitetään pyhäinjäännös marttyyrien haudan vertauskuvana. Sana antiminssi merkitsee pyhän pöydän (alttaripöydän) sijaista (anti=sijasta, mensa=pöytä). Antiminssi muistuttaa sekä Kristuksen että marttyyrien haudasta.

Ensimmäiset kirjalliset maininnat antiminsseista ajoittuvat 600-luvulle. Keskiajalla antiminssit tehtiin puupiirros-painomenetelmällä. 1600-luvulta lähtien niitä on valmistettu sekä syvä- että laakapainolla. Antiminssin nurjalle puolelle, ristin kohdalle, ommellaan pieni tasku, johon vahaan kastettu reliikki sijoitetaan antiminssia vihittäessä.

Antiminssin vihkiminen käyttöön

Antiminssin vihkiminen käyttöön tapahtuu mirhalla voitelun ja erityisten rukousten lukemisen kautta. Antiminssin vihkinyt piispa vahvistaa liinan allekirjoituksellaan. RIISAn kokoelmien merkittävin allekirjoitus on 1760-luvun antiminssissa: sen on vihkinyt Laatokan ja Karjalan (Käkisalmen) piispa Tihon. Hänet julistettiin myöhemmin pyhäksi nimellä pyhä Tihon Zadonskilainen.

Antiminssien painetut tekstit ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa, niin ajan kuin historiallisten tapahtumienkin myötä. Ne ovat tärkeä osa seurakunnan ja kirkkokunnan historiaa. Vanhin Suomen ortodoksisen kirkon omistama antiminssi on peräisin Valamon museosta ja sen on vihkinyt Novgorodin metropoliitta vuonna 1670. Painetun kuvan ikonografia on säilynyt samankaltaisena pienin muutoksin.

Antiminssin kuvituksesta

Antiminssiin kuvataan Kristuksen hautaan laskeminen. Hänen ruumiinsa ympärille kuvataan ikonografiasta riippuen arkkienkelit Mikael ja Gabriel, Jumalanäiti, Maria Kleopan vaimo, Maria Magdalena, Maria Jaakobin äiti, Kristuksen rakkain opetuslapsi Johannes Teologi, Nikodemus ja Joosef Arimatialainen.

Kristuksen takana, keskellä antiminssia on risti. Sen yläpuolelle kuvataan Herra Sebaot, ja siunaaviin säteisiin Pyhä Henki kyyhkysen muodossa. Niiden tilalle voidaan kuvata Pyhä Kolminaisuus, jonka tavallisin vertauskuva on tasasivuinen kolmio. Kolmion keskelle kuvattu silmä muistuttaa, että Jumala näkee kaiken. Kolmion säteet kuvaavat Jumalan kirkkautta. Ristin yläpuolelle voidaan kuvata myös pelkät säteet.

Kulmiin kuvataan evankelistat attribuutteineen, Matteus – enkeli, Luukas – härkä, Johannes – kotka ja Markus – leijona, tai pelkät evankelistojen attribuutit. Evankelistat voidaan kulmien sijasta ryhmittää toisinkin, mutta se on harvinaista. Ristin molemmin puolin voidaan sijoittaa myös kolme kaksisiipistä kerubia. Lisäksi antiminssissa on kuvattuna Kristuksen piinavälineitä.

Antiminssien ylätekstin sisältö ei ole juurikaan muuttunut vuosisatojen kuluessa. 1700-luvun antiminssin kirkkoslaavinkielisessä tekstissä lukee käännettynä: ”Tämä antiminssi, pyhän aterian, verettömän uhrin tuomista varten Jumalan liturgiassa, siunataan kaikkein pyhimmällä hengellä, voimaa omaaman pyhän toimituksen aikana kirkon nimi". Vastaavasti vuoden 1987, Petros Sasakin suunnitteleman antiminssin ylätekstissä lukee: ”Pyhän Hengen armolla on tämä antiminssi vihitty Herran ruumiin ja veren jumalallisen uhrin toimittamista varten Pyhässä liturgiapalveluksessa.” Kirkon nimi on siirtynyt alatekstiin.

Vanhimmissa antiminsseissa kirkkoslaavinkielisessä alatekstissä mainitaan valtaapitävän keisarin tai keisarinnan nimi. Vallankumouksen jälkeen painettujen antiminssien teksteistä puuttuu luonnollisesti hallitsijan nimi. Alatekstiin on jätetty tila vihkivän piispan nimelle ja vihkimisen päivämäärälle sekä sen kirkon ja seurakunnan nimelle, jonka liturgiapalveluksen toimittamista varten antiminssi annetaan.

Vuonna 1932 tilatut antiminssit

Ennen vuotta 1932 käytössä olleet antiminssit olivat kirkkoslaavinkielisiä, ja vasta 1932 tilattiin ensimmäiset suomenkieliset antiminssit. Malli vastaa vanhan kirkkoslaavinkielisen antiminssin mallia keisari Aleksanteri II:n hallituskaudelta (1855-1881). Antiminssit painettiin siniselle pellavapalttinalle, värille, jota ajan kansallistuttamisaate suosi. Vuonna 2017/2018 palataan siis vanhaan perinteeseen.

Kirkollishallitus valmistutti antiminssit F. Tilgmannin kivipainossa Helsingissä.

Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen arkistotiedon mukaan 1932 painatettujen antiminssien painos tuhoutui talvisodassa 1939–1940. Ennen sitä oli osa antiminsseista annettu käyttöön, siitä vahvistuksena kirkkomuseossa on vuosina 1933–1939 vihittyjä, 1932 painettuja antiminssejä 15 kpl.

Vuonna 1954–55 tilatut antiminssit

Ylidiakoni Leo Kasangon aloitteesta 1954, otettiin kirkollishallituksessa käsiteltäväksi uusien antiminssien tilaus. Painanta teetätettiin Mainospainamo Oy:ssä Helsingissä. Kangas tilattiin Vallilan Silkkitehdas Oy:ltä. Kangas oli kirkkaankeltaista korsettikangasta, 100 % rayonia, eli selluloosapohjaista viskoosia. Työnjälki ei ollut odotusten mukaista. Malliksi valittiin sama kuin 1932 tilattuihin sinisiin antiminsseihin. Vain tekstejä muutettiin jonkin verran. Antiminsseja tilattiin 150 kappaletta.

Vuonna 1987 tilatut antiminssit

Arkkipiispan kanslian aloitteesta arkkipiispan sihteeri, ylidiakoni Makarios Lehtimäki käynnisti uuden suomenkielisten antiminssien tilauksen 1987. Mallin piirsi ikonimaalari Petros Sasaki. Alkuperäistä mallia jouduttiin vahvistamaan reprokuvausvaiheessa. Tekstiilikonservaattori Mariamne Purmonen vastasi projektista ja hankki kankaan. Tarkoitukseen täysin sopivaa kangasta ei löytynyt mistään. Sasakin mallin pikkutarkkuus edellytti kankaalta äärimmäistä pinnan sileyttä. Sen vaatimuksen tilattu silkki täytti, mutta kangas oli vaikea painaa. Antiminssit ompeli Leena Säppi. Ohut 100 % silkki on osoittautunut hankalaksi käytössä. Antiminssejä painettiin noin 200 kappaletta.

Vuonna 2017 tilatut antiminssit

Kirkon uudet antiminssit painettiin Petros Sasakin 1987 piirtämällä mallilla Kirjapaino Markprint Oy:ssä Lahdessa. Painotyö on hyvin vaativa ja Markaprint oli pitkien etsintöjen jälkeen ainoa joka tähän pystyi. Yksityiskohtainen malli vaati äärimmäisen tasaisen ja ryhdikkään silkkikankaan. Tarkoitukseen sopivia kankaita ja värejä oli vähän saatavilla. Keltaista ei ollut ja väriksi valikoitiin sininen – sinisiä olivat myös ensimmäiset suomenkieliset antiminssit. Painoksen määrä on 162 kappaletta.

Markprintin toimitusjohtaja Mikko Ilomäki kertoo antiminssien painoprosessista:

– Työ alkoi vanhan originaalikuvan skannauksella. Kuva skannattiin tasoskannerilla ja sen jälkeen kuvaa terävöitettiin, mustaa väriä vahvistettiin ja kuvasta poistettiin epäpuhtaudet kuvankäsittelyohjelmassa. Kuvasta tehtiin pdf-vedos, joka hyväksytettiin tilaajalla. Kuvatiedostosta muodostettiin korkearesoluutioinen paino-pdf, joka siirrettiin tulostusjärjestelmän työjonoon. Painaminen toteutettiin UV-tasotulostimella yksi kangas kerrallaan. Kangas asetetaan imupöydälle ja tulostus tapahtuu ink-jet -teknologialla. Mustesuihkun annostelema väri kuivataan samantien UV-lampuilla, mikä estää tahraantumisen sekä liiallisen värin leviämisen alustalle. Antiminssikankaiden tapauksessa haasteena oli värin imeytyminen huokoiseen kankaaseen, jolloin lopputulos olisi voinut olla lattea ja harmaa. Ns. värinpeittoa lisättiin ja päädyttiin 140 % lukemaan. Näin lopullinen painojälki on sekä terävä että syvänmusta ja kuvan yksityiskohdat piirtyvät hienosti.

Yhden antiminssikankaan painaminen kesti noin viisi minuuttia siitä, kun valmistelutyöt oli tehty ja kangas oli aseteltu tulostimen tasolle.

Ilitoni suojaa antiminssiä

Antiminssin alla käytetään ilitonia (=liina, kääre), se on yksivärinen punainen, usein nauharistillä varustettu liina. Alkuaan pyhä eukaristia toimitettiin ilitonin päällä. Antiminssin yleistyttyä, ilitoni jäi suojaliinaksi, jonka sisään antiminssi käytön jälkeen taitetaan. Ilitoniin liittyvä symboliikka kertoo sen kuvaavan Kristuksen hikiliinaa, jolla Kristuksen kasvot olivat peitettynä haudassa. Ilitoni voi myös symbolisoida Kristuksen kapaloita ja käärinliinoja. Samalla tavalla kuin ne suojasivat Kristuksen maanpäällisen elämän alkua ja loppua, suojaa ilitoni antiminssia.

Tämänkertaisesta antiminssiprojektista vastasi RIISA ja tekstiilikonservaattori Leena Säppi.

Teksti: Leena Säppi
Kuva: RIISA, Henna Hietainen. Valmis antiminssi ja ilitoni.