Viiden esipaimenen mietteitä itsenäisyyden 100-vuotisjuhlasta

Ajankohtaista | 07.12.2017

Kaikki Suomen ortodoksisen kirkon piispat ehtivät kommentoida lyhyesti juhlaa eilisen liturgian jälkeen.

Kaikki piispat Uspenskissa 6.12.2017

Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo:

– Ensinnäkin minä iloitsen siitä, että saan nähdä tämän päivän. Kaikki suomalaiset ovat niin innostuneita tästä päivästä ja iloitsevat siitä, että voivat nähdä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan. Sinänsä jokainen itsenäisyyspäivä on merkittävä juhla, mutta 100 -vuotisjuhla on ihmisten ajatuksissa aivan erityinen. Tänä päivänä minä muistelen sadan vuoden aikana tapahtuneita traagisia, hyvinkin raskaita asioita. Ei niitä voi unohtaa, kun me puhumme Suomesta ja itsenäisyydestä. Minä ajattelen niitä raskaita asioita, mutta myös sitä positiivista, mitä meillä on. Ja sitä on niin paljon, etteivät sanat riitä sitä kuvailemaan.

Helsingin metropoliitta Ambrosius:

– Suomi on vapaa maa, ja täällä meillä jokaisella yhteiskunnassa on vapautta ja tasa-arvoa. Täällä on myös mahdollisuus aidosti olla ortodoksi ja käyttää omaa äidinkieltä olipa se suomi, ruotsi tai venäjä. Olemme myös kiitollisia siitä, että Suomi on saanut 1800-luvulla, autonomian aikana kehittää kansallisia instituutioitaan. Kun Suomi sitten itsenäistyi 100 vuotta sitten, meillä oli monella tavalla valmis yhteiskunnallinen rakenne.

Oulun metropoliitta Elia:

– Haluaisin ensin onnitella kaikkia Suomessa asuvia kansallisuudesta ja taustoista riippumatta: Hyvää juhlapäivää ja myös pyhän Nikolaoksen päivää! Itsenäisyys on meille kaikille yhtä rakas ja tärkeä asia ja suuri juhla tässä ja nyt. Iloitsen siitä, että itsenäisyyden symbolit – ristit ja leijonat – on otettu takaisin käyttöön äärioikeiston kannattajilta. On hienoa, että näin on!

Joensuun piispa Arseni:

– Itsenäisyys takaa meille uskonnon vapauden, vapauden käyttää omaa kieltämme sekä suullisesti että kirjallisesti, samoin vapauden säilyttää oma kulttuurimme kansallisuudesta riippumatta.

Metropoliitta Panteleimon:

– Me suomalaiset rakastamme omaa maatamme. Mietin jo eilen paljon sitä mistä se johtuu. Luulen sen johtuvan siitä, miten paljon olemme uhranneet tämän maan puolesta. Karjalaiset ovat menettäneet maansa ja monissa perheissä on surtu sodissa kaatuneita. Vieläkin enemmän on niitä, jotka ovat uurastaneet isänmaan vuoksi. Luulen, että venäläiset ajattelevat samalla tavalla omasta synnyinmaastaan. Rakkaus isänmaata kohtaan nousee meidän uhreistamme sen puolesta.