Ylienkelit Mikael, Gabriel, Rafael ja muut ruumiittomat voimat 8.11.

Kirkkovuosi | 08.11.2017
Mikaelin ikoni

Enkelien juhla kutsuu ihmisiä enkelimäiseen tarkkaavaisuuteen, yksimielisyyteen ja yhteyteen.

Jumala on valo hamasta iankaikkisuudesta, ainoa todellinen ikuinen valo, aineeton, ääretön ja täysin käsittämätön. Hän lepää ainutlaatuisen luontonsa saavuttamattomassa salaisuudessa ja iloitsee sanoinkuvaamattomassa rakkauden yhteydessä kolmen persoonansa, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kesken. Hän on hyvä, kaiken hyvyyden ja kaiken rakkauden alkuperä, ja siksi Hän ei tahtonut pysyä pelkässä oman syvyytensä katselussa (theoria) vaan ylitsevuotavassa hyvyydessään tahtoi jakaa valonsa toisten kanssa ja saattaa kaikkeuden olemattomuudesta olevaksi.

Kun hyvä ja rakastava Jumala tahtoi luoda maailman, Hän ajatteli ensimmäiseksi enkelvoimia ja taivaita. Ennen näkyvän maailman luomista Jumala Sanansa kautta antoi olemassaolon aineettomalle enkeliluonnolle; Pyhällä Hengellään Hän teki sen täydellisen pyhäksi, jotta taivaan ruumiittomat voimat palvelisivat Häntä aineettoman tulen hehkua palaen. Enkeliolennot ovat siis Jumalan kirkkautta heijastavia toisen asteen valoja, jotka Pyhän Hengen armosta saavat valaistua ensimmäisestä ja aluttomasta valosta ja jakaa sen loputtomuutta.

Enkeliolennot näkevät Jumalaa siinä määrin kuin kykenevät saavuttamaan Häntä, ja kaiken elinvoimansa, pysyvyytensä ja koko olemisensa pohjan he saavat tästä Jumalan katselemisesta. Enkeliolennoilla ei ole ruumiillisia himoja, mutta he eivät kuitenkaan ole osallisia jumalallisesta muuttumattomuudesta, sillä tullessaan luomisessa olemattomista oleviksi enkelit läpikävivät olemuksellisen muutoksen. Siksi enkeliolennot eivät ole kiusausten ulottumattomissa, vaikka he eivät olekaan taipuvaisia pahaan. Pysyäkseen hyvässä ja edistyäkseen jumalallisten salaisuuksien näkemisessä enkelien on harjoitettava Jumalalta saamaansa täysivaltaista vapautta, jotta eivät joutuisi pahan valtaan ja vieraantuisi Jumalasta peruuttamattomasti. Ruumiittomina he näet ovat kykenemättömiä katumukseen, toisin kuin ihmiset.

Jumalallisen olemuksen kaltaisuutta heijastavina olentoina pyhillä enkeliolennoilla on hengellinen luonto. Ruumiin painoa vailla he ovat alati liikkeessä, vapaita ja ajattelukykyisiä. Luotuina olentoina enkelit ovat ajan ja paikan suhteen rajoittuneita eivätkä he ole aivan kokonaan aineettomia. Ihmisiin verrattuna heitä ei voi pitää aineellisina, mutta ainoa täysin aineeton on Jumala. He eivät voi olla yhtä aikaa taivaassa ja maan päällä, mutta heidän keveytensä ja nopeutensa tekee heille mahdolliseksi kulkea etäisyyksiä lähes silmänräpäyksessä.

Enkeli on lähettiläs, kuten jo sanan (hepr. mal’aka, kr. ángelos) kirjaimellinen merkityskin osoittaa. Kun Jumala lähettää taivaasta enkeleitä meidän luoksemme sanansaattajiksi, he omaksuvat joskus ruumiillisen hahmon, jotta me kykenisimme näkemään heidät. Heidän toimintaansa eivät rajoita ovet, seinät tai sinetit, sillä heidän ylevä luontonsa on niin hienoa, että se kulkee helposti aineellisten esteiden lävitse. Heidän kykynsä käsittää ihmisten ajatuksia ei tarkoita, että he olisivat kaikkitietäviä, sillä jos he profetoivat, se tapahtuu armosta ja Jumalan säätämyksestä, ei heidän omasta kyvystään.

Jumala on tehnyt enkelit palvelijoikseen ja Hän lähettää heitä huolehtimaan maasta. Enkelit varjelevat ihmisiä ja kansoja. Jokaista paikallisseurakuntaa suojelee oma enkelinsä. He toimivat täyttääkseen sen johdatuksen, joka on määrätty ihmiskunnalle yleensä ja kullekin yksilölle erikseen. Jokaisen ihmisen rinnalle Jumala on asettanut suojelusenkelin, joka tarkkailee meitä alati mutta ei kuitenkaan erkaannu Jumalan läsnäolosta. (Matt. 18:10) Suojelusenkeli herättää omassatunnossamme hyviä pyrkimyksiä, auttaa meitä voittamaan sielunvihollisen juonia ja syntiin langettuamme sytyttää meissä katumuksen tulen.

Jumala yksin tietää enkeliluonnon laadun ja rajoitukset. Se on yhtenäinen suhteessa Häneen mutta vaihteleva suhteessa meihin. Enkelien määrä on ihmisille tuntematon. ”Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat Häntä, miljoonat seisoivat odottaen Hänen edessään.” (Dan. 7:10) Enkelit voidaan kuitenkin jakaa yhdeksään luokkaan, jotka koostuvat kolmesta triadista eli kolmikosta.

Ylimpänä hierarkiassa, ylimmän triadin huipulla ovat serafit, monisiipiset olennot, joiden hepreankielinen nimitys tarkoittaa polttavaa. He ovat aina Jumalan läsnäolossa ja välittömässä yhteydessä Häneen ennen kaikkia muita enkeliluokkia. He liikehtivät ikuisen vakaasti jumalallisten asioiden ympärillä, mikä antaa heille voiman kohottaa alempia luokkia kohti Jumalaa innoittamalla heitä hyveeseen puhdistavalla ja valaisevalla hehkullaan.

Ensimmäisen triadin toisen luokan muodostavat kerubit, monisilmäiset olennot (Hes. 1:12, 10:12), jotka ovat arvoltaan serafien veroisia mutta tehtäviltään ja toiminnaltaan erilaisia. Heidän nimensä on selitetty viittaavan heidän Jumalan tuntemisensa täyteyteen. Monisilmäisyys kuvastaa heidän kykyään katsella jumalallista valoa. Ensimmäisen triadin kolmas luokka on valtaistuimet, joiden yllä Jumala istuu. Nämäkin suuriarvoiset enkeliolennot on luotu Pojan kautta ja Häntä varten. (Kol. 1:16)

Toisen triadin muodostavat enkeliolennot, jotka tunnetaan nimillä vallat, voimat ja herraudet. Niiden asema ja rakkauden määrä on pienempi kuin ensimmäisen mutta suurempi kuin kolmannen triadin enkeliolentojen. He välittävät Korkeimman säädöksiä ja kohottavat alapuolellaan olevia enkeliolentoja yhä suurempaan Jumalan kaltaisuuteen.

Taivaallisen hierarkian täydentävä kolmas triadi koostuu hallituksista, ylienkeleistä ja enkeleistä, joiden kautta Jumala tekee meille tiettäväksi vanhurskaat päätöksensä. Koska enkelit ja ylienkelit ovat luomisjärjestyksessä lähimpänä ihmiskuntaa, Jumala lähettää juuri heitä meidän luoksemme ruumiillisessa muodossa, kun niin tahtoo.

Jumala suunnitteli ihmisen muodostamaan tämän hierarkian kymmenennen tason ja siten saattamaan luomakunnan täyttymykseensä. Mutta Hänen luomiensa olentojen täydellinen vapaus alkoikin suuntautua Häntä vastaan. Ensimmäiseksi lankeemus tapahtui enkelimaailmassa. Hamasta näkymättömän maailman luomisesta alkaen koko taivaallisen hierarkian lukematon joukko iloitsi jumalallisessa valossa. Enkeliolentojen loputon, harmoninen pyhä kehä veisasi – ja alati veisaa – väkevällä äänellä: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Taivas ja maa ovat täynnä Hänen kirkkauttaan.” (Jes. 6:3)

Lucifer, taivaallinen henkiolento, joka oli kaikkein ylintä arvoa ja lähimpänä Jumalaa ja Hänen valonsa kaikenkattavaa loistetta, ylpistyi saamastaan asemasta ja tahtoi päästä täysin Jumalan veroiseksi. Hän sanoi itsekseen: ”Minä tahdon nousta taivaisiin. Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.” (Jes. 14:12-14) Lucifer ei ollut paha luonnoltaan, mutta ylpistymisensä takia hän päätti käydä kapinaan oman olemassaolonsa antajaa vastaan. Hän oli siis ensimmäinen, joka kieltäytyi hyvästä ja valitsi pahan. Hän kääntyi pois valosta ja alkoi vajota kohti jumalattomuuden pimeyttä. Välittömästi alettuaan puhua Jumalaa vastaan hänet syöstiin alas syvyyksiin, mutta mennessään hän repi taivaat hajalle viemällä mukanaan valtaisan määrän enkeleitä jokaisesta luokasta ja tuli itse niiden päämieheksi.

Ylienkeli Mikael, taivaallisten voimien ruhtinas, sen sijaan vahvistui entisestään nöyryytensä ja Jumalan kunnioittamisensa tähden. Nähdessään pelottavan tyhjiön, joka jäi taivaaseen enkeljoukkojen lankeemuksen jälkeen, ylienkeli Mikael nousi sen ylle ja rohkaisi enkeljoukkoja huutaen: ”Ottakaamme vaarin! Olkaamme varuillamme, pysykäämme tarkkoina, valvokaamme! Meidät on korotettu seisomaan Jumalan edessä ja olemme Hänen tekoaan. Muistakaamme kuitenkin, että olemme vain palvelijoita. Pyrkikäämme itsetuntemukseen nähtyämme, miten lankesivat ne, jotka tahtoivat tulla Jumalan veroisiksi. Ne, jotka meidän kanssamme olivat valoa, ovat nyt muuttuneet pimeydeksi.

Tämän enkelijoukkojen kokoontumisen (synaksis) muistoksi on asetettu marraskuun 8. päivän enkelien juhla. Enkeliolennot kokoontuivat ylienkeli Mikaelin koolle kutsumana yhteen yksimielisinä, valvovina ja yhteyttä tuntevina. Enkelien juhla kutsuu ihmisiä enkelimäiseen tarkkaavaisuuteen, yksimielisyyteen ja yhteyteen.

Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin jälkeen neljäs ylienkeli on Uriel, jonka nimi merkitsee Jumalan tulta. Muita ylienkeleitä ovat Jeremiel eli ”Jumalan korkeus”, Salatiel eli ”Jumalan rukous”, Barakiel eli ”Jumalan siunaus”, Jegudiel ja Faltiel (tai Psaltiel). Koptilaisessa traditiossa kunnioitetaan myös ylienkeleitä Surael, Sakakael, Satael ja Ananael. Eniten enkelien nimiä on eritelty etiopiankielisessä kirjallisuudessa.

Enkelien ja ihmisten lankeemus ei estänyt Jumalaa saattamasta ihmisluontoa sille kuuluvalle korkeimmalle paikalleen taivaallisessa hierarkiassa. Kun ihminen oli langennut ja joutunut kuoleman alaisuuteen, Sana-Jumala laskeutui alas taivaasta vetämään ihmisen ylös tuonelan syvyyksistä. Koko enkelien hierarkian läpi kulkien Herra alentui alas asti riisuen jumalallisen kirkkautensa ja otti itselleen maallisen ruumiin. Ylösnousemuksensa kautta taas Hän nosti ihmisluonnon korkealle, sen alkuperäistäkin asemaa ylemmäksi asettamalla sen Jumalan oikealle puolelle, kerubien ja serafien yläpuolelle.

Teksti: Synaksarion

Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo