Kirkollishallituksen päätöksiä 10.10.2017

Ajankohtaista | 10.10.2017

Kirkollishallituksen istunto pidettiin Kuopiossa.

Läsnä: arkkipiispa Leo (puheenjohtaja), metropoliitta Ambrosius, piispa Arseni, kirkkoherra Markku Salminen, nunna Elisabet, Hannele Meskus, Matti Tolvanen

Este: metropoliitta Elia

Arkkipiispan istuimen siirtäminen Kuopiosta Helsinkiin

Raportti arkkipiispan istuimen mahdollisen Helsinkiin siirtämisen vaikutuksista on jätetty kirkollishallitukselle 4.9.2017. Kirkollishallitus on kuullut seurakuntien neuvostoja ja luostarien johtokuntia raporttiin sisältyvistä esityksistä. Lausuntopyyntöön on saatu yhteensä 20 vastausta. Arkkipiispan istuimen siirtoa Helsinkiin vastustaa kaksi seurakuntaa, yhden kanta ei ole selkeä.

Piispainkokous on antanut siirtoa puoltavan lausunnon asiassa 5.10.2017.

Kirkollishallitus esittää kirkolliskokoukselle, että arkkipiispan istuimen sijoituspaikkaa muutetaan Kuopiosta Helsinkiin 1.1.2018 alkaen, kun Helsingin hiippakunnan metropoliitan toimi on vapautunut nykyisen toimenhaltijan siirryttyä eläkkeelle. Vaadittavat kirkkojärjestyksen muutokset julkaistaan asetuskokoelmassa.

Arkkipiispan siirryttyä Helsingin hiippakunnan piispaksi, Karjalan hiippakunnan piispan tehtävien väliaikaisesta hoitamisesta päättää piispainkokous. Kuopion hiippakunnan metropoliitta valitaan vuoden 2018 varsinaisessa kirkolliskokouksessa.

Arkkipiispan tointa voidaan nykyisen arkkipiispan tehtävässä ollessa hoitaa tarvittaessa ja osittain Kuopion hiippakuntakansliasta käsin.

Arkkipiispan hiippakuntakanslia sijoitetaan ensivaiheessa Helsingissä sijaitseviin kirkollishallituksen käytössä oleviin tiloihin (Liisankatu 29 A) ja sinne siirtyvät arkkipiispan harkinnan perusteella tarvittavat toimien haltijat.

Kuopiossa keskustalossa (Karjalankatu 1) toimivan palvelukeskuksen toiminnat ja sen henkilöstö jäävät Kuopioon ja toiminta säilytetään nykyisellään.

Kirkkojärjestyksen 11 § muutetaan vastaamaan esitykseen sisältyviä muutoksia.

Muihin raportissa esitettyihin ehdotuksiin kirkollishallitus ottaa kantaa käsitellessään lakityöryhmän raportin jatkovalmistelua. Kirkollishallitus ei kannata kirkolliskokouksen työvaliokunnan perustamista.

Arkkipiispa Leo ja metropoliitta Ambrosius eivät osallistuneet asian käsittelyyn ja päätöksentekoon. Tämän asiakohdan ajan puheenjohtajana toimi Markku Salminen.

Kirkkojärjestyksen 11 §:n muuttaminen

Kirkollishallitus päätti esittää kirkolliskokoukselle, että kirkkojärjestyksen 11 § muutetaan seuraavasti:

Kirkkojärjestyksen 11 §:n 2 momentti:

Helsingin hiippakunnan piispanistuin sijaitsee Helsingin kaupungissa. Piispa on arvoltaan arkkipiispa ja käyttää arvonimeä "Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa".

Kirkkojärjestyksen 11 §:n 3 momentti:

Kuopion hiippakunnan piispainistuin sijaitsee Kuopion kaupungissa ja piispa käyttää arvonimeä "Kuopion metropoliitta".

Keskusrahaston vuoden 2018 talousarvio ja vuosien 2019–2020 taloussuunnitelman linjaukset

Kirkollishallitus käsitteli talousarvion linjauksia kokouksessaan 8.9.2017. Talousarvioesitystä on tarkennettu istunnon jälkeen esiin tulleiden asioiden osalta.

Kirkollishallitus päätti lähettää Keskusrahaston vuoden 2018 talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman vuosille 2019–2020 kirkolliskokoukselle.

Kirkollishallitus esittää kirkolliskokoukselle, että talousarvion sitovuustaso on taloussäännön mukaisesti kustannuspaikka. Kustannuspaikkavastaavalla on harkintavalta enintään 10 prosentin suuruisiin perusteltuihin poikkeamiin ja kirkollishallituksella on kustannuspaikkakohtainen harkintavalta enintään 20 prosentin suuruisiin perusteltuihin poikkeamiin.

Lakityöryhmän raportin jatkovalmistelu

Vuoden 2016 kirkolliskokous päätti palauttaa lakityöryhmän raportin takaisin kirkollishallituksen valmisteluun. Kirkollishallitusta pyydettiin tuomaan vuoden 2017 kirkolliskokoukselle työryhmän työn pohjalta raportti kirkon ”nykyhallinnon raskaudesta” sekä ”konkreettiset esitykset henkilöstö-, talous- ja kiinteistöhallinnon yksinkertaistamisesta ja hallinnon päällekkäisyyksien poistamisesta”.

Laki ortodoksisesta kirkosta ja kirkkojärjestys määrittävät kirkollishallituksen, hiippakuntien sekä seurakuntien tehtävät ja niiden hierarkian. Ortodoksisen kirkon hallintokulttuurin kehittäminen on sidoksissa näissä säädöksissä olevien toimivaltasuhteiden hyväksymiseen.

Hallinnon uudistuksesta on päätetty useassa kirkolliskokouksessa. Uudistusprosessin punaisena lankana on ollut pyrkimys sopeuttaa kirkon hallinto-organisaatio voimassa oleviin ja mahdollisesti niukkeneviin resursseihin.

Tähän tavoitteeseen ei voida kuitenkaan päästä muuttamalla säädöksiä. Toimintatapojen on muututtava.

Taustaa

Hallinnon uudistus alkoi kirkollishallituksen kanslian muuttamisella palvelukeskukseksi vuonna 2012.

Keskushallinnon palkansaajia on tällä hetkellä 34 henkilöä. Heistä neljä on piispaa, joiden apuna työskentelee yhteensä seitsemän sihteeriä. Seurakuntien ja keskushallinnon talous- ja rekisteripalveluja keskushallinnossa hoitaa yhteensä 12 henkilöä. Keskushallinnon henkilömäärään kuuluvat lisäksi seminaarilla työskentelevät kolme henkilöä ja muissa asiantuntijatehtävissä (henkilöstö-, hallinto- ja lakiasiat, viestintä-, julkaisutoiminta- ja it-asiat, kasvatus-, koulutus-, maahanmuuttaja- ja diakoniatyön asiat, kiinteistötoimen asiat) yhteensä kahdeksan henkilöä.

Hiippakuntahallinnon osalta Oulun hiippakuntakansliassa lakkautettiin hiippakuntasihteerin tehtävä, jolloin kansliaan jäi metropoliitan avuksi toimistosihteeri. Arkkipiispan ja Karjalan hiippakunnan kansliassa viidestä päätoimisesta työsuhteesta yksi on muutettu puolipäiväiseksi. Arkkipiispan apuna kirkon ja hiippakunnan johtamisessa työskentelevät apulaispiispa, arkkipiispan sihteeri, toimistosihteeri ja osa-aikainen ylidiakoni. Helsingin hiippakunnassa ei ole toistaiseksi tehty muutoksia neljän päätoimisen työntekijän työsuhteisiin.

Kirkolliskokouksen (2016) kysymykseen ”tarvitaanko uutta seurakuntajakoa ja millainen sen tulisi olla” on käytännössä vastattu usealla seurakuntaliitoksella. Lisäksi Karjalan hiippakunnassa on parhaillaan käynnissä hanke, jonka tavoitteena on seurakuntakentän muutos vuoteen 2020.

Lakityöryhmän raportin jatkovalmistelu kirkolliskokoukselle 2017

Kolmas kirkolliskokouksen linjaamista keskeisistä hallinnon uudistuksista odottaa vielä käynnistämistä. Kysymyksessä on ”selvitykset ja ratkaisut kirkkoa parhaiten palvelevasta hiippakuntajakomallista”.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 14.2.2017 että vuoden 2016 kirkolliskokouksen päätös ”10. Lakityöryhmän raportti” jatkovalmistelu tehdään yhdessä päätöksen ”9f. Aloite työryhmän nimeämisestä selvittämään arkkipiispan istuimen mahdollisen Helsinkiin siirron vaikutuksia” kanssa.

Yhteinen valmistelu pitää sisällään arvion arkkipiispan istuimen sijaintipaikasta ja mahdollisesta hiippakuntajaosta sekä kuvaukset arkkipiispan ja muiden hiippakuntakanslioiden tehtävistä, tarvittavasta henkilöstöstä ja työnjaosta. Valmistelu sisältää myös ratkaisuehdotukset henkilöstö-, talous- ja kiinteistöhallinnon yksinkertaistamiseen ja hallinnon päällekkäisyyksien poistamiseen.

Arkkipiispan istuimen sijainnin vaikutuksia arvioiva raportti valmistui 4.9.2017 ja se on kirkolliskokouksen käsittelyssä marraskuussa 2017. Siinä on otettu kantaa myös hiippakunta- ja seurakuntajaon tarpeeseen.

Raportissa esitetään, että piispan istuimia ja hiippakuntia on ortodoksisessa kirkossa jatkossakin kolme. Raporissa esitetään edelleen, että arkkipiispan istuimen siirtopäätöksen jälkeen kirkolliskokous perustaa hiippakuntajaon mahdollista muutosta suunnittelemaan työryhmän, jota arkkipiispa johtaa. Ohjauksena työlle on, että hiippakuntien koko olisi sellainen, että se mahdollistaisi parhaalla tavalla kirkon jäsenten alueellisen palvelun ja kirkon jäsenmäärän parhaan mahdollisen kasvun. Tällöin tulee ottaa huomioon maamme kasvukeskusten väestöennusteet ja kirkon jäsenten nykyinen maantieteellinen sijoittuminen. Kirkolliskokous asettaa työryhmän työlle aikataulu ja muut tavoitteet.

Raportissa on esitetty myös, että kirkolliskokous päättää seurakuntajaon muuttamisesta vuoden 2020 loppuun mennessä niin, että yksittäisessä seurakunnassa on vähintään 5000 jäsentä. Raportissa todetaan, että varsinaisesta seurakuntajaosta päättää OrtL:n 7 §:n nojalla hiippakunnan piispan esityksestä kirkollishallitus. Raportissa todetaan edelleen, että kirkon linjauksen mukaisesti piispojen tulee edistää seurakuntien esityksien tekoa ja tehdä tarvittaessa itse seurakuntien yhdistämisesityksiä kirkollishallitukselle. Päätökset seurakuntakoon kasvattamisesta tavoitteen mukaiseksi tulee tehdä kirkollishallituksessa vuoden 2020 loppuun mennessä ja toteuttaa kokonaan 2022 loppuun mennessä.

Kirkon yhteisen linjauksen toteutuspäätöksissä seurakuntien tulee huomioida seurakuntalaisten alueelliset palvelutarpeet. Nämä huomioidaan parhaiten sijoittamalla pappien ja muiden seurakuntatehtäviä tekevien tehtävät niin että seurakunnan jäsenten alueelliset palvelut turvataan. Seurakunttien palveluissa tulee kuitenkin huomioida myös se, että mm. jumalanpalvelukset voidaan tuottaa laadukkaasti vain riittävän suurina seurakuntalaisten ja palvelua suorittavien seurakunnan palvelijoiden tilaisuuksina.

Säädösmassan keventäminen

Lakityöryhmän raportissa (2016) mainittu säädösmassan yksinkertaistaminen ja sääntelyn keventäminen viittaavat siihen, että uusia hallintomalleja luotaessa ei pitäisi päätyä malliin, joka entisestään lisää sääntelyä. Esimerkiksi kappeliseurakuntia voidaan muodostaa jo nykylainsäädännön puitteissa eikä niitä varten tarvita uutta lainsäädäntöä. Jos kappeliseurakuntamalli halutaan toteuttaa hallinnollisesti kevyimpänä mahdollisena mallina, kirkkojärjestyksestä voidaan kumota kappelineuvostoa, kappelineuvoston ohjesääntöä ja taloutta koskevat säännökset (15 §, 18 § ja 19 §). Tällöin kappeliseurakunnat olisivat luonteeltaan samanlaisia toiminnallisia alueita kuin Helsingin seurakunnan toiminta-alueet, jotka on määritelty (ainoastaan) seurakunnan johtosäännössä. Kappeliseurakunnat olisivat tässä mallissa ainoastaan toiminnallisia yksikköjä, eivät hallinnollisia yksikköjä.

Voimassa oleva kirkkojärjestys lähtee kuitenkin siitä, että kappeliseurakuntaan liittyy myös jonkinasteista hallintoa kappelineuvoston muodossa. Ensimmäiset uudet kappeliseurakunnat tuovat mukanaan kokemusta siitä, millaisella sääntelyllä kokonaisuutta parhaiten ohjataan. Kun huomioidaan kaikki se, mitä seurakuntien hallinnollisesta tulevaisuudesta on tässä vaiheessa kirjoitettu, on syytä todeta, että kappelineuvostojen – jos sellaisia päädytään luomaan – tulisi olla mahdollisimman pieniä. Ohjesäännöt alkavat olla lähtökohtaisesti ”mennyttä aikaa”, joten kirkkojärjestyksen 18 §:n kumoamista on syytä vakavasti harkita tai ainakaan ohjesääntöjä ei tulisi tarpeettomasti paisuttaa. Kappeliseurakunnan toimintaan liittyy sääntelyn näkökulmasta yksi olennainen kysymys ja se on toiminnan taloudellinen turvaaminen. Sitä koskee kirkkojärjestyksen 17 §:n määräykset papista ja kanttorista, muut mahdollisesti tarvittavat määräykset voidaan sisällyttää seurakunnan taloussääntöön.

Voimassa olevaa lakia ja kirkkojärjestystä ei ole muutoin mahdollista tässä vaiheessa keventää, ellei olemassa olevaa hallintoa päätetä joilta osin purkaa. Tämä kysymys liittyy kuitenkin kiinteästi kirkon yleiseen asemaan. Laki ja kirkkojärjestys on rakennettu seurakuntien hallinnon osalta kaksiportaiseksi siten, että seurakunnissa on sekä valtuusto että neuvosto. Seurakunnallinen hallintomalli lähtee siitä, että toinen toimielimistä on valmisteleva, toimeenpaneva sekä ylimmän elimen laillisuutta valvova (neuvosto) ja toinen toimielin päättävä (valtuusto). Tämä on kuntien ja seurakuntien yleinen hallintomalli. Niin kauan kuin ortodoksinen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asemasta säädetään lailla, tästä kaksiportaisesta perushallintomallista ei ole mahdollista luopua (kts. esimerkiksi Kirkon julkisoikeudellinen asema, TT Juha Meriläinen 18.11.2015. Toimielinten kokoonpanojen pienentäminen keventäisi hallintoa jossain määrin, mutta sääntelyn määrään sillä ei ole vaikutusta: samat perussäännökset valtuustosta ja neuvostosta sekä niiden tehtävistä tarvitaan edelleenkin. Toimielinten vaaleja koskeva sääntely on nykyisellään varsin raskas. Keventäminen olisi mahdollista kuhan kuntia ja seurakuntia koskevaan äänestysmenettelyyn saataisiin aikaan yleisesti ratkaisevia muutoksia (esimerkiksi internet-äänestyksen käyttöönotto).

Nykytilanteen ongelmat ja raskas nykyhallinto seurakuntatasolla

Kirkon jäsenmäärä 31.12.2016 oli 60 255 jäsentä. Kirkossa toimii tällä hetkellä 21 seurakuntaa, joissa työskentelee yhteensä 174 päätoimista työntekijää. Vuonna 2016 seurakuntien yhteenlaskettu verotulo oli 15,7 miljoonaa euroa, josta 9,1 miljoonaa euroa käytettiin henkilöstökuluihin. Tämän lisäksi keskushallinnossa työskentelee koko kirkon yhteisissä tehtävissä edellä mainitut 34 päätoimista työntekijää. Keskushallinnon toimintakulut olivat vuonna 2016 tilinpäätöksen mukaan 5,2 miljoonaa euroa. Valtionavustuksen määrä oli 2,5 miljoonaa euroa ja keskusrahastomaksujen osuus 2,3 miljoonaa euroa. Keskushallinnon henkilöstökulut olivat vuonna 2016 kaksi miljoonaa euroa.

Jokaisessa seurakunnassa on valtuusto, neuvosto sekä tarvittava määrää erilaisia toimikuntia esimerkiksi nuoriso- ja diakoniatyön sekä kiinteistötoimen tukena. Seurakuntien toiminnan tukena ja keskusrahaston yhteistoimintasopimukseen perustuen avustetaan kirkon järjestöistä Filantropiaa, Ortodoksisten nuorten liittoa ja Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskuntaa. Kirkon työntekijöiden koulutusta ja kasvatusta hoitaa ortodoksinen seminaari, jonka toiminta on osa keskusrahaston budjettia. Lisäksi keskusrahastosta saa avustusta Valamon opisto, Valamon konservointilaitos ja kirjasto sekä Ortodoksinen kirkkomuseo, RIISA.

Seurakuntien sähköistä viestintää hoidetaan jokaisen seurakunnan nettisivujen kautta. Lähes kaikilla (16) seurakunnilla on lisäksi omat facebook-sivut. Tämän lisäksi kirkossa toimii neljä seurakunnallista lehteä, joista Karjalan hiippakunnan seurakuntien yhteistä Aamun Koitto –lehteä julkaisee PSHV. Lisäksi Oulun hiippakunnassa ilmestyy Paimen Sanomat, Helsingin hiippakunnassa Ortodoksiviesti ja Turun seurakunnassa Kupoli. Näissä lehdissä työskentelee päätoimisesti kaksi henkilöä. Järjestöt ovat aktiivisia verkkotiedottajia, erityisesti Filantropia ry. Ortodoksisten nuorten liitto ry julkaisee Tuohustuli-lehteä. Päällekkäistä työtä voitaisiin purkaa ja yhteistyötä tiivistää. Jo useaan otteeseen aiemmin on ollut esillä yhteinen lehti. Esimerkiksi 4-5 henkilön viestintätiimi voisi tuottaa eri kanaviin aineistoa sekä kirkon että yhteisjärjestöjen näkökulmasta. Tiimin koordinointi kuuluisi palvelukeskuksessa työskentelevän kirkon vastaavan tiedottajan tehtäviin ja se voisi toimia hajautetusti esimerkiksi seurakunnissa ja/tai kumppanijärjestöissä.

Seurakuntien keskimääräinen äänestysprosentti viimeisimmissä seurakuntavaaleissa oli 9,5. Kirkon 21 seurakunnassa valitaan neljän vuoden välein yhteensä 258 valtuutettua, neuvostoissa toimii yhteensä 143 henkilöä. Lukuihin eivät sisälly kirkkoherrat. Pienimmissä seurakunnissa demokratian toteutumista voidaan kyseenalaistaa, mikäli ehdokkaita on yhtä monta kuin paikkoja tai vain hiukan enemmän. Muutamissa seurakunnissa valituksi tulemiseen riitti seitsemän ääntä. Seurakuntien nykyinen hallintomalli on siis kiistatta hyvin raskas, kun otetaan huomioon seurakuntalaisten aktiivisuus seurakunnan hallintoa koskevissa asioissa.

Hallintolain ja hyvä hallinnon periaatteiden mukaan seurakunnan toiminta tulee järjestää niin, että tasapuolisuus ja puolueettomuus toteutuvat toiminnassa. Hallinnon palveluiden tuottamisen on oltava asianmukaista ja tuloksellista. Toiminnasta on tiedotettava riittävän hyvin ja annettava neuvontaa asiakkaille. Hallinnossa on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Toiminta on järjestettävä yhteistyössä toisten viranomaisten kanssa. Asian vireille tulo on kirjattava ja siirrettävä tarvittaessa toiselle viranomaiselle sekä täydennettävä puutteet. Asiat on käsiteltävä viivytyksettä. Asiakirjojen julkisuudesta ja asianosaisten tiedonsaantioikeudesta on huolehdittava. Tulkkauksesta ja asiakirjojen tarvittavasta kääntämisestä on huolehdittava sekä taattava palvelut kielilain edellyttämällä tavalla suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Esteellisyyssäännöksiä on noudatettava. Asiat on selvitettävä ja hankittava tarpeelliset tiedot ennen asian ratkaisemista. Asianosaisia on aina kuultava ennen asian ratkaisemista. Päätökset on annettava pääsääntöisesti kirjallisena ja aina perusteltava. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimus- ja valitusohjeet sekä merkittävä peruste valituskiellolle. Hallintokantelun mahdollisuudesta on kerrottava asiakkaille. Asiavirheiden korjaaminen on tehtävä itseoikaisuna. Päätösten asianmukaisesta tiedoksiannosta asianosaisille ja niille joita asia muutoin koskee, on huolehdittava.

Seurakuntien hallintoasioiden käsittelyssä kaikki edellä mainitut edellytykset tulee turvata seurakuntien jäsenille. Lisäksi on huomioitava, että ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa, kirkkojärjestyksessä, hallintolaissa ja julkisuuslaissa on vain osa noudatettavaksi tulevasta sääntelystä. Myös muualla lainsäädännössä on seurakuntia velvoittavaa säännöstöä (esimerkiksi työsopimuslaissa ja työsuojelua koskevassa lainsäädännössä). Kaikkien näiden säännösten noudattamisesta ja vaatimusten toteuttamisesta on käytännön vastuussa kirkkoherra. Kirkon koko huomioiden edellä mainittua hallintoa hoidetaan selvästi liian pienissä yksiköissä. Työn suunnittelu ja kehittäminen suuremmassa yksikössä tarkoittaa esimerkiksi toimivaa sijaisjärjestelyä, seurakunnallisen työn eri osa-alueisiin erikoistumista sekä mahdollisuutta osa-aikaisiin tehtäviin siellä, missä toimintaa on syytä vähentää.

Tilanteissa, joissa seurakuntia on yhdistetty seurakunnan heikentyneen talouden takia, ei taloudellisia säästöjä ole syntynyt, mikäli toimintamalli on säilynyt ennallaan. Esimerkiksi Lieksa-Joensuu liitos on tarkoittanut pienempää veroprosenttia Lieksan alueella asuville mutta kulut ovat vastaavasti Joensuussa kasvaneet. Mikäli liittymisen yhteydessä on esimerkiksi vähennetty tai osa-aikaistettu henkilöstöä, on syntynyt taloudellista säästöä mikä toisaalta on vaikuttanut tiettyjen alueiden toimintaan. Tästä esimerkkeinä Mikkeli-Varkaus liitos (nykyinen Saimaa), jossa Mikkelissä toimii osa-aikainen kanttori. Iisalmi-Kiuruvesi liitoksessa Kiuruveden alueella toiminutta papin (kirkkoherran) tehtävää ei ole täytetty mikä on eheyttänyt uuden seurakunnan talouden mutta tarkoittanut sitä, että toimintaa on osin organisoitu osa-aikaisten varaan.

Seurakuntien tarkastusten yhteydessä on kiinnitetty huomiota seurakuntien toimintaan myös talouden ja hallinnon näkökulmasta. Huomio on kiinnittynyt esimerkiksi päätöksentekorooleihin. Aina ei ole ollut selvää se, kuka valmistelee, missä päätetään ja missä järjestyksessä. Tiedon kulkemisessa on havaittu puutteita. Dokumentointi on vajaata ja henkilöstömuutoksien yhteydessä aiheutuu hallinnollisia aukkoja. Monissa seurakunnissa puuttuu pitkän aikavälin suunnitelmallisuus. Asioita valmistellaan mutta niitä ei välttämättä viedä loppuun saakka, vaikka päätöksiäkin olisi. Osasyyksi kuvataan se, että kirkkoherran keskeinen rooli monilla eri tasoilla tekee työstä näiltä osin haasteellisen ja aika ei riitä. Asiakirjahallinnossa näkyy seurakuntien resurssien puute ja se, ettei asian hoitamiseen voida antaa varoja, asiaa ei myöskään koeta riittävän tärkeäksi. Asiahallinnan järjestelmä auttaisi mutta monessakaan seurakunnassa ei ole varaa investoida ohjelmistoihin.

Seurakuntaliitoksessa kirkkoherra on joutunut ottamaan vastaan järjestämättömän arkiston ilman arkistoluetteloa. Käytännössä hän ei silloin voi tietää millaisista asiakirjoista on vastuussa. Liitoksissa tehtäessä olisikin voitava antaa ylimääräisiä resurssia arkiston järjestämiseen. Mikäli liitos tehdään heikentyneen taloudellisen tilanteen takia ”pakon edessä”, ei resursseja yleensä liikene. Myös kalustoluetteloissa on puutteita ja se ovat joko päivittämättä tai niitä on pidetty näennäisesti. Väärinkäytön riskit ovat suuret ja katoamistilanteissa on vaikea toimia, jos esineistä ei ole perustietoja.

Seurakuntien hautarekisterit ovat isännöitsijöiden (=luottamushenkilöiden) hallussa. Tiedot ovat käsialalla kirjoitettuina, jolloin kaikista merkinnöistä ei saa selvää. Tietoja on harvoin koottu arkistoon edes sellaisissa seurakunnissa, missä asiat on muuten hoidettu hyvin. Kyseessä on kuitenkin lakisääteinen tehtävä.

Tehtyjen tarkastushavaintojen perusteella henkilötietoja säilytetään ja käsitellään huolimattomasti eikä henkilötietolakia näin ollen noudateta. Toimituksissa tehtyjä lomakkeita (kaste, vihkiminen, hautaus) jää paikkoihin, joihin ne eivät kuulu, lisäksi henkilörekisterejä lähetetään sähköpostilla suojaamattomasti. Huomioitavaa on myös se, että seurakunnat eivät ole kartoittaneet henkilötietojaan, eivätkä riittävällä tavalla valmistaudu EU:n tietosuoja-asetukseen.

Henkilöstöhallinnon osalta puutteita on ollut esimerkiksi työaikakirjanpidossa, lomakirjanpidossa, vapaapäivien (työn) suunnittelussa ja kirjaamisessa. Talouden valvonta on ongelmallista erityisesti siellä, missä prosessit kulminoituvat yhteen henkilöön eikä varajärjestelmää ole.

Viime vuosina seurakunnan tarkastuksissa on kiinnitetty huomiota myös viestintään. Osassa seurakunnista eri viestintäkanavia seurataankin aktiivisesti ja yhteydenottoihin vastataan ripeästi. Näissä seurakunnissa myös henkilökohtaisia sähköpostiosoitteita luetaan kiitettävästi ja seurakunnan sähköisiä viestintäkanavia päivitetään riittävän usein.

Joissakin seurakunnissa viestinnässä on kuitenkin suuria puutteita. Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet eivät aina ole aktiivisessa käytössä ja seurakunnan yhteiseen sähköpostiin saapuneisiin viesteihin ei reagoida lainkaan. Viestiin voi saada vastauksena lomaviestin useamman kuukauden takaa. Passiivisuus heijastuu vahvasti myös näiden seurakuntien sähköiseen viestintään: facebookin mahdollisuuksiin ei ole tartuttu ja omat nettisivut ovat vuodesta toiseen käytännössä päivittämättä. Ikävintä asiassa on tietysti se, että puutteet viestinnässä antavat seurakunnasta ja sen toiminnasta – välillisesti myös koko kirkosta – ajastaan jääneen, piittaamattoman ja epämääräisen vaikutelman.

Yksittäisen seurakunnan perushallinnossa ei ole kirkon nykyasema huomioiden juurikaan sellaista päällekkäisyyttä, jota voitaisiin purkaa. Päällekkäistä hallintoa ovat sen sijaan useiden pienten seurakuntien valtuustot, neuvostot, erilaiset lautakunnat, henkilöstö- ja taloushallinnon sekä tiedonhallinnan prosessit, viestintä ja kiinteistöhallinto. Seurakuntakokoa kasvattamalla toimintaan saataisiin kuitenkin lisää tehokkuutta sekä vahvistettua osaamista.

Mikäli suurempien, kappelimallin mukaan toimivien seurakuntien hallintoa halutaan keventää lisää, tulisi kirkkojärjestystä muuttaa niin, että kappeliseurakunnat toimivat ilman kappaleineuvostoja ja ohjesääntöjä. Kappelialueen seurakuntalaisia tässä tapauksessa edustaisi seurakunnan neuvostossa kappeliseurakunnan isännöitsijä.

Hiippakuntatason haasteet

Tällä hetkellä kirkko on jaettu kolmeen hiippakuntaan, joista Helsingin hiippakunnan väkiluku 31.12.2016) oli 33 791 jäsentä (56 prosenttia), Karjalan 20 639 (34 prosenttia) ja Oulun 6 133 (10 prosenttia). Seurakuntien yhteenlaskettu väkimäärä on siis 60 563 jäsentä. Keskusarkisto ja luostariväki mukaan luettuna kirkkoon kuului yhteensä 60 877 jäsentä. Tämä on vähemmän kuin esimerkiksi meneillään oleva luterilaisten seurakuntien ”Siun seurakunta” – hanke, jossa tavoitteena on muodostaa Pohjois - Karjalaan 12 seurakunnan yhtymä, jossa on 93 000 jäsentä.

Kolmessa kirkkomme hiippakuntakansliassa työskentelee yhteensä kuusi kokoaikaista ja yksi osa-aikainen sihteeri (50 prosenttia). Päällekkäisiä toimintoja hiippakuntakanslioissa ovat esimerkiksi papiston ja kanttorietten lomien vahvistamiset, pappien ja kanttoreitten paikkojen auki julistamiset ja ehdollepanot, sijaisuuksien järjestelemiset hengellisen työn tekijöille, seurakuntien tarkastukset (viiden vuoden välein) sekä lausunnot seurakuntien talousarvioista. Lisäksi kanslioissa avustetaan piispoja esimerkiksi kirkollishallitukseen menevien asioiden valmistelussa sekä tehdään taustaselvityksiä esimerkiksi lausuntoja ja puheita varten. Lisäksi piispan apuna liturgisissa tehtävissä on kirkon perinteen mukaan diakoni.

Edellä kuvattuja päällekkäisiä rutiiniluontoista työtä voitaisiin purkaa hiippakuntakanslioiden tasolla niin, että nämä kaikkien hiippakuntien rutiinitehtävät hoidetaan esimerkiksi arkkipiispan kansliasta käsin. Myös teologisen erityisasiantuntijan tehtävä voisi olla yhteinen. Tällöin arvioitu henkilöstötarve olisi seitsemän sihteerin sijaan 3-5 sihteeriä ml. diakonit.

Keskitetty henkilöstö-, talous- ja kiinteistöhallinto sekä muut asiantuntijapalvelut

Kirkon palvelukeskukseen on eläköitymisten jälkeen perustettu kiinteistöpäällikön määräaikainen toimi ajalle 1.4.2015-31.3.2018 Tehtävänä on ollut kirkon kiinteistösuunnitelman laatiminen ja kiinteistötoimen kehittäminen. Varovaisen arvion mukaan kirkon keskeisimpien kiinteistöjen laskennallinen korjausvelka on noin 30 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 peruskorjausavustuksia myönnettiin 296 000 euroa.

Nykylainsäädännön puitteissa kirkolla voi jatkossakin olla kiinteistöpäällikkö, joka ohjaa ja avustaa seurakuntia kiinteistöjen peruskorjausten ja huoltamisten ammattimaisessa suunnittelussa. Kiinteistöjen huoltoon ja korjaukseen liittyvät hankinnat voidaan kilpailuttaa koko kirkon tasolla ja saada aikaan säästöjä. Koko kirkon tasolla oleva kiinteistösuunnitelma sekä -järjestelmä ohjaavat peruskorjausavustusten kustannustehokasta ja tarkoituksenmukaista käyttöä, mikä tuo säästöjä pitkällä aikavälillä. Keskushallinnossa on tällä tasolla jo nyt keskitetty kiinteistöhallinto, jotka tulee jatkaa.

Hallinnon kehittämistyöryhmien raporteissa ja niihin liittyvissä lausunnoissa sekä seurakuntien luottamushenkilötapaamisissa on tullut esille kysymys kiinteistöyhtiön perustamisesta. Kärjistettynä tämä tarkoittaisi seurakuntien näkökulmasta tuottamattomien kiinteistöjen siirtämistä yhteisvastuulle ja tuottavien pitämistä itsellä. Käytännössä tämä tarkoittaisi uutta sääntelyä. Muistissa on myös sote-uudistuksen yhteydessä esille tulleet yhtiöittämiseen liittyvät perustuslailliset ongelmat. Perustellumpaa lienee tässä vaiheessa tavoitella yhteistä ja keskitettyä kiinteistönhoitoa sekä yhteistä suunnitelmaa siitä, mitkä kiinteistöt koko kirkon tasolla säilytetään. Tämän jälkeen voidaan päättää siitä mallista, jolla kiinteistöt hallinnoidaan.

Arkkipiispan istuimen siirtoa selvitelleen työryhmän raportissa (4.9.2017) on ottanut kantaa kirkon ja seurakuntien kiinteistökannan yhteisiin ratkaisuihin. Raportissa esitetään, että kirkolliskokous velvoittaa kirkkohallituksen tekemään ortodoksista kirkkoa koskevan yhteiseen suunnitelman niistä (nyt n. 270) rakennuksista, joita tullaan jatkossa ylläpitämään kirkon rahoituksella seurakuntalaisten palvelussa. Kiinteistöjen määrän tulee olla nykyistä määrää merkittävästi pienempi. Käyttöön jääville kiinteistöille tehdään tarvittavat pitkän aikavälin hoito- ja korjaussuunnitelmat, joihin sisältyvät niitä koskevat rahoitussuunnitelmat. Kiinteistöjen hoitoa ja ylläpitoa varten kaikissa seurakunnissa otetaan käyttöön yhteinen kiinteistönhoitojärjestelmä. Suunnitelman tulee sisältää myös radikaali esitys toimista, joilla kiinteistövastuut muiden kiinteistöjen osalta poistuvat kirkolta ja seurakunnilta.

Raportissa esitetään, että tätä suunnitelmatyötä varten kirkollishallitus perustaa työryhmän, johon otetaan jäseniä kiinteistöammattilaisten lisäksi myös papistosta ja kirkon hallinnosta. Työryhmä tekee esityksen asiasta kirkollishallitukselle vuoden 2018 aikana. Esitys tulee kirkolliskokoukselle osana talouteen liittyviä päätöksiä. Kirkon keskusrahastosta ei ohjata varoja muihin kiinteistökohteisiin kuin niihin, joista on tehty ylläpitopäätös ja hyväksyttävät hoito- ja korjaussuunnitelmat.

Kirkossa toimii tällä hetkellä keskistetty taloushallinto, jossa on mukana kolmea seurakuntaa lukuun ottamatta kaikki seurakunnat. Viisi mukana olevista seurakunnista on sellaisia, joiden osalta hoidetaan Kuopiossa vain osa talous- ja palkkahallinnon tehtävistä (esim. vain palkanlaskenta). Nykylainsäädännön puitteissa keskittämiseen ”pakottaminen” ei ole mahdollista, vaan itsenäiset seurakunnat päättävät, miten taloushallintoaan hoitavat. Nykylainsäädännön puitteissa seurakunta on itsenäinen toimija ja jokainen seurakunta on itsenäinen työnantaja. Päätäntä- tai ohjausvaltaa keskitetyllä talous- ja henkilöstöhallinnolla ei ole. Kirkollishallitus voi antaa tarkempia ohjeita seurakunnille mutta valvonnan välineet ovat vähäiset, ohjeita joko noudatetaan tai sitten ei. Sisäiseen valvontaan on mahdollisuudet lähinnä seurakunnan tarkastusten yhteydessä ja tarkastuksia pitäisikin lisätä niissä seurakunnissa, joissa ongelmia on esiintynyt. Keskitetyn taloushallinnon erityinen vahvuus on siinä, että keskushallinnon taloustoimiston ammattitaito on kehittynyt palvelemaan juuri oman kirkkomme tarpeita. Ohjelmistot sekä osaaminen päivittyvät koko ajan erityisesti kirkon toimialaa ajatellen. Tämä ei välttämättä ole yksityisten tilitoimintojen intressi. Myös valvonnan mahdollisuudet ovat paremmat keskitetyn mallin myötä.

Taloustoimiston tuottamat taloushallintopalvelut ovat tällä hetkellä kirkon harjoittamaa elinkeinotoimintaa ja arvonlisäverolain 5 §:n mukaisesti arvonlisäverollista toimintaa. Siirtymällä koko kirkon tasolla seurakunnissa ja luostareissa keskitettyyn taloushallintoon, joka tuotetaan osana kirkon omaa toimintaa siten, että sen kirkolle aiheuttamat kustannukset jaetaan kaikkien toimijoiden kesken sovitun jakoperusteen mukaisesti, voidaan saavuttaa se etu, että toimintaa ei katsota kirkon elinkeinotoiminnaksi TVL 21§:n mukaisesti vaan se on arvonlisäverotonta toimintaa. Asia voidaan pitävästi selvittää verohallinnolta pyydettävällä ennakkotiedolla. Toinen saavutettava etu olisi taloushallintopalveluiden kilpailutuksen poisjääminen, mikä säästäisi seurakunnilta kustannuksia ja henkilöstöresursseja.

Henkilöstöhallintoa on koko kirkon tasolla toteutettu erilaisin ratkaisuin. Vuoden 2012 palvelukeskusuudistuksessa vastuu henkilöstöasioista tuli palvelukeskuksen johtajalle.

Työnantajapolitiikkaa ja sen ohjaamista on vahvistettu myös niin, että kirkko työnantajana kuuluu Paltaan ja neuvotteluosapuolina on siten kaksi liittoa. Nykylainsäädännössä jokainen seurakunta on kuitenkin itsenäinen työnantaja ja esimerkiksi seurakunnan toteuttamaan palkkapolitiikkaan tai käytäntöihin ei voida puuttua riittävällä tavalla. Mainittakoon, että kirkon henkilöstökulujen nousu on vuosina 2008-2016 ollut 41 prosenttia kun vastaavalla ajalla verotulot ovat nousseet 15 prosenttia.

Seurakuntien henkilöstöhallinnon käytännöt vaihtelevat seurakunnan mukaan, myös työehtosopimusta sovelletaan vaihtelevasti. Keskistetty henkilöstöhallinto voi nykymuodossaan kouluttaa ja konsultoida sekä toimia työnantajan osapuolena työehtosopimuksen soveltamiseen sekä kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Päällekkäisyyksiä henkilöstöhallinnon osalta tällä hetkellä ovat työehtosopimusten tulkinnat ja toteutus paikallisesti, palkkojen ja niiden lisien määrittelyt sekä henkilöstöhallinnon arjen asiat kuten esimerkiksi varhaisen välittämisen käytäntöjen noudattaminen, työsuojeluun liittyvät asiat, henkilöstösuunnittelu ja muut henkilöstöjohtamisen osa-alueet. Seurakuntien koon kasvattaminen vaikuttaisi siihen, että työnantajia olisi vähemmän. Tämä yksinkertaistaisi ohjausta, koulutusta ja neuvontaa sekä yhteisten linjausten sekä pelisääntöjen valvontaa kaikilla toiminnan osa-alueilla, myös henkilöstöhallinnossa. Nykyiselläänkin yhteisiä malleja, ohjeistuksia ja prosesseja on laadittu mutta jokaisen työnantajan eli seurakunnan vastuulle jää niiden implementointi oman seurakunnan tarpeisiin.

Edellä esitettyihin perusteluihin nojaten kirkollishallitus päätti esittää kirkolliskokoukselle seuraavaa:

1. Seurakuntatason päällekkäistä työtä karsitaan, seurakuntien hengellistä perustyötä sekä lakisääteistä hallinnollista toimintaa kehitetään siten, että kirkolliskokous 2017 päättää asettaa tavoitteeksi seurakuntakoon kasvattamisen vuoteen 2020 mennessä. Uusista seurakunnista muodostetaan toiminnallisesti sekä taloudellisesti tarkoituksenmukaisia uusia alueita. Uusissa seurakunnissa toimii riittävä määrä kappeliseurakuntia.

2. Kirkolliskokous 2017 päättää asettaa tavoitteeksi hiippakuntarajojen uudistamisen ja hiippakuntakanslioissa tehtävän päällekkäisen työn yhdistämisen vuoteen 2020 mennessä. Hiippakuntia on jatkossakin kolme.

3. Kirkolliskokous 2017 päättää asettaa tavoitteeksi talous-, laki-, sihteeri- ja assistenttipalvelujen, keskusrekisteripalvelujen, kiinteistö- ja haudanhoitopalvelujen, tietohallinto- ja viestintäpalvelujen, vapaaehtoistyön palvelujen sekä kasvatus- ja koulutuspalvelujen keskittämisen arkkipiispan istuimen siirron vaikutuksia arvioivan raportin (4.9.2017) mukaisesti.

4. Kirkolliskokous 2017 päättää, että lakityöryhmä perustetaan vuoden 2018 kirkolliskokouksessa. Työryhmän tehtävänä on valmistella tarvittavat kirkollishallituksen osoittamat kirkon organisaaton muutokseen ja edellä esitettyjen asiantuntijapalvelujen keskittämiseen liittyvät säädösmuutokset. Työryhmä tekee esityksen asiassa vuoden 2019 kirkolliskokoukselle, muutosten voimaantulon tavoitteena on 1.1.2020. Perusteluna aikataulutukselle on se, että tehtäväanto työryhmälle on mahdollista muodostaa selkeämmäksi sen jälkeen, kun seurakuntatason ja hiippakuntatason muutos on käynnistetty vuoden 2017 kirkolliskokouksessa (tämän esityksen kohdat 1 ja 2). Lisäksi asia pysyy näin vireillä kirkolliskokouskausien yli (vrt. Kj 42 § Käsittelyn raukeaminen: Asian käsittely raukeaa, jos sitä ei ole käsitelty loppuun ennen kirkolliskokouksen toimikauden päättymistä tai annettu muun toimielimen kuin kirkolliskokouksen valiokunnan valmisteltavaksi).

5. Kirkolliskokous 2017 päättää, että kirkollishallitus jatkaa koko ortodoksista kirkkoa koskevan yhteiseen kiinteistösuunnitelman laatimista niistä (nyt noin 270) rakennuksista, joita tullaan jatkossa ylläpitämään kirkon rahoituksella seurakuntalaisten palvelussa. Kirkolliskokous asettaa tavoitteeksi, että kiinteistöjen määrän tulee olla nykyistä määrää merkittävästi pienempi. Käyttöön jääville kiinteistöille tehdään tarvittavat pitkän aikavälin hoito- ja korjaussuunnitelmat, joihin sisältyvät niitä koskevat rahoitussuunnitelmat. Kiinteistöjen hoitoa ja ylläpitoa varten kaikissa seurakunnissa otetaan käyttöön yhteinen kiinteistönhoitojärjestelmä. Suunnitelman tulee sisältää myös radikaali esitys toimista, joilla kiinteistövastuut muiden kiinteistöjen osalta poistuvat kirkolta ja seurakunnilta. Tätä suunnitelmatyötä varten kirkollishallitus perustaa työryhmän, johon otetaan jäseniä kiinteistöammattilaisten lisäksi myös papistosta ja kirkon hallinnosta. Työryhmä tekee esityksen asiasta kirkollishallitukselle vuoden 2018 aikana. Esitys tulee kirkolliskokoukselle osana talouteen liittyviä päätöksiä. Kirkon keskusrahastosta ei ohjata varoja muihin kiinteistökohteisiin kuin niihin, joista on tehty ylläpitopäätös ja hyväksyttävät hoito- ja korjaussuunnitelmat.

Lisäksi kirkollishallitus päätti esittää, että kirkolliskokous varaa talousarvioon tarvittavan määrärahan kiinteistöpäällikön toistaiseksi voimassa olevaa tointa varten, jotta edellä esitetty yhteinen, koko kirkon tasolla tapahtuva kiinteistöjen suunnittelu ja kehittäminen mahdollistuu.

Vuoden 2017 kirkolliskokouksen asialuettelon vahvistaminen

Kirkollishallitus päätti vahvistaa kirkolliskokouksen 2017 asialuettelon seuraavasti:

Kokouksen järjestäytyminen

1. Puheenjohtajiston ja sihteeristön toteaminen sekä varapuheenjohtajien valitseminen

2. Kirkolliskokouksen asialuettelon vahvistaminen ja asioiden käsittely valiokunnissa

3. Kirkolliskokouksen menojen kattaminen, päättäminen edustajien ja avustajien palkkioista

Kirkollishallituksen esitykset

4. Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2016 sekä vastuuvapaudesta päättäminen

5. Arkkipiispan istuimen siirto Helsinkiin

6. Kirkkojärjestyksen 11 § muuttaminen

7. Keskusrahaston vuoden 2018 talousarvio sekä toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2018–2020

8. Kirkollishallitukselle saapuneet aloitteet

a) Aloite seurakunnanvaltuuston varajäsenten valitsemiseksi

b) Aloite piispanvaalin suoritustavan muuttamisesta

9. Lakityöryhmän raportin jatkovalmistelu

Tiedoksi merkittävät asiat

10. Vuoden 2016 kirkolliskokouksen päätökset ja jatkotoimet

11. Keskusrahaston ja seurakuntien yhteiset tulos- ja taselaskelmat sekä Valamon luostarin ja Lintulan luostarin tilinpäätökset vuodelta 2016.

12. Yhdistelmälaskelma, joka käsittää kirkon keskusrahaston tilinpäätöksen, Skiitta Oy:n tilinpäätöksen sekä Konevitsan ja Petsamon luostarien tilinpäätökset vuodelta 2016.

13. Skiitta Oy:n talousarvio vuodelle 2018

Kirkollishallitus päätti esittää, että asiat käsitellään valiokunnissa seuraavasti:

Hallintovaliokunta: asiat: 5, 8a, 8b ja 9

Lakivaliokunta: asiat: 6

Sivistysvaliokunta: asiat: -

Talousvaliokunta: asiat: 4 ja 7

Kirkolliskokouksen toimihenkilöiden valitseminen sekä menojen kattaminen ja palkkioista päättäminen

Kirkollishallitus päätti esittää kirkolliskokoukselle, että kirkolliskokouksen puheenjohtajana toimii arkkipiispa Leo, 1. varapuheenjohtajana metropoliitta Ambrosius 2.varapuheenjohtajana piispa Elia sekä 3. varapuheenjohtajana on pappisjäsen ja 4. varapuheenjohtajana on maallikkojäsen.

Lisäksi kirkollishallitus päätti esittää, että sihteereinä toimivat palvelukeskuksen lakimies Jari Rantala ja hallinnon assistentti Annaleea Kemppainen.

Edelleen kirkollishallitus päätti esittää, että mahdollisten tervehdysten lähettämisestä ja muista käytännön järjestelyistä huolehtii sihteeristö puheenjohtajiston johdolla.

Kirkollishallitus päätti myös esittää kirkolliskokoukselle, että kirkolliskokouksen menot katetaan keskusrahaston varoista ja että edustajille, sihteereille ja avustajille suoritetaan palkkiot ja korvaukset seuraavasti:

1. Matkakorvaukset, päivärahat ja mahdollinen ylityö maksetaan toimihenkilöille kirkon työehtosopimuksen mukaan.

2. Edustajien ja avustajien majoitus sekä matkakorvaukset kokouspäivinä maksetaan suoraan kirkon varoista. Edustajat vastaavat mahdollisista puhelinkuluistaan itse. Palkkioina suoritetaan kokouspäiviltä puhemiehistölle 50 euroa ja muille kokousedustajille 40 euroa. Palkkion lisäksi kokousedustajille korvataan kokouksesta aiheutuneet todelliset ansionmenetykset.

3. Valiokuntien puheenjohtajille ja sihteereille maksetaan palkkiona 50 euroa kokouspäivältä.

4. Edustajille ei makseta kokouspäiviltä erillistä päivärahaa.

5. Edustajien tulee hakea korvauksia kahden kuukauden kuluessa kirkolliskokouksen päättymisestä.

Uskonnonopetusavustukset vuodelle 2017

Uskonnonopetusavustuksia on haettu seuraavasti 2017:

  • Lapin seurakunta 14 000 euroa
  • Oulun seurakunta 10 000 euroa
  • Rautalammin seurakunta 11 000 euroa
  • Saimaan seurakunta 16 000 euroa
  • Vaasan seurakunta 15 000 euroa

Yhteensä 66 000 euroa

Uskonnonopetusavustuksiin on varattu talousarviossa 58 000 euroa.

Seurakuntien uskonnonopetusmenot olivat vuonna 2016 seuraavat:

  • Lapin ortodoksisen seurakunnan uskonnonopetusmenot koostuvat pääasiassa matkoista (11 372 euroa). Uskonnonopetuksen kokonaiskustannukset olivat 14 386 euroa.
  • Oulun ortodoksisen seurakunnan uskonnonopetusmenot ovat laskeneet viime vuosista. Viime vuonna opetuskulut olivat 7 690 euroa. Oulun seurakunnan alueella on toiminut ortodoksisen uskonnon opetustehtävissä epäpäteviä toisuskoisia aineen- ja luokanopettajia. Seurakunta tarvitsisi neljännen pätevän opettajan.
  • Rautalammin ortodoksisen seurakunnan uskonnonopetusmenot ovat laskeneet uudelleenjärjestelyjen vuoksi. Tulevan lukuvuoden opetusmenot ovat noin 11 000 euroa.
  • Saimaan seuranunnan alue laajeni seurakuntaliitosten myötä. Kirjanpidon mukaan elokuun loppuun mennessä oli käytetty 14 500 euroa. Seurakunta on budjetoinut tulevalle vuodelle 28 350 euroa opetukseen.
  • Vaasan seurakunta on alueena laaja ja opetuksen järjestäminen on haastavaa. Oppilasmäärät ovat pieniä ja välimatkat ovat pitkiä. Palkkamenot olivat edellisvuoden lopussa sivukuluineen ja matkakorvauksineen noin 31 000 euroa.

Kirkollishallitus päätti myöntää uskonnonopetusavustuksia seuraavasti:

  • Lapin seurakunta 12 500 euroa
  • Oulun seurakunta 8 000 euroa
  • Rautalammin seurakunta 10 000 euroa
  • Saimaan seurakunta 14 500 euroa
  • Vaasan seurakunta 13 500 euroa

Yhteensä 58 000 euroa

Kirkollishallitus edellyttää, että jatkossa seurakunnat esittävät hakemuksessaan perustelut, joka sisältävät arvion opettajien opetus- ja matkakuluista. Kirkollishallitus kiinnittää huomiota siihen, että seurakuntien ei pidä maksaa kunnille kuuluvia velvoitteita. Uskonnonopetusjärjestelyjä pitää tarkastella seurakunnan alueella kokonaisuutena ja pyrkiä koordinoimaan opetus niin, ettei turhia matkakuluja synny. Kontaktiopetuksen lisänä tulee pohtia verkko-opetusta ja esimerkiksi skype-yhteyden käyttöä osana opetusta silloin kun se on tarkoituksenmukaista. Myös leirikoulumahdollisuutta ja jakso-opetusta tulee harkita silloin, kun välimatkat ovat pitkiä (esim. kontaktiopetusta joka toinen viikko).

Edellä esitetyt summat ovat enimmäismääriä, maksatus tapahtuu toteutuneiden kulujen mukaan.

Skiitta osakeyhtiön talousarvio 2018 ja suunnitelmavuodet 2019–2020

Skiitta Oy:n talousarvio vuodelle 2018 on ylijäämäinen 6 400 euroa. Vuokratulojen arvioidaan olevan noin 60 000 euroa. Suurimmat kuluerät ovat vastikkeet (17 000 euroa) ja Suomen ortodoksiselta kirkolta saadun lainan korko (14 900 euroa).

Kirkollishallitus hyväksyi Skiitta osakeyhtiön talousarvion ja –suunnitelman ja lähettää sen kirkolliskokoukselle tiedoksi.

Huomionosoitukset

Siunauskirja:

  • Törönen Marjo 5.9.2017
  • Pussi Tuomo 5.9.2017
  • Hodokainen Juri 5.9.2017
  • Tirronen Larisa 5.9.2017
  • Jehkinen Lea 5.9.2017
  • Kotivuori Anja 5.9.2017
  • Taljavaara Kimmo 10.9.2017

PKR:n mitali M I:

  • Mäkinen Paula 5.9.2017
  • Nekkonen Kalevi 5.9.2017
  • Nekkonen Tauno 5.9.2017
  • Naakka Eeva 5.9.2017

PKR:n mitali M:

  • Marjamäki Kauko 7.9.2017
  • Salmi Asko 7.9.2017
  • Sundberg Nils 7.9.2017
  • Sundelin Raimo 7.9.2017
  • Pöntinen Benjam 7.9.2017
  • Rautavaara Arno 7.9.2017

PKR:n ritarimerkki R:

  • Hissa Pertti 7.9.2017

PKR:n komentajamerkki K:

  • Heikkilä-Palo Liisa 7.9.2017