ONL ry esillä Järjestö 100 -kampanjassa

Ajankohtaista | 11.09.2017

Ortodoksisen nuorisotyön tarina on osa kansalaisjärjestöjen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaa.

Arkkipiispa Paavali nuorten ympäröimänä

Kansalaisjärjestöillä ja niissä toimivilla ihmisillä on ollut merkittävä rooli suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Järjestöt ovat mm. edistäneet laajasti terveyttä ja hyvinvointia, kehittäneet nuorisotyötä, puolustaneet vähemmistöjen oikeuksia sekä tukeneet kehitystä ja hyvinvointia myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry ja Kepa ry teki jäsenjärjestöjensä keskuudessa laajan kyselyn, jolla kerättiin tietoa järjestöjen saavutuksista. Sata toimijaa valittiin esiteltäväksi Järjestö 100 -kampanjassa otsikolla Sata kertaa parempi maailma. Ortodoksista järjestötyötä edustaa kampanjassa Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry, jonka tarina esitellään kampanjasivulla seuraavasti: 

Ortodoksinuoret yhteen

Sotien jälkeen ortodoksinen väestö oli asutettu hajalleen ympäri Suomea. Ortodoksinuorten kokoaminen yhteen ja nuorisotyön aloittaminen tukivat nuorten identiteetin rakentumista.

Perustamisestaan saakka Ortodoksisten nuorten liiton tehtävänä oli hajallaan asuvien ortodoksinuorten yhteen kokoaminen.

Sotien jälkeen tilanne näytti synkältä: ortodoksinen väestö oli evakkotaipaleen myötä asutettu ympäri Suomea. Karjalaan olivat jääneet tutut pyhäköt, kodit ja koko entinen elämä. Nuorten ortodoksista identiteettiä pyrittiin vahvistamaan erilaisten leirien, kerhojen ja muun yhteisen toiminnan avulla. Ortodoksisten Nuorten Liiton ensimmäinen leiri pidettiin Keiteleellä jo 1947.

Sotien jälkeisessä Suomessa ortodoksisen nuorison identiteettikysymys ja identiteetin tukeminen tarkoittivat hyvin konkreettisia toimenpiteitä, aina pyhäkköjen rakentamisesta lähtien. Kokoontuminen yhteiseen rukoukseen ja oman uskonelämän harjoittaminen toisten samanikäisten ortodoksinuorten kanssa vahvisti nuoren omaa identiteettiä ja ennen kaikkea antoi kokemuksen yhteisöllisyydestä: en ole yksin, meitä on monta.

Talkoovoimin rakennettiin kirkkoja ja rukoushuoneita, pidettiin leirejä ja kerhoja sekä järjestettiin tapahtumia.

Parhaimmillaan leirien osallistujamäärä kasvoi useisiin satoihin. Tuona aikana erityisesti vapaaehtoistyö oli kullanarvoista. Talkoovoimin rakennettiin kirkkoja ja rukoushuoneita, pidettiin leirejä ja kerhoja sekä järjestettiin erilaisia tapahtumia, aina ulkomaita myöten.

Eräs elintärkeä työmuoto leirityön ohella olivat harraste- ja opintokerhot. Näissä kerhoissa opeteltiin ortodoksista traditiota, ortodoksisen elämän erityiskysymyksiä sekä muun muassa  ikonimaalausta.

Vuodesta 1953 ilmestynyt Tuohustuli-lehti auttoi omalta osaltaan lasten, nuorten ja kasvattajien ortodoksisen identiteetin vahvistamisessa.

Identiteetin vahvistaminen on tärkeässä roolissa myös tämän päivän ortodoksisessa nuorisotyössä. Suomen ortodoksinuoriso asuu paikoitellen hajallaan vähemmistönä.

Ortodoksisten Nuorten Liiton tehtävänä onkin edelleen koota nuoria yhteen eri puolilta Suomea. Sotien ja evakkotaipaleiden sijaan nykyaikana ortodoksisen nuorison hyvinvointia uhkaa muun nuorison tavoin vapaa-ajan sirpaloituminen, yksinäisyys, syrjäytyminen sekä yhteiskunnallinen eriarvoistuminen.

Nuorison yhteen kokoamisen rinnalle on myös tullut kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotyö. Ortodoksisten nuorten liiton toiminta on avointa kenelle tahansa. Järjestö tarjoaa edelleen ortodoksisen kulttuurin vaalimisen ohella turvallisia aikuisia, elämäntaitoja ja tunteen kuulumisesta porukkaan.

Oman perinteensä tunteva nuori osaa kunnioittaa toisillekin tärkeitä asioita ja kohtaamaan erilaisuuden.

Vauhdilla kansainvälistyvässä Suomessa vahvaan identiteettiin kuuluu tietoisuus omista juurista. Oman perinteensä tunteva nuori osaa kunnioittamaa toisillekin tärkeitä asioita ja kohtaamaan erilaisuuden. Omien juurien tunteminen antaa tähän työkaluja erityisesti nykyaikana, jolloin pakolaisuus on voimakkaasti läsnä mediassa.

Lähes jokaisesta ortodoksisuvusta löytyy runsaasti niitä, jotka itse joutuivat aikoinaan kokemaan pakolaisuuden ja siitä aiheutuvan ulkopuolisuuden.

Ilman aktiivista ortodoksista lapsi- ja nuorisotyötä ei Suomen ortodoksinen kirkko olisi välttämättä edes olemassa. Toimiva kasvatustyö on edelleen edellytys yhteisöjen jatkuvuudelle: jokainen yhteisö on vain yhden sukupolven päässä sukupuutosta.

Kuva: Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry. Kuvassa piispa Paavali, josta myöhemmin tuli arkkipiispa, ortodoksinuorison ympäröimänä 1950-60 -lukujen taitteessa.