Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8. syyskuuta

Kirkkovuosi | 06.09.2017
Juhlan ikoni

Ortodoksisen kirkon Neitsyt Marialle osoittama kunnioitus perustuu hänen Jumalalle osoittamaansa nöyryyteen.

Syyskuun 8. päivänä kirkko viettää Jumalansynnyttäjän syntymäjuhlaa.

Juhlan troparissa toteamme, että Jumalansynnyttäjän syntymä toi ilosanoman maailmalle, sillä hänestä koitti vanhurskauden aurinko, Kristus meidän Jumalamme. Vapahtaja teki tyhjäksi kirouksen ja poistettuaan kuoleman antoi meille iankaikkisen elämän.

Pyhien apostolien oppilaat puhuvat arvostavasti ja kunnioittavasti Jumalansynnyttäjästä. Toisella vuosisadalla elänyt kristinuskon merkittävä puolustaja, pyhä Justinos Marttyyri (k. 165) vertaa toisiinsa Neitsyt Mariaa ja ensimmäistä naista Eevaa.

Käärmeen sana syntyi Eevasta, mutta Jumalan Sana tuli maailmaan Neitsyt Marian kautta. Eeva uskoi langenneen enkelin ja kuoleman sanaan, joka toi mukanaan maailmaan kuoleman. Neitsyt Maria uskoi hyvän enkelin sanaan ja Elämä Itsessään eli Kristus syntyi hänessä maailmaan.

Ortodoksisen kirkon Neitsyt Marialle osoittama kunnioitus perustuu hänen Jumalalle osoittamaansa nöyryyteen, hänen vapaaehtoiselle valinnalleen hyväksyä inhimillisesti katsoen mahdoton kutsumus. Bysanttilaisessa perinteessä Jumalanäidille osoitettavan kunnioituksen keskuksena on aina Neitsyt Marian äitiys, veren ja lihan yhteys Jeesukseen Kristukseen.

Mikään inhimillinen sana ei kykene tyhjentävästi ilmaisemaan Neitsyt Marian merkitystä ihmiskunnan pelastushistoriassa. Ortodoksisen kirkon pyhä liturginen perinne ylistää Neitsyt Mariaa ”kerubeja kunnioitettavammaksi ja serafeja verrattomasti jalommaksi”. Neitsyt Marian autuaaksi ylistäminen on raamatullinen traditio (Luuk. 1:48).

Autuaaksi ylistäminen ei kuitenkaan merkitse hänen palvomistaan. Kirkon pyhien isien opetuksessa Jumalansynnyttäjän kunnioitus yhdistyy aina kiinteästi Kristuksen ihmiseksi syntymisen raamatulliseen totuuteen. Isät näkivät selkeästi, että mikäli emme kunnioita Vapahtajan äitiä Jumalansynnyttäjänä, emme voi myöskään uskoa Kristuksen lihaksi tulemisen pyhän salaisuuden täyteyteen ja voimaan.

Ortodoksisen kirkon opetus Neitsyt Mariasta tiivistyy kahteen hänestä käytettyyn nimeen: Jumalansynnyttäjä ja ikuinen neitsyt. Nämä nimet julistavat Kirkon uskontunnustusta. Kristuksen lihaksi tulemisen pyhä salaisuus sisältää myös lihaksi tulleen Sanan äidin.

Nimi Jumalansynnyttäjä korostaa uskoville, että pyhästä Neitsyt Mariasta syntynyt ei ollut pelkästään ihminen, vaan Jumalan ainokainen Poika, yksi Pyhästä Kolminaisuudesta, joka syntyi ihmiseksi.

Pyhä isät tunsivat suurta vastuuta jumalallisen totuuden säilyttämisestä ja eteenpäin viemisestä. Isien mukaan usko Kristukseen edellyttää uskomista myös neitseelliseen syntymiseen. Kristuksen ihmiseksi tuleminen merkitsi syntiinlankeemuksen sairaaksi tekemän ihmisen ja koko luomakunnan uudelleen korottamista ja yhdistämistä Jumalan eläväksi tekevään rakkauteen.

Pyhä Gregorios Teologi (k. 390) varoitti erästä harhaoppista: ” Hän, joka ei tunnusta Mariaa Jumalansynnyttäjäksi, kääntyy pois Jumalasta”.

Pyhien isien teologiassa Jumalansynnyttäjä on erottamaton osa Kirkon elävää uskonkokemusta. Hänet liitetään aina ihmiskunnan pelastumiseen synnin ja kuoleman vallasta. Pyhä Nikolaos Kavasilas (k. noin 1390) kirjoittaa: ”Kristuksen lihaksituleminen ei ollut vain Isän, Hänen voimansa ja henkensä toimintaa, vaan ilmaisi myös Jumalansynnyttäjän uskon ja vapaan tahdon”.

Ilman puhtaan Neitseen myötävaikutusta Jumalan pelastussuunnitelma olisi ollut yhtä tulokseton kuin se oli ollut ilman jumalallisten persoonien vaikutusta. Vasta sen jälkeen, kun Jumala oli opettanut Mariaa ja kasvattanut häneen vakaumuksen, Kristus otti hänet äidikseen ja lainasi häneltä lihan, minkä Neitsyt Maria olikin valmis Hänelle antamaan.

Jumalansynnyttäjä on koko ihmiskunnan Äiti, joka ilmaisee olemuksessaan Kirkon askeettisen nöyryyden. Pyhän Johannes Damaskolaisen (k. 750) mukaan ”Jumalansynnyttäjän uskollisuus ja nöyryys kasvavat hänessä vaikuttavasta Jumalan rakkaudesta”.

Jumalan Äiti on meille esikuva rukouksesta, rakkaudesta, kilvoituksesta ja nöyryydestä. Hän ei ole taivaan ylhäinen kuningatar, vaan kanssarukoilijamme. Pyhän Agneksen katakombissa Italiassa 300-luvulta säilynyt fresko ilmaisee tämän syvällisesti: ”Maria, rukoile meidän kanssamme!

Jumalansynnyttäjällä on ainutlaatuinen asema Jumalan pelastussuunnitelmassa. Hän on sydän, joka elävöittää koko kirkkoruumiin. Neitsytäidin rukouksellinen muistaminen antaa uskoville virikkeitä ortodoksisen rakkauden ja nöyryyden toteuttamiseen jokapäiväisessä elämässä.

Teksti: Rovasti Jarmo Hakkarainen

Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo