Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15. elokuuta

Kirkkovuosi | 14.08.2017
Juhlan ikoni

Myös slaavinkielisellä nimellä Uspenie tunnettu juhla päättää kaksiviikkoisen Jumalansynnyttäjän paaston.

Ortodoksinen kirkkovuosi lähestyy loppuaan. Sen viimeinen suuri juhla on Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhla, joka vakiintui nykyiselle paikalleen jo 500-luvulla.

Jumalansynnyttäjän juhlien viettäminen alkoi ortodoksisessa kirkossa vuonna 431 kokoontuneen Efeson kirkolliskokouksen jälkeen. Tuossa ekumeenisessa – eli koko kristillistä maailmaa koskevassa – kokouksessa vahvistettiin, että Mariasta käytetään nimeä Jumalansynnyttäjä.

Jumalansynnyttäjän viimeisistä vaiheista ei löydy kuvausta Raamatusta. Kirkon traditioon sisältyy kuitenkin useita kuvauksia Neitsyt Marian kuolemasta ja siirtymisestä Taivaan valtakuntaan. Varhaisimmat kuvaukset tapahtumista ovat peräisin jo apostoliselta ajalta, mutta merkittävimmät juhlaan liittyvät tekstit ajoittuvat 400-500-luvuille.

Kirkon traditioon sisältyvät Neitsyt Marian viimeisiä päiviä, kuolemaa ja hautausta kuvaavat tekstit eroavat toisistaan monien yksityiskohtien osalta. Perimätiedon kova ydin on kuitenkin selvä: Neitsyt Maria otettiin ruumiillisesti Taivaaseen pian hänen kuolemansa jälkeen. Tästä todistaa myös se, että kristitty maailma ei tunne yhtään Neitsyt Marian ruumiista peräisin olevaa reliikkiä.

Suuren ehtoopalveluksen avuksihuutostikiirassa Jumalansynnyttäjän ihmeellistä siirtymistä Jumalan tykö kuvataan muun muassa näin: ”Mikä hämmästyttävä ihme! Elämän lähde lasketaan hautaan, ja hautakammio muuttuu taivaanportiksi! Riemuitse Getsemane, - sinä Jumalansynnyttäjän pyhä puisto!

Jumalansynnyttäjän elämä oli varsin rikas ja monivaiheinen. Hän kasvoi temppelissä, vastasi enkeli Gabrielille myöntävästi Jumalan kutsuun, synnytti esikoisensa luolassa ja eli useita vuosia maanpakolaisena kohdaten useita vaaroja. Häntä kohtasi äidin suurin murhe, kun hän näki Poikansa tuomittavana ja naulittuna ristiin, mutta hän sai kokea myös ihmiskunnan suurimman riemun Kristuksen noustessa kuolleista.

Pääsiäisen tapahtumien jälkeen Neitsyt Marian kerrotaan eläneen pääosin Jerusalemissa Johannes Teologin kodissa. Hän kävi usein Poikansa kärsimysten paikalla rukoilemassa ja monet uskovat matkustivat kaukaakin häntä tapaamaan. Rakastettu ja suuresti kunnioitettu Maria sai viimeisinä vuosinaan kokea myös vaaraa ja vainoa, mutta Jumalan armo varjeli häntä hyvin korkeaan ikään saakka.

Perimätieto kertoo, että Marian ollessa jo hyvin iäkäs enkeli Gabriel ilmestyi hänelle ja kertoi hänen siirtyvän tuonilmaisiin kolmen päivän kuluttua. Maria alkoi valmistautua lähenevään kuolemaansa kuin suureen ilojuhlaan. Johannes Teologi ilmoitti lähestyvästä kuolemasta uskoville, jotka kokoontuivat suurin joukoin Marian luo. Hän lohdutti surevia, pyysi heitä olemaan murehtimatta ja lupasi rukoilla heidän puolestaan.

Neitsyt Marian hartaana toiveena oli tavata vielä kerran eri suunnille evankeliumia saarnaamaan hajaantuneet apostolit. Monissa teksteissä kerrotaan, että kaikki apostolit – Tuomasta lukuun ottamatta – saapuivat paikalle. Maan ääristä paikalle kiirehtineiden apostolien läsnäolo näkyy monissa juhlan ikoneissa ja siitä kerrotaan myös juhlan kanonin viidennessä veisussa: ”Oi Neitsyt, apostolit saapuivat ikään kuin pilvillä ratsastaen kaikista maan ääristä Siioiniin palvelemaan Sinua, josta korkein Jumala syntyi.

Perimätiedon mukaan Maria keskusteli pitkään apostolien kanssa ja kyseli heidän työnsä edistymisestä. Sitten hän hyvästeli läsnäolijat ja laskeutui vuoteelleen rukoillen palavasti maailman puolesta. Siunattuaan läsnäolijat hän oli valmis antamaan henkensä. Silloin itse Kristus laskeutui Taivaasta yhdessä arkkienkeli Mikaelin ja muiden taivaallisten voimien kanssa. Juhlan ikonissa Neitsyt Marian sielu kuvataan Kristuksen sylissä lepäävänä pienokaisena. Kontakissa laulamme: ”Esirukouksissaan väsymätöntä Jumalansynnyttäjää ja puolustuksissaan horjumatonta toivoa ei hauta ja kuolema valtaansa saanut, sillä hänet, niin kuin Elämän äidin, saattoi elämään Hän, joka oli asunut ainaisessa Neitseessä.

Neitsyt Maria oli toivonut tulevansa haudatuksi Getsemanen puutarhaan. Apostolit huolehtivat hautauksesta ja veisasivat haudalla psalmeja apostoli Tuomaan saapuessa paikalle kolmen päivän kuluttua kuolemasta.

Tuomaksen kerrotaan olleen murheissaan, ettei ollut ennättänyt paikalle ajoissa. Jumalan suunnitelmassa hänellä oli kuitenkin tärkeä tehtävä: hän oli juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hänen hartaitten pyyntöjensä vuoksi hauta avattiin vielä kertaalleen – ja se oli tyhjä. Kun apostolit kokoontuivat myöhemmin samana päivänä yhteiselle aterialle, Neitsyt Marian kerrotaan ilmestyneen heille.

Ensimmäinen Marian hautapaikalle rakennettu kuolonuneen nukkumisen kirkko vihittiin Getsemanessa jo vuonna 451.

Kokoontukaamme mekin apostolien tavoin kirkkoon kiittämään Jumalaa ja kunnioittamaan Neitsyt Marian suuresti ylistettävää kuolonuneen nukkumista laulaen: ”Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.” (Tropari, 1. sävelmä)

Teksti: Nunna Elisabet

Kuva: Martinus Markoff