Iankaikkinen muisto

Ajankohtaista | 02.08.2017

Metropoliitta Ambrosiuksen hautauspuhe rovasti Leo Huurinaisen hautaansiunauksessa 29. heinäkuuta.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia on vähän. Pyytäkää siis Herraa... lähettämään väkeä elonkorjuuseen." (Matt 9: 37)

Tässä tehtävässä kaksoisveljet isä Leo ja isä Elias tekivät pappeina rakkaudella työtä Kristuksen kutsumuksen mukaan 40 vuotta. Työ Herran viinivainiolla on tuottanut runsasta satoa. Uskollinen, usein pioneerimainen ponnistelu seurakunnan paimenena ja esimiehenä on ollut siunaukseksi koko kirkollemme, ja olemme siitä syvästi kiitollisia.

Isä Leo elämäntyönään rakensi Haminan seurakunnan käytännössä uudestaan. Isä Eliaksen arvokas elämäntyö Pohjois-Savon ortodoksisuuden hyväksi näkyy koko maassamme.

Olen isä Leon ja Eliaksen kanssa myös saman koulun, Joensuun lyseon, kasvatteja. Ehkäpä tässä sopii kiitollisuudella mainita, että heidän setänsä Feodor Huurinainen, Ilomantsin Hömötistä, oli minun isäni sotakaveri. Varhaisimpia lapsuuden muistojani ovat hänen vierailunsa meillä, ja sitä kautta ortodoksisen uskon lämpimät tuulahdukset.

Sain olla yli 10 vuotta täällä Helsingin hiippakunnassa läheisessä yhteistyössä isä Leon kanssa. Se oli mutkatonta, luottamuksellista, keskinäisen tuen ja kannustuksen aikaa. Haminan seurakunta oli konkreettisimmin tukemassa myös Sofian kulttuurikeskuksen perustamista kymmenkunta vuotta sitten.

Isä Leo sairasteli viimeisinä työvuosinaan. Inhimillisesti katsoen hän ehti nauttia eläkevuosistaan vain lyhyen aikaa.

Mutta isä Leo sai siirtyä juhannuksena, kesän valoisimpana päivänä Jumalan kirkkauden maailmaan, sinne missä ikuinen valo loistaa. Välimeren auringosta ja lämmöstä, josta hän nautti, on varmasti lyhyt matka sinne missä "ei ole kipua, ei surua, eikä huokauksia vaan on loppumaton elämä".

Isä Leon elämäntyön konkreettisia saavutuksia ovat Kouvolan Pyhän Ristin kirkon saaminen seurakuntamme kirkoksi, Haminan kirkon isot korjaukset, aktiivinen tuki Viron ja Karjalan ortodokseille sekä sitoutunut työ sotilaspapin tehtävässä.

Yhtä tärkeää on se yhteisöllisyys ja kotoisuus, jota isä Leon aikaan Haminan seurakunnassa on ollut helppoa myös seurakunnan ulkopuolisen kokea. Isä Leo oli henkisesti avoin ja skarppi. Hänen tultuaan kirkkoherraksi seurakuntaan syntyi paljon uutta elämää, toimintapiirejä ja myös maahanmuuttajat aktiivisesti toivotettiin tervetulleiksi ennen kuin tätä alkoi tapahtua muissa seurakunnissa.

Haminan seurakunta on ollut näkyvä ja avoin myös ulospäin. Kirkkoherra hoiti mutkattomalla tavalla yhteyksiä ekumeenisesti ja oli muutoinkin mukana paikkakunnan riennoissa, kuten olisi tärkeää kirkkomme kannalta kaikkialla. Tätä työtä arvostamme, ja siitä isä Leoa kiitämme.

Hyvät isä Leon läheisimmät, Tiina ja Matti, isä Elias ja muut omaiset ja ystävät. Kuolema on aina mysteeri. Se on salaisuus. Sen kohdatessa läheistä ihmistä, sydämessämme on kaipausta ja surua. Niin myös tänään. Mutta samalla kiitollista mieltä kaikesta siitä hyvyydestä ja rakkaudesta, mitä isä Leo on teille ja meille antanut.

Niinpä hautauspalveluksessa, jossa rukoilemme hänen kuolemattoman sielunsa puolesta, toivotamme hänelle samalla valoisaa matkaa Jumalan kirkkauden maailmaan.