Jumalansynnyttäjän juhla 26. joulukuuta

Kirkkovuosi | 25.12.2016

Toisena joulupäivänä kirkko viettää Jumalansynnyttäjän juhlaa ja muistelee pyhän perheen pakoa Egyptiin.

Ihmiskunnan pelastukseksi luolassa syntyneen Poikansa vierellä Maria osoittautuu uudeksi Eevaksi, uudistuneen ihmissuvun ensimmäiseksi ja ylevimmäksi edustajaksi, jonka Jumala on sukupolvien saatosta valinnut ja valmistanut täyttääkseen lihaksitulemisensa suuren salaisuuden.Jumala näki hyväksi ilmestyä ihmisten keskuuteen ymmärryksen ylittävällä tavalla. Jumalan ainoa Poika, joka syntyy ikuisuudessa Isästä Hänestä kuitenkaan erkaantumatta, sikiää Neitseen kohdussa Pyhästä Hengestä ilman ihmisen myötävaikutusta. Hän nöyrtyy vapaaehtoisesti lain määräyksien alaisuuteen niin syntymänsä kuin varttumisensa osalta, mutta samalla Hän uudistaa lain. Hylkäämättä jumalallista luontoaan ja jättämättä Isän syliä Hän ottaa itselleen ihmisluonnon ja tulee Neitsyen ainoaksi pojaksi punoen ruumiinsa purppuraisen viitan hänen kohdussaan.
Pojalla on siis kaksi syntymää, ensimmäinen jumalallinen ja ikuinen, toinen inhimillinen ja ajan alaisuudessa – mutta Poika on yksi ja sama, ihmiseksi tullut Jumalan Sana. Mariasta syntyi yksi persoona, jumalihminen, jumalallisen luontonsa puolesta äiditön ja ihmisluontonsa puolesta isätön. Jumalallisen ja inhimillisen luonnon ominaisuudet ovat nivoutuneet Hänessä niin läheisesti yhteen, että ne vaihtelevat selittämättömällä tavalla keskenään sekaantumatta. Niin kuin rauta tuleen työnnettäessä antaa tulelle lujuuttaan samalla kun tulen kuumuus ja valo siirtyvät rautaan, niin myös Kristuksessa jumaluus alistuu vapaaehtoisesti lihan heikkouteen ja ihmisyys puetaan Jumalan kirkkauteen.
Näin siis me voimme ylistää pyhintä Valtiatartamme Jumalansynnyttäjäksi (Theotokos). Seimessä makaava pienokainen ei ole vain ihminen odottamassa ennaltamäärättyä jumalallista armoa, ei vain Jumalan valitsema pyhä tai profeetta eikä edes Jumalankantaja, vaan Hän on todellinen Logos, Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona. Hän on omaksunut ihmisluonnon voidakseen uudistaa ja uudelleen luoda itsessään ihmisyyden ja siinä tervehdyttää synnin himmentämän ja turmeleman Jumalan kuvan.
Jumalanäiti on tullut kerubeja, serafeja ja kaikkia taivaan joukkoja kunniakkaammaksi, sillä hän on toisen Aadamin hengellinen paratiisi, Jumalan temppeli ja maan taivaaseen yhdistävä silta. Hän on portaat, joita pitkin Jumala tulee alas maan päälle ja ihminen nousee taivaaseen. Sulkiessaan sisäänsä Kristuksen Marian kohtu tuli Jumalan valtaistuimeksi, hänen kupeensa taivaita avarammiksi. Hänen ansiostaan ihminen nousee enkeleitä ylemmäksi ja Jumalan kirkkaus saa loistaa hänen ruumiissaan.
Tällaisen salaisuuden edessä ihmisen hengen on parasta kumartaa uskossa ja hiljaisuudessa. Sillä missä Jumala tahtoo, siellä voitetaan luonnon järjestys. Vaikeneva Joosef sai valaistua luolan pimeydessä loistaneesta valkeudesta. Hänen laillaan mekin voimme hengessämme mietiskellä kaikkeinpyhintä Valtiatarta, kun hän olemukseltaan rauhaisana ja säteilevänä valvoo lapsen vierellä käärittyään Hänet kapaloihin ja asetettuaan Hänet seimeen. Mariassa ei ole jälkeäkään synnyttämisen tuskista eikä uupumuksesta. Hän on neitsyt sielultaan ja ruumiiltaan, ja siksi hän hedelmöittyi ilman nautintoa ja synnytti ilman kipua. Hän on neitsyt ennen synnyttämistä, neitsyt synnyttäessään ja neitsyt Vapahtajan syntymän jälkeen. Näin hän saattaa naisten tietoon, millainen on ensimmäisen äidin Eevan saamasta kirouksesta vapautumisen ilo (1. Moos. 3:16).
Samalla koko ihmisluonnolle avautuu uusi elämänmuoto. Jumala valitsi neitsyyden syntyäkseen lihallisesti tähän maailmaan, ja niin Hän tahtoo myös ilmestyä ja kasvaa hengellisesti kaikkien niiden kristittyjen sydämissä, jotka seuraavat Jumalanäidin neitseellisyyden esimerkkiä.
Toinen joulupäivä on ilmeisesti vanhin Jumalansynnyttäjän juhla. Sen alku juontuu 400-luvulle. Eilen kirkko kantoi yhdessä enkelien ja tietäjien kanssa ylistystä ihmiseksi tulleelle Jumalalle, tänään on sopivaa kunnioittaa erityisesti Hänen äitiään. Samalla tavalla kirkko alkoi monien muidenkin juhlien kohdalla viettää tapahtumien taustalla olleiden henkilöiden muistoa seuraavana päivänä. Esimerkiksi Jumalanäidin syntymäjuhlan jälkeisenä päivänä (9.9.) juhlitaan hänen vanhempiaan Joakimia ja Annaa; Kristuksen temppeliintuomisen juhlan jälkeen (3.2.) vietetään vanhurskaan Simeonin ja naisprofeetta Hannan muistopäivää.
Pyhän perheen pako Egyptiin
Tietäjien vierailun jälkeen pyhälle Joosefille ilmestyi enkeli, joka ilmoitti kuningas Herodeksen olevan aikeissa lähettää alueelle sotilaita etsimään lasta surmatakseen hänet. Enkeli kehotti pyhää perhettä pakenemaan Egyptiin. Joosef kokosi heidän vähäisen omaisuutensa ja nosti Marian sekä lapsen aasin selkään. Yön pimeydessä he lähtivät pitkälle ja raskaalle matkalle kohti Egyptiä, joka oli vainottujen juutalaisten perinteinen turvapaikka.
Välillä Joosef kantoi Jeesusta olkapäillään. Mikään maallinen voima ei olisi voinut uhata Vapahtajaa Hänen jumaluudessaan, mutta heikon ja haavoittuvaisen ihmisluontomme otettuaan Hänen ylivertainen voimansa pysyi kätkettynä. Kristus ei tehnyt ihmeitä ennen kuin oli aloittanut julkisen toimintansa ja saanut Johannekselta kasteen. Näin siis taivaan ja maan tekijä, jota enkeljoukot palvelevat, pakeni vaaraa heiveröisenä vauvana äitinsä sylissä. Hän kärsi matkan kuumuudesta ja raskaudesta asettuen näin meille nöyryyden ja kieltäymyksen esimerkiksi. Hän oli tullut ihmiseksi todellisesti, ei vain jonkinlaisena illuusiona tai näennäisesti, kuten eräät harhaoppiset ovat esittäneet. Heti maallisen elämänsä alusta Kristus kärsi kaikkien ihmisten tavoin nälkää, janoa, vilua ja kaikkea muuta minkä alainen ihminen on sekä lisäksi vielä vainoa ja pakolaisuutta. Näin Hänen seuraajansa voivat Hänen omasta esimerkistään oppia suhtautumaan tyynesti ja iloiten kaikkiin koettelemuksiin, joita he omalla vuorollaan kohtaavat.
Vertauskuvallisessa ajattelussa Egyptiä, monenlaisen epäjumalanpalveluksen ja taikauskon kotimaata, pidetään himojen ja synnin symbolina ja faraota Paholaisen vertauskuvana. Silti Herra valitsi juuri Egyptin paikaksi, jonne Hän lähti pakolaisena. Tälläkin Hän osoitti suurta rakkauttaan syntisiä kohtaan ja täydellistä alentumistaan heidän tasolleen.
Pyhä perhe kulki Aškelonin ja Gazan kautta ja jatkoi matkaa Välimeren rannikkoa pitkin saapuen Egyptin maahan kesäkuun 1. päivänä. Efraim Syyrialaisen sanoin ”nuori kyyhkynen kantoi ikiaikaista kotkaa.” Maria lauloi lapselleen ylistyslauluja: ”Oi Poikani, kaikkein rikkain, pienessä pesässä olet tahtonut kasvaa. Oi sointuisa soitin, olet vielä pienokainen etkä osaa puhua, anna minun laulaa sinulle lyyralla, jonka kielet saavat kerubit värisemään.”
Pyhä perhe ei mennyt Aleksandriaan saakka, vaan kääntyi etelään ja lähti kulkemaan Niilin vartta pitkin kohti Ylä-Egyptiä. Kerrotaan, että heidän taivaltaessaan luonto tunnisti Luojansa, joka oli tullut ihmisen hahmoon, ja ylisti Häntä, jota himojen pimentämä ihmisluonto ei kyennyt näkemään. Heitä tuli saattamaan lauma leijonia, jotka telmivät heidän ympärillään kuin karitsat ja leikkivät aasin ja mukana olleen karjaeläimen kanssa. Näin täyttyi Jesajan profetia: ”Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä.” (Jes. 65:25)
Useimmat kirkkoisät korostavat, että Jeesus oli tavallinen lapsi, joka ei tehnyt ihmeitä. Pyhän perheen Egyptin matkaan on kuitenkin liitetty monia ihmekertomuksia. Erään mukaan Jeesus-lapsi käski taatelipalmun kumartua maahan antaakseen hedelmänsä Jumalanäidille. Kun puu nousi Jeesuksen käskystä takaisin pystyyn, sen juurista puhkesi raikas, kirkas lähde. Näin heitä ympäröineen luonnon kuvataan muuttuneen paratiisin kaltaiseksi.
Kerrotaan myös, että Tell al-Bastan (Basatah, Bubastis) tienoilla pyhä perhe kohtasi kaksi nuorta rosvoa nimeltään Dismas ja Gestas, jotka aikoivat ryöstää pyhän perheen. Dismas jäi kuitenkin ihailemaan lapsen kauneutta ja antoi lopulta Gestakselle 40 kolikkoa, jotta tämäkin suostuisi jättämään perheen rauhaan. Kiitollinen Maria lupasi, että hänen lapsensa olisi palkitseva Dismaksen avokätisesti. Ryövärit lähtivät jatkamaan laitonta elämäntapaansa, josta seuraa yleensä rangaistus jo maan päällä. Tarinan lopun mukaan ryövärit kohtasivat Jeesuksen yli 30 vuoden kuluttua Golgatalla – Dismas Hänen oikealla ja Gestas Hänen vasemmalla puolellaan.
Erään kuuluisan tradition mukaan pyhä perhe saapui Hermopoliksen alueella Satinin (Sotrina, Sotine) kaupungissa temppeliin, jossa oli epäjumala vuoden jokaiselle päivälle. Ne kaikki kaatuivat maahan ja murskaantuivat palasiksi, kun Neitsyt ilmestyi paikalle kantaen sylissään Jumalaa – Häntä, joka on tie, totuus ja elämä. Tapahtumaa on kuvattu sekä kirkon hymneissä että ikonografiassa, ja sillä on myös profeetallinen taustansa: ”Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle keveästi kiitävällä pilvellä! Hän saapuu Egyptiin, ja Egyptin epäjumalat vapisevat Hänen edessään ja Egyptin sydän jähmettyy.” (Jes. 19:1) Täydellisesti tämä profetia toteutui kuitenkin vasta muutama vuosikymmen myöhemmin, kun Kristus saapui Egyptiin kirkkonsa kautta ja kansa hylkäsi sydämissään vanhat egyptiläiset jumalat.
Egyptin maassa on lukuisia lähteitä ja muita paikkoja, joihin liittyy traditioita pyhän perheen pakomatkasta. Näistä kuuluisimpia ovat Ein Šams eli al-Matariya ja sen lähde Kairon koillispuolella ja Vanha Kairo, jossa Egyptin vanhin kirkko Abu Sarga on rakennettu pyhän perheen käyttämän luolan päälle. Egyptin ortodoksit uskovat Kristus-lapsen siunanneen Sketiksen erämaan, jonka reunan pyhä perhe näki etäältä.
Kun pyhä perhe oli päässyt Mallawin ja Asyutin puoliväliin, paikkaan jossa nykyään on Dair al-Muharraqin luostari, Jumalan enkeli ilmestyi Joosefille. Enkeli ilmoitti vainoojien kuolleen ja käski heidän lähteä takaisin kohti Israelin maata. Näin täyttyi profetia: ”Egyptistä minä kutsuin Poikani” (Hoos. 11:1). He lähtivät matkaan ja vaelsivat samaa reittiä takaisin.
Israelin maahan päästyään pyhä perhe ei enää jäänyt Betlehemiin, joka oli liian lähellä Jerusalemia ja sen julmaa hallitsijaa, Herodeksen poikaa Arkelaosta. Pyhä perhe siirtyi Galileaan ja asettui pieneen Nasaretin kaupunkiin. Näin toteutui profeetan sana: ”Häntä kutsutaan nasaretilaiseksi”.
25.12.2016