Yhdessä kohti kirkon jäsenyyttä

Ajankohtaista | 19.02.2016

Helsingin seurakunnassa tehty kysely osoittaa ryhmäopetuksen soveltuvan hyvin katekumeenien ohjaukseen.

Kirkkoon liitettäessä uusi jäsen saa kaulaansa itse hankitun tai seurakunnan lahjoittaman kaularistin.
Monissa seurakunnissa järjestetään vuosittain yhteistä opetusta kirkkoon liittymistä harkitseville. Valtaosa katekumeeniryhmistä aloittaa toimintansa elo-syyskuussa, mutta joissakin seurakunnissa opetus alkaa vasta kevätkaudella. Liittymispäätöksen tehneet voidellaan kirkon jäseniksi useimmiten pääsiäisen edellä: lasaruksen lauantaina, palmusunnuntaina tai suurena lauantaina.
Yleisyydestään huolimatta katekumeeniopetukselle ei ole olemassa juuri sen tarpeisiin tuotettua yhteistä oppimateriaalia tai sisältörunkoa, vaan jokainen seurakunta päättää opetuksen sisällöstä, kestosta ja muodoista itsenäisesti. Eri toteutusvaihtoehdoista ei ole tehty valtakunnallista kartoitusta tai tutkimusta.
Helsingin seurakunnassa, jossa kirkkoon liittyviä on vuosittain useita kymmeniä, katekumeeniopetusta on toteutettu vakiintuneella kaavalla jo vuosien ajan. Sen esikuvana on varhaiskristillisen katekeettisen opetuksen lisäksi Pyhän Filaretin instituutin kristillisen opetuksen ohjelma. Tavoitteena on antaa osallistujille sekä tietoa että kokemuksia, joiden pohjalta hän voi arvioida, haluaako hän liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Lisäksi katekumeenit pyritään integroimaan seurakuntayhteisöön tutustuttamalla heidät kummeihin, seurakunnan henkilöstöön ja muihin seurakuntalaisiin.
Helsingissä – kuten joissakin muissakin seurakunnissa – ensimmäinen katekumeeni-info järjestetään jo toukokuussa. Opetukseen ilmoittaudutaan sähköisellä lomakkeella elo-syyskuussa. Syksyllä järjestetään toinen infotilaisuus, jossa katekumeenit jaetaan 10–20 hengen ryhmiin, joilla on tukenaan sekä opettaja että pappi. Ryhmät kokoontuvat noin joka toinen viikko. 
Keväällä liittymispäätöksen tehneet keskustelevat uudelleen papin kanssa ja etsivät itselleen kummin. Suuren paaston aikana he osallistuvat paastoajan palveluksiin ja katumuksen sakramenttiin. Kirkkoon liittäminen tapahtuu suuren lauantain liturgiassa.
Helsingin seurakunnan kasvatustoimi teki äskettäin seurakunnan katekumeeniopetukseen osallistuneiden parissa kyselyn, jolla pyrittiin saamaan tietoa katekumeenitoiminnan kehittämisen tueksi. Linkki sähköiseen kyselyyn lähetettiin noin 200:lle entiselle katekumeenille ja vastauksia saatiin 49 kappaletta. Otos on pieni, mutta se antaa kuitenkin tuntumaa siihen, mikä nykyisessä katekumeeniopetusjärjestelmässä on hyvää, mikä koetaan merkitykselliseksi ja miten kirkkoon liittyneet ovat kokeneet tulleensa osaksi yhteisöä. 
Kyselyn kysymykset olivat avoimia kysymyksiä, eli vastaajat ilmaisivat itseään omin sanoin sen sijaan että he olisivat valinneet valmiista vaihtoehdoista. Katekumeeniopetusta luonnehdittiin vastauksissa useimmiten mielenkiintoiseksi tai monipuoliseksi. Muita käytettyjä adjektiiveja olivat mm. yleissivistävyys, avarakatseisuus, erinomaisuus, selkeys, rauhallisuus, huomioivuus, innostavuus, asiantuntevuus, ammattitaitoisuus, lämminhenkisyys ja käytännönläheisyys. 
Positiivisina asioina pidettiin myös prosessin pituutta, ryhmän ilmapiiriä ja sitä, että opetus ei ollut koulumaista. Ryhmiä luonnehdittiin useimmiten keskusteleviksi. Opettajia luonnehdittiin monilla positiivisilla adjektiiveilla, pappeja kuvailtiin niukemmin.
Kun vastaajilta kysyttiin, mikä katekumeeniopetuksessa oli merkityksellisintä, kolme tekijää nousi selvästi yli muiden. Erityisen merkityksellisinä koettiin opetus (peräti 32 vastasi näin), jumalanpalvelukset (18 mainintaa) ja yhteisöllisyys (14 mainintaa). Muita merkityksellisiä asioita olivat kirjallisuus, prosessin pituus, opettaja ja kummi.
Vastanneista puolet ilmoitti löytäneensä paikkansa seurakuntayhteisössä kirkkoon liittymisen jälkeen. Tässä olivat vastaajien mukaan auttaneet eniten liturgia ja kirkkokahvit, kummi, kerhot ja tapahtumat (kuoro, ikonimaalaus tai osallistuminen pyhiinvaellukselle), oma aktiivisuus ja rippi-isä. 
Ne, jotka eivät olleet löytäneet paikkaansa yhteisössä toivoivat seurakunnalta eniten kirkon jäsenille suunnattua opetusta ja hyvää tiedotusta tarjolla olevasta opetuksesta.
Vastaukset osoittavat, että kirkon jäsenyyteen kulkeminen yhdessä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa koetaan merkityksellisenä. Tämä vahvistaa monien seurakuntien jakamaa näkemystä siitä, että kirkkoon liittymisen tulisi lähtökohtaisesti tapahtua katekumeeniryhmien kautta.
Kaikille ryhmäopetus ei kuitenkaan syystä tai toisesta sovellu. Helsingissäkin papit haastattelevat kaikki kirkkoon liittymisestä kiinnostuneet ja tekevät keskustelun perusteella arvion heidän soveltuvuudestaan ryhmäopetukseen sekä vastaavat yksityisesti kirkkoon tutustuvien ohjauksesta. 
Katekumeeniopetuksen lisäksi seurakunnissa olisi hyvä pohtia keinoja, joilla kirkkoon liittyneet saadaan entistä aktiivisemmin mukaan oman seurakunnan toimintaan. Tähän velvoittaa myös viime syksyn kirkolliskokouksessa hyväksytty kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelma vuosille 2016–2020.
Uusien kirkon jäsenien kutsuminen jumalanpalveluksiin ja muiden toimintamuotojen pariin viestittää, että heistä on tullut Kristuksen kirkon täysivaltaisia jäseniä. 
Myös kummien rekrytointiin ja valmentamiseen on syytä kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota. Helsingissä tänä keväänä kokeiluluontoisesti järjestetty kummikoulu osoitti, että tällaiselle opetukselle on seurakunnan aktiivien parissa myös kysyntää.
Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta
19.2.2016