Genevestä Kreetalle

Ajankohtaista | 28.01.2016

Patriarkka Bartolomeoksen avajaispuheenvuoro ortodoksisten patriarkkojen kokouksessa Genevessä.

Geneven Chambésyssa 22.–27.1. kokoontuneessa ortodoksisten patriarkkojen kokouksessa päätettiin, että Kreetan Haniassa järjestetään 16.-27. kesäkuuta panortodoksinen kirkolliskokous.
Kirkon sivustolla seurataan kokoukseen liittyviä valmisteluja pitkin kevättä. Ohessa patriarkka Bartolomeoksen Genevessä 22.1. pitämä avauspuheenvuoro, jossa käsitellään sekä kokouksen tarpeellisuutta, sen asialistaa sekä vielä avoinna olevia, kokouksen järjestämiseen liittyviä yksityiskohtia: 
”Korkeasti pyhitetyt ja rakkaat veljet Herrassa, pyhien ortodoksisten kirkkojen päämiehet ja arvolliset poissaolevien päämiesten edustajat sekä läsnäolijat:
Toivotan teidät tervetulleiksi Konstantinopolin pyhän kirkon pyhään paikkaan – keskukseen, joka on omistettu yleisortodoksiselle yhteydelle ja jossa vuosikymmenten ajan on järjestetty ja järjestetään yhä ortodoksien välisiä sekä kaikkia ortodokseja yhdistäviä kokouksia pyhän kirkkomme ykseyden korjaamiseksi ja edistämiseksi. Rukoilemme koko sydämestämme, että vierailunne koituu jokaiselle hyödylliseksi ja miellyttäväksi, ja samalla että työtämme johdattaisi Lohduttajan henki, jotta kokouksemme tuottaisi runsaita rakennuksen ja rakkauden hedelmiä Kirkollemme Jumalan kunniaksi.
Kuten tiedämme, tämä kokous oli määrä pitää istuimemme luona, mutta poikkeukselliset olosuhteet eivät sallineet eräiden veljistämme matkustaa luoksemme. Kiitämme kaikkia ymmärryksestänne  ja suostumuksestanne tulla paikalle voidaksemme edistää käsilläolevan piispainkokouksen pyhää päämäärää.
Jokainen kokous, joka kokoaa meidät, Jumalan armosta ja rakkaudesta hänen kirkkonsa johtoon uskotut, yhteen on todellakin pyhä. Kuitenkin tämänkertaisen kokouksen luonne on poikkeuksellinen, sillä se nojaa Kirkkomme ekklesiologian perustavaan konsiliaariseen periaatteeseen siinä määrin kuin sen pääasiallinen tarkoitus on valmistella tulevaa, jos Jumala suo, Ortodoksisen kirkon suurta ja pyhää yleistä kirkolliskokousta. Tämän vuoksi olemme täällä totisesti pyhästä velvoitteesta, minkä vuoksi tarvitsemme aivan erityisesti Lohduttajan tukea ja valaistusta sekä keskinäistä hyvää tahtoa ja muiden intressiemme panemista sivuun, jotta ratkaisumme tähtäisivät, kuten jo sanoimme, suuren ja pyhän kirkolliskokouksen toteutumiseen. Sillä jumalallinen johdatus on asettanut meille valtavan vastuun ja etuoikeuden saattaa lihaksi ja vereksi siunattujen edeltäjiemme visiot, yli 50 vuotta sitten esitetyt ajatukset tämän kirkolliskokouksen järjestämisestä. Niinpä meille kuuluu suuri velvoite nopeuttaa jo kauan lykkääntynyttä toimintaa, jotta saisimme viipymättä muuttaa nuo visiot todellisuudeksi. Sillä lopultakin tämän täyttymistä ei odota meiltä yksin edeltäjämme, vaan myös uskollinen Jumalan kansa, ja jopa kanonisten rajojemme ulkopuolella olevat kristityt. Tämän vuoksi jokainen kirkolliskokousta lykkäävä asia koituu Kirkkomme vihollisten, ja Vihollisen, joka iloitsee pahasta, eduksi.
Tämänkertaisen valmistavan kokouksemme erityinen merkitys on siinä, että se on kutsuttu sopimaan niistä jäljellä olevista asioista ja näkökulmista, joilla on merkitystä pyhän ja suuren kirkolliskokouksen kokonaisuuden suhteen. Tässä suhteessa haluamme muistuttaa rakkaudella tietyistä perustavista periaatteista, jotka olemme jo hyväksyneet ja muodollisesti asettaneet ja joita luonnollisesti olemme velvoitettuja kunnioittamaan ja seuraamaan loppuun asti.
1.Kokouksen tarkoitus
Kuten tunnettua, tulevan kokouksen asialista määriteltiin yleisortodoksisessa valmistelevassa konsultaatiossa vuonna 1976 ja se käsitti seuraavat 10 kohtaa konsultaation esittämässä järjestyksessä:

ortodoksinen diaspora
autokefalia ja sen myöntämisen perusteet
autonomia ja sen myöntämisen perusteet
diptyykit
yhteinen kalenteri
avioliiton esteet
Kirkon paastomääräysten tarkistaminen
ortodoksisten kirkkojen suhteet muuhun kristilliseen maailmaan
ortodoksisuus ja ekumeeninen liike
ortodoksisten paikalliskirkkojen pyrkimykset kristillisten ideaalien, rauhan, vapauden, veljeyden ja rakkauden edistämiseksi, sekä rotuun ja muihin seikkojen perustuvan syrjinnän kitkemiseksi

Nykyisten säädösten mukaan jokaisen listan asioista tulisi olla käynyt valmistelussa ortodoksien välisessä valmistelevassa kokouksessa, joka kokoontuisi toistuvasti niin kauan että pääsisi yksimieliseen muotoiluun käsittelyssä olevasta kohdasta. Tämän jälkeen niiden olisi tullut edetä yleisortodoksiseen valmistelevaan kokoukseen, jonka kautta ne etenisivät viivyttelemättä  suuren ja yleisen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi.
Listan kymmenestä asiasta kahdeksan on tällä hetkellä läpäissyt valmistelevat yleisortodoksiset konsultaatiot, kun taas kahdesta asiasta – autonomia ja diptyykit – ei ole päästy valmistelevalla tasolla yksimielisyyteen, jotta asiat voitaisiin esittää kirkolliskokoukselle. 
Asioiden kehityttyä tällä tavoin olemme joutuneet pohtimaan siirtäisimmekö suurta ja yleistä kirkolliskokousta kunnes yhteisymmärrys saavutettaisiin vai jatkaisimmeko sen valmistelua ja kokoon kutsumista kahdeksan asian voimin.
Yleisortodoksinen päätös oli, että kirkolliskokous kutsuttaisiin näiden kahdeksan asian pohjalta kokoon. Päätös sai yksimielisen hyväksynnän kirkolliskokousta valmistelevissa konsultaatioissa.
Näin maaliskuussa vuonna 2014 kirkkojen päämiesten kokouksemme päätti kutsua kokoon suuren ja yleisen kirkolliskokouksen vuonna 2016, sen jälkeen kuin erityinen ortodoksinen komitea olisi sitä ennen pannut toimeen seuraavat asiat vuoden 2015 pääsiäiseen mennessä:

Kolmannen kirkolliskokousta valmistelevan konsultaation tekstien tarkistus siltä osin kuin ne koskivat kohtia: ortodoksisuus ja ekumeeninen liike; ortodoksisen kirkkojen suhde muuhun kristilliseen maailmaan ja ortodoksisten paikalliskirkkojen panos kristillisten ideaalien jne.
Toisen kirkolliskokousta valmistelleen konsultaation tekstien toimittaminen siltä osin kuin koskivat kohtia: kirkon paastosääntöjen muokkaus, avioliiton esteet ja yhteinen kalenteri.
jos mahdollista (”olisi suotavaa”), keskustella autokefaliasta ja diptyykeistä valmistelevassa komiteassa yksimielisyyden saavuttamiseksi.

Tämä erityiskomissio työskenteli aina vuoden 2015 Suurelle viikolle asti, ja sai valmiiksi kohdat a) ja b), mutta kohta c):n mukainen toivomus jäi täyttymättä ajanpuutteen vuoksi.
Näin muodoin suuri ja pyhä kirkolliskokous sai asialistalleen kahdeksan asiaa, joista oli jo alunperin sovittu ja joita puolsi yleisortodoksinen kirkolliskokousta valmisteleva elin säädösten hengessä.
Samanaikaisesti, ja ennalta sovitun kanssa ristiriitaisesti, tietyt kirkot ilmaisivat halunsa ja jopa vaateensa että suurta ja yleistä kirkolliskokousta olisi siirrettävä kunnes keskusteluissa saavutettaisiin yksimielisyys autokefaliaan ja diptyykkeihin liittyvissä asioissa sekä toisen valmistelevan konsultaation (1982) teksteistä koskien avioliiton esteitä ja yhteistä kalenteria, joita koskevien tekstien toimituksesta ei edellä mainittu erikoiskomissio päässyt yksimielisyyteen. Mitä tulee kahteen viimeiseen asiaan, emme voi olla ilmaisematta hämmästystämme esitettyjä vaatimuksia kohtaan, sillä vuoden 2014 kokouksemme ei nähnyt tarvetta näiden tekstien radikaaleille muutoksille, vaan ainoastaan pyysi erityiskomissiota toimittamaan ne. Tämän vuoksi kokouksen johtaja aivan oikein kielsi muuttamasta tekstejä rajusti, sillä näin oltaisiin ylitetty ja rikottu komitean kokoukselta saamaa mandaattia. Tiettyjen kirkkojen vaatimus muuttaa näitä tekstejä vaatisi selkeästi kokonaan uutta, yksimielistä päätöstä kirkkojen päämiesten kokoukselta, jotakin toista kuin mistä sovittiin 2014 tekstien yksinkertaisen toimittamisen yhteydessä – toimittamisen, joka jo käsitteensä nojalla merkitsee että pohjana olevien tekstien sisältö ei muutu.
Veljet, näin edessämme on eräiden kirkkojen esittämä ongelma, jossa on valittavana joko jatkaminen vuoden 2014 päätöksen pohjalta kirkolliskokouksen kokoonkutsumista listan kahdeksan asian, joilla on jo yleisortodoksinen kannatus, pohjalta tai lykätä kirkolliskokousta siihen asti kunnes saavutamme saman yleisortodoksisen yksimielisyyden niin autokefalia- ja diptyykkikysymysten osalta kuin avioliittoa ja kalenteria koskevien tekstimuotojen osalta. Jos valitsemme jälkimmäisen, tarvitsemme kokonaisen uuden sarjan valmistelevan komitean kokouksia, joiden on vallitsevien säädösten mukaan päästävä yksimielisyyteen asianmukaisista teksteistä ennen niiden lopullista hyväksymistä uuden kirkolliskokousta valmistelevan konsultaation taholta. Tämän mallin johdosta itse kirkolliskokouksen järjestäminen jäisi tällöin epämääräiseksi ja sen lopullinen peruminen ei olisi mahdotonta. Vastuumme on valtava, sillä emme tiedä mitä tulisi tapahtumaan ja meidän on otettava tämä huomioon ennen kuin teemme päätöksiä sen puolesta mikä on parempaa sen sijasta mikä on hyvää tai kun valitsemme sen mikä on suurempaa sen sijasta mikä on välttämätöntä. Oma kirkkomme julistaa kantanaan, että se ei voi ottaa historiallista vastuuta suuren ja pyhän kirkolliskokouksen siirtämisestä tai vaaroista jotka sen perumisesta seuraisivat.
2. Jäljellä olevat asiat
a) Luonnos suuren ja pyhän kirkolliskokouksen toimintaan liittyvistä säädöksistä
Kuten tunnettua, hiljattain Ateenassa kirkolliskokouksen säädöksiä laatimaan kokoontunut erityiskomitea ei saanut työtään päätökseen, hyväksyen lopulta vain neljä kuudestatoista ehdotetusta artiklasta. Tämä tarkoittaa, että meidän on löydettävä keino saattaa tämä työ päätökseen, mielellään käsillä olevan kokouksen aikana, muodostamalla keskuudestamme erityinen komitea selvällä päämäärällä saattaa työ päätökseen näiden päivien aikana jotta uutta päämiesten kokousta ei enää säädösten hyväksymiseen tarvittaisi.
b) Tarkkailijoiden kutsuminen pyhään ja suureen kirkolliskokoukseen
Tämä asia on päätettävä kahdessa muodossaan, nimittäin on päätettävä tarkkailijoista (maallikoista, luostariasukkaista ja papistosta) jotka tulevat ortodoksisen kirkon piiristä ja myös muista kristillistiä kirkoista ja tunnustuskunnista, erityisesti niistä joiden kanssa käymme teologista vuoropuhelua. Mielestämme molemmista joukoista tulisi kutsua ihmisiä osallistumaan kokouksen istuntoihin, toki ilman puhe- tai äänioikeutta, sillä vaikka kokouksella on välitöntä ja elintärkeää merkitystä ortodoksimaallikoille, papistolle ja luostariväelle, on sillä merkitystä myös muulle kristilliselle maailmalle. On myös muistettava, että Vatikaanin toisen konsiilin yhteydessä Kirkostamme kutsuttiin tarkkailijoita olemaan kokouksessa läsnä.
Jos pääsemme sopuun periaatteesta kutsua tarkkailijoita, meidän on edelleen määriteltävä millä tavoin he edustavat lähettäjäänsä, heidän lukumääränsä, istumisjärjestyksensä ja muut tähän liittyvät kysymykset.
c) Kokouksen autenttisuus 
Suuri kirkolliskokous kokoontuu aikana jolloin instituutiot ylipäätään ovat läpikäymässä aitouden kriisiä, instituutioista ja niiden asemasta kiistellään, ja tämä valitettavasti heijastuu myös Kirkkoon. Jotkut uskovaiset haastavat nykyään, jo ennen kuin niitä laaditaan tai julistetaan, konsiliaariset päätökset, joihin joskus papisto ja Jumalan kansa luottivat Jumalan äänenä (”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi” (Ap.t. 15:28)). Tiedämme jopa, että eräät ”ortodoksisuuden puolustajat” ovat kutsuneet nyt suunnittelemaamme kirkolliskokousta "rosvokokoukseksi” ennen kuin se on kokoontunutkaan. Minkälainen kanoninen pätevyys siis sisältyy suuren ja pyhän kirkolliskokouksen päätöksiin, ja minkälaisiin kanonisiin toimiin ryhdytään niiden vastustamisesta? Uskomme että meidän on selvitettävä nämä asiat jotta välttäisimme sekaannuksen kirkkokansan keskuudessa sekä muutoin harmilliset raja-aidanvedot kirkkoruumiin sisässä.
d)Konsensus
Lopuksi on myös selviteltävä asiaa, joka on itsellemme odottamattomasti noussut esiin: nimittäin kysymystä termin konsensus tarkasta määritelmästä. Hyväksyimme tämän termin jo tapana päästä ratkaisuihin niin valmistelevissa kuin itse kokouksenkin elimissä. Asiasta olisi syytä huomauttaa seuraavaa:
Ensinnäkin itse käsite  konsensus (ei siis yksimielisyys) merkitsee kansainvälisesti sitä, että jos yksi tai useampi osapuoli on eri mieltä tietyn ehdotuksen kanssa ja päättää muotoilla omansa, on ainakin tehtävä yritys noiden osapuolten mielipiteiden ja ehdotuksen hyväksymiskeksi. Jos sopuun ei päästä vastaehdotuksen kautta ja erimielisyys säilyy, tällöin eri mieltä olevien näkemys kirjataan, mutta se ei sinänsä tee alkuperäistä asetelmaa tyhjäksi. Niiden, jotka eivät voi allekirjoittaa alkuperäistä ehdotusta, eriävät näkemykset voidaan heidän halutessaan kirjata ylös. Jos joku kieltäytyy allekirjoittamasta tekstiä, merkitsee tämä veto-oikeuden käyttöä ja johtaa umpikujaan.
Toinen selkiyttämistä vaativa asia on se, että vaatiiko konsensus että tietty osapuoli on edustettuna jonkun toimesta vaiko sitä että kaikkien tuon osapuolten jäsenten on oltava mukana. Jos valitsemme jälkimmäisen, tällöin yksikin poissaolo tai joidenkin vapaaehtoinen jättäytyminen pois johtaisi koko osapuolen poistumiseen konsensuksen puutteen vuoksi.
Ensimmäinen näistä asioista nousi esiin viidennessä yleisortodoksisessa kirkolliskokousta valmitselevassa konsultaatiossa, jossa kaksi delegaatiota kieltäytyi allekirjoittamasta yhteistä julkilausumaa, koska kaikki konsultaatiioon osallistuneet osapuolet eivät voineet hyväksyä heidän edustamiensa kirkkojen näkemystä. Näin jouduimme umpikujaan kirkolliskokouksen valmistelussa, koska yksi sen perustavista teksteistä on allekirjoittamatta kaikkien osalta.
Toinen asia nousi puolestaan esiin hiljattaisen erityiskomitean kokouksessa, joka oli kokoontunut päättämään kirkolliskokouksen toiminnallista säädöksistä Ateenaan. Tuossa kokouksessa tietyt delegaatiot sitkeästi pyrkivät lisäämään noihin säädöksiin pykälän, jonka mukaan yhden kirkon vetäytyessä kirkolliskokouksen istunnoista, olipa syy mikä tahansa, kokouksen johtajan on turvattava tuon kirkon läsnäolo tai muutoin kokous ei voi jatkaa toimintaansa (ja näin tulisi hajoitetuksi) konsensuksen puuttuessa. Tämä on nähdäksemme vaarana mikäli ajattelemme konsensuksen koskevan ei yksin niitä jotka ovat läsnä, vaan myös niitä jotka ovat poissa.
Haluamme ilmoittaa suoraan, että me itse ja kirkkomme emme voi hyväksyä tai ajatella sellaista kirkolliskokousta, joka viedään läpi Damokleen miekan alla, pelossa että yksi tai useampi kirkoista vetäytyy pois. Tällaisen uhan alla operoiva kokous olisi parempi jättää kokonaan pitämättä.
Kirkon traditio tuntee lukuisia esimerkkejä, joissa konsiliaarisuus tulee todennetuksi kirkolliskokouksissa, myös suurissa ekumeenisssa kirkolliskokouksissa, vaikka jotkut kirkot eivät olisikaan olleet paikalla – ollen poissa vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana. Poissaolot eivät ole estäneet kokouksia toimimasta. Monet kokousten päätöksistä tulivat hyväksytyksi jälkikäteen. Tiedossamme ei ole ennakkotapauksia, jossa fyysistä läsnäoloa vaadittaisiin konsensuksen saavuttamiseen. 
Siten meitä kutsutaan nyt pohtimaan asiaa myös veljellisesti ja rakkaudella.
 
Rakkaat veljet, tuomme nämä asiat eteenne määrätietoisesti ja päättäväisesti jotta pääsisimme kokoontumaan suureen kirkolliskokoukseen yksimielisinä. Näiden asioiden lisäksi meidän olisi selvitettävä muutamia käytännöllisiä seikkoja liittyen kirkolliskokoukseen, kuten esimerkiksi seuraavat:
a) Kokouksen kesto. Emme tiedä mitä ajattelette, mutta näkisimme että keskustelujen taso, merkitys ja lukumäärä vaativat ainakin kahden viikon kestoa huomioon ottaen kokoukseen liittyvät liturgiset toimitukset ja muut tapahtumat.
b) Viime kokouksessa päättämämme järjestys, jossa puheenjohtaja ja kirkkojen päämiehet ovat sijoitettuna erilleen delegaatioista on mietittävä tarkoin, sillä järjestely vaikeuttaa kommunikointia päämiesten ja heidän delegaatioidensa välillä.
c) On päättäväisesti luotava yhdessä kokoukselle yhteisortodoksinen sihteeristö, joka toimii yhdessä valmistelevien kokousten sihteeristön kanssa, ja jonka vaikeana tehtävänä on välittää tietoa kokouksesta koko ortodoksiselle maailmalle mutta myös koko maailmalle, julkaisten ja pannen kiertoon hyväksyttyjä tekstejä, jotta kokous voisi myös ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan työssään uskovaisten reaktioita.
d) On pian tarpeelliusta myös kohdata kirkolliskokouksesta aiheutuvat kulut, jotka suurudeltaan ylittävät ekumeenisen patriarkaatin voimavarat. Kuten jo tiedätte, ekumeeninen patriarkaatti on hoitanut taloudellisen taakan niin vuosikymmenten valmistelevien kokousten ja konsultaatioiden kuin piispainkokoustenkin osalta. Patriarkaatti osallistuu edelleen, puutteestaan huolimatta. Tarvitsemme kuitenkin nyt jokaisen paikalliskirkon panostusta kykyjensä mukaan, jotta voimme perustaa yhteisesti hallinnoidun rahaston, jotta voisimme järjestää, Jumalan armosta, suuren ja pyhän kirkolliskokouksen sen mittavista kuluista huolimatta. Olemme varmoja että kaikki sisarkirkot hyväksyvät tilanteen ja ottavat osaa kykyjensä mukaan.
Rakkaat ja arvolliset veljet Kristuksessa,
olemme lyhyesti hahmotelleet asioita jotka mielestämme vielä vaativat ratkaisuja meiltä, sisarkirkkojen päämiehiltä. On teidän asianne arvioida niiden kiireellisyyttä ja olisiko myös muita asioita otettava huomioon tässä kokouksessa. Odotamme tässä suhteessa mielipiteitänne.
Ehdotuksiemme taustalla vaikuttaa vakaumus, jonka mukaan me kaikki jaemme saman halun viivyttelemättä kutsua kokoon Kirkkomme suuri ja pyhä kokous, sillä kuten sanottua, ”aika on käymässä vähiin.” (1. Kor. 7:29), sillä yli viidenkymmenen vuoden ajan kestäneet siirtelyt ja lykkäämiset ovat asettaneet kirkkomme valokeilaan, niin ystäviemme kuin vihollistenkin eteen, puhumattakaan Jumalasta ja historiasta. Edetkäämme siis nopeasti tehtävässämme, ”katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr. 12:2), joka kaikkeinpyhimmän äitinsä ja pyhiensä esirukouksien kautta ”ei jätä meitä orvoiksi” (ks. Joh. 14:18) vaan Lohduttajan kautta yhdistää meidät kirkolliskokouksessa aivan kuin hän yhdistää meidät lihassaan ja veressään. ”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” (Matt. 18:27)
”Olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (2.Kor. 13:11) Aamen!"
Kuvat: Ekumeeninen patriarkaatti
28.1.2016